Kirjoittelin joskus keväällä tällä palstalla tunteistani alkoholistin puolisona. Silloin nimimerkillä Alkoholistin puoliso. Sain hyviä ajatuksia antavia kommentteja ja neuvoja, kiitos niistä.
Opin pikkuhiljaa tajuamaan, etten minä voi miestäni parantaa, varsinkaan kun hän ei edes myönnä olevansa alkoholisti.
Toissapäivänä tuli ero. Nyt olen täysin rikki. Rakkautta miestä kohtaan olis vaikka kuinka, mutta alkoholia vihaan ja alkoholin huuruista elämää.
Tällä hetkellä en osaa ajatella teimmekö oikein vai väärin, kun erosimme. Voimmeko koskaan palata yhteen, vai onko minun pakko alkaa työstää itseäni yksineläjänaisena. Taas.
Mietin tämänkö olen ansainnut kaikella puurtamisella elämässäni.
Eilen otin kihlasormuksen pois sormestani. Tänään pelkäsin koko päivän, jos joku huomaa sormuksen puuttumisen ja alkaa kyselemään. Mitä sanon, mitä teen. Siinä hetkessä olis varma romahdus.
Tajuan, ettei meillä tule koskaan onnistumaan, ellei mies hakeudu hoitoon ja pääse eroon alkoholista. Sitä eniten pelkäänkin, etten ole hänelle sen arvoinen, että hän ryhtyis siihen. Vaikka eilen illalla tekstarilla vannottikin, ettei rakkaus ole minkään kadonnut. Ne sanat sekoittivat minun ajatuksia vielä entisestään.
Mistä löydän sen oljenkorren, että jaksaisin pysyä vahvana jatkaa omaa elämääni.
Opin pikkuhiljaa tajuamaan, etten minä voi miestäni parantaa, varsinkaan kun hän ei edes myönnä olevansa alkoholisti.
Toissapäivänä tuli ero. Nyt olen täysin rikki. Rakkautta miestä kohtaan olis vaikka kuinka, mutta alkoholia vihaan ja alkoholin huuruista elämää.
Tällä hetkellä en osaa ajatella teimmekö oikein vai väärin, kun erosimme. Voimmeko koskaan palata yhteen, vai onko minun pakko alkaa työstää itseäni yksineläjänaisena. Taas.
Mietin tämänkö olen ansainnut kaikella puurtamisella elämässäni.
Eilen otin kihlasormuksen pois sormestani. Tänään pelkäsin koko päivän, jos joku huomaa sormuksen puuttumisen ja alkaa kyselemään. Mitä sanon, mitä teen. Siinä hetkessä olis varma romahdus.
Tajuan, ettei meillä tule koskaan onnistumaan, ellei mies hakeudu hoitoon ja pääse eroon alkoholista. Sitä eniten pelkäänkin, etten ole hänelle sen arvoinen, että hän ryhtyis siihen. Vaikka eilen illalla tekstarilla vannottikin, ettei rakkaus ole minkään kadonnut. Ne sanat sekoittivat minun ajatuksia vielä entisestään.
Mistä löydän sen oljenkorren, että jaksaisin pysyä vahvana jatkaa omaa elämääni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos tuntuu ettet yksin viihdy.Ajattele olisitko jaksanut huuruista elämää.Alkoholisi valehtelee mitä vain,sanoihin ei ole luottamista.Alkoholisti ei lopeta juomistaan kenenkään vuoksi,vain jos itse haluaa.Jatka sinä elämääsi,ettet vanhana ole katkera alkoholistin puoliso.
Haluaisin kyllä ihan rehellisesti onnitella sinua päätöksestäsi, ja ennen kaikkea sen toteuttamisesta.
Olen yleensä ensimmäisenä kehoittamassa alkoholistin puolisoa toimimaan, sillä entisenä juoppona tiedän hyvin miten alkoholisti osaa ja jaksaa vedättää läheisiään.
Ja aivan kuten kaikki raitistuneet miehet sanovat, en minäkään olisi katsellut kovin pitkään juopottelevaa puolisoa.
Tuo lauseesi "vihaan alkoholia ja alkoholin huuruista elämää" pakotti minut vastaamaan sinulle.
On turhaa vihata ketään tai mitään, sillä viha vain syö ihmistä sisältä käsin. Ymmärrän silti tunteesi, sillä olet vuosikausia (ilmeisesti) elänyt alkoholistin kanssa samalla kun tämän juominen on koko ajan tasaisesti lisääntynyt, päinvastaisista lupauksista huolimatta. Olet joutunut vuosien ajan peittelemään ja salailemaan, häpeämään ja setvimään puolison juomisen seurauksia. Tietenkin kaikki tuo on jättänyt jälkensä sinuun, eli olet joutunut elämään kuten alkoholisti itse, henkesi vain ei ole haissut viinalle.
Siksi sinun täytyisikin ryhtyä käsittelemään tuota omaa "alkoholismiasi", ihan vain sen takia että pääsisit eroon tuosta mainitsemastasi vihan tunteesta.
Alkoholihan on aineena useimmille ihmisille ihan hyväkin asia, se rentouttaa ja sillä on selvästi jopa lääkinnällisiä vaikutuksia esim. stressiin.
Siksi on turhaa vihata alkoholia tai sitä jos joku joskus alkoholia oikein nauttii.
Nyt sinun tarvitsee sitten muutenkin aloittaa uusi elämä, sellainen josta puuttuu aikuinen lapsi?
Sinun täytyisi opetella elämään itseäsi varten, ja omilla ehdoillasi.
Uskoisin sen onnistuvan parhaiten, kun hakeudut uusien ihmisten ja harrastusten pariin.
Puolisosi lähestyy sinua ihan varmasti tekstiviesteillä vielä pitkään. Välillä hän tietysti yrittää viestittää, että kaikki on ok ja kovaa menee, mutta yleensä jätetyt alkoholistit ottavat viimeistään humalassa yhteyttä.
He eivät kuitenkaan kaipaa sitä puolisoaan takaisin (eiväthän he ennenkään hänestä välittäneet), vaan juova alkoholisti kaipaa takaisin niitä hyviä aikoja kun juomisesta sai vielä hyvän olon.
Ja aivan kuten Pavlovin koira, juoppokin muistaa kuinka juominen oli hauskaa silloin, kun puoliso vielä eli samassa taloudessa. Siksi hän pyytelee takaisin ja lupaa muuttua, koska hänen mielestään muuttuminen tarkoittaa sitä, että hän kykenee taas juomaan "siistimmin", kuten joskus nuorempana.
Vähän aikaa tuo voi toimiakin, mutta sitten juominen taas palautuu entistä runsaammaksi.
Jos vielä rakastat puolisoasi, muista että tämä tarvitsee sinulta nyt vain julmaa rakkautta. Annat hänen kohdata oman henkilökohtaisen pohjansa, sen löytymisen jälkeen sinä voit taas olla tukemassa hänen raitistumistaan. Muuta et voi nyt tehdä, kuin hoitaa itsesi kuntoon.
Tsemppiä ja voimia sinulle.
ettei tulevaisuutta ole ja että kaikki on sekaisin. LUOTA siihen, että otat päivän kerrallaan ja annat päivien kulua...miehesi käy omaa ajatustaisteluaan - ja sinä omaasi.
Teit oikean ratkaisun. Elämä alkoholistin kanssa on täyttä tuskaa ajan mittaan. Ole nyt tiukkana!! Teillä ON ilmeisesti tunteita toisianne kohtaan - se on hyvä. Se voi jopa raitistuttaa miehesi! MUTTA: JOS hän huomaa, että sinä kuitenkin olet epävarma ja valmis jatkamaan - myös HÄN jatkaa. Juomistaan.
Ole lujana - kaikki järjestyy varmasti parhain päin. Voimia ja siunausta!
Minulla samantapainen tilanne, eli 2 kuukautta sitten erosin alkoholistimiehestä ja muutin omaan asuntoon. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, katkeruutta "hukkaan heitetyistä" vuosista....vihaa...surua..ikävää ja hämmennystä. Päällimmäisenä tällä hetkellä suunnaton helpottuneisuus, saan nukkua yöni ilman pelkoa, ei tarvitse miettiä mitä on vastassa kun tulee töistä kotiin ja tunnen miten ilo alkaa kummuta jostain syövereistä. Ennenkaikkea ajattelen pitkästä aikaa itseäni, alkoholistin rinnalla eläminen oli tähän astisen elämäni vaikeinta aikaa, mutta jotain sen on täytynyt myös opettaa. En syytä enää itseäni ja sain kuitenkin kokea elämäni rakkauden, joskin sitä kesti surullisen vähän aikaa. Ex mies pitää yhteyttä silloin tällöin ja itkee miten paha hänellä on olla ja haluaisi suhteemme jatkuvan. Välitän hänestä toki vielä, mutta olen suunnannut katseeni tulevaisuuteen ja toivon vilpittömästi hänen saavan elämän syrjästä kiinni, mutta ilman minua! Toivon sinullekkin rauhallista mieltä, olet tehnyt oikean ratkaisun!
Alkoholismi on vaikea sairaus ymmärtää....
saattaa odottaa sinua Al Anonin ohjelmassa.
Olen nyt ollut ilman tipan tippaa jo 8 viikkoa ja nyt puoliso jätti minut. Mitä tämä sitten on? Olin kuvitellut, että nyt kaikki alkaa taas olla hyvin ja elämä näyttää valoisalta. Nyt on kuitenkin toinen haluaa olla yksin ja minulla on oma asunto odottamassa.
Olen ajatellut sen niin, että hän jaksoi sinnitellä tähän asti ja nyt se hänen paha olonsa vasta purkautuu. Sanotaan, että raitistumisessa kaikkein tärkeintä on läheisten tuki. Minulta meni se nyt pois. Toivottavasti löydän sen voiman itsestäni ja ehkä voimme vielä palata joskus yhteen.
Tsemppiä alkuperäiselle!
Meitä on täällä kaksi (eli siis seurustelemme) jotka yrittävät yhdessä raitistua. Tähän asti olemme juoneet ja kokeilleet yhdessäkin asumista. Mutta asunnon etsin minäkin itselleni ja nyt meillä menee hyvin. Ehkä ystäväsi jätti sinut yksin sen takia, että haluaa katsoa pystytkö todella raitistumaan. Muista, ettet ole yksin taistelussasi. Raitistutaan yhdessä, mitään huonoa siitä ei ainakaan seuraa. Jos välillänne on rakkautta, palaatte varmasti vielä yhteen.
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta muistan lukeneeni, että alkoholistille usein sysäys raitistumiseen tuleekin siitä, että puoliso saa tarpeekseen. Niin kauan kuin puoliso on pitänyt huushollia pystyssä, hän on tavallaan mahdollistanut juomisen huolehtimalla arjen sujumisesta. Tämä pätee usein ainakin silloin, jos juova puoliso on mies, en tiedä, miten totta se on toisinpäin.
Naisen juomista ei yleensä yhteiskunnassa hyväksytä yhtä helposti kuin miehen, ja voi olla, että juovan naisen rinnalta mieskin katoaa nopeammin kuin vaimo juovan miehen luota.
Kuitenkin, Tenumamma, voisitko ajatella, että miehesi tukee sinua raitistumisessa parhaiten jättämällä sinut selviämään omin nokkinesi? Et voi enää jättäytyä sen varaan, että hän hoitaa asiat, vaan joudut ihan itse ottamaan aikuisen vastuun.
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle!
että naiset ehkä enemmän pysyy kumppanin rinnalla hamaan loppuun asti eli eivät helposti heitä pyyhettä kehään (vaikka ehkä pitäisi). Varsinkin jos perheessä on lapsia. Tenumammalle tsemppiä, asioilla on tapana kääntyä parhaiten päin ennemmin tai myöhemmin, kunhan vaan pysyy luottavaisena. Raittius on sinulle nyt se tärkein asia, ja ilman kumppania on vaan uskottava omiin voimiinsa!
"Kuitenkin, Tenumamma, voisitko ajatella, että miehesi tukee sinua raitistumisessa parhaiten jättämällä sinut selviämään omin nokkinesi? Et voi enää jättäytyä sen varaan, että hän hoitaa asiat, vaan joudut ihan itse ottamaan aikuisen vastuun."
Noin oikeastaan olenkin sen ajatellut. Tilanne ei silti ole ollut niin paha ettenkö olisi arkea pyörittänyt, mutta silti. Koen sen niin, että hän tosiaan haluaa minun raitistuvan ja siksi jätti minut. No, se antaa voimia.
Kiitos teille ihanat ihmiset tuesta ja kannustuksesta. Täytyypä käydä täällä lueskelemassa, niin saa taas uutta voimaa.
Se, että annoin puolisoni roikkua tekstareilla ja puhelinsoitoilla vain pahensi ja sotki päätäni.
Lopulta vaihdoin numeroa, kun sekoitti ja masensi niin paljon ne viestit etc...
Ne vain aiheutti niitä tunteiden uudelleenlämpenemisiä. Mikä vain pahensi oloani, kun tiesin, ettei paluuta ole. Ja että alkoholistin on itse voitettava itsenä ja juomishimonsa.
Tajusin, että sairastun vain itse lisää jos olen hänen ajatustensa mukana tai tasolla.
Jo muutaman viikon päästä kun olin lopettanut yhteydenpidon minua helpotti suunnattomasti.
muuttamassa huomenna tyttäreni kanssa mieheni luota pois hänen liiallisen alkoholinkäytön takia. 10 vuootta kesti tämä liitto ja kokoajan olen sietänyt, yrittänyt ymmärtää ja tukea, kärsinyt, pelännyt ja nyt tuli se loppu minun ymmärtämiselle. Mies ei ole halunnutkaan raitistua, on menettänyt työnsä ja lapseni kärsii meidän riidoista ,jotka liittyy isin juomiseen. Kukaan ei voi rakastaa ketään raittiiksi!
Minä voin lohduttaa ja auttaa. Olen pitkään raittiina elänyt, pk-seudulla vaikuttava itsellinen, vakavarainen ja AA-ohjelman avulla raitistunut hyvännäköinen, liikuntaa harrastava sinkkumies.
Voisimme aloittaa ohjelman kanssa työskentelemisen (12 askelta). Voin tutustuttaa sinut myös Al-Anonin sekä käydä AA-ryhmien avoimissa kokouksissa.
Meilläkö yhteinen tulevaisuus?
Minut tapaat pk-seudulla monissa AA-tapaamisissa ja Mersun etuistuin vapaana.
Ota yhteyksiä!
Arvokas olet sinä!Miehesi ei vaan arvosta rakkauttasi.Alkoholin siteet on vahvat,holistin maailma on entisen pennin kokoinen sinne ei sovi muu kuin viina ja sen hankkiminen.Olet elämäsi tärkein ihminen,älä ajattele mitä toiset ihmiset sinusta ehkä ajattelee.On hyvin harvinaista että joku voi muuttaa toisen elämän,jos toinen ei etes tajua muutoksen tarvetta.Hyvin usein se toinenkin alkaa juoda.Siunausta sinulle ja miehellesi toivoo entinen alkoholisti.
Minä ymmärsin, autoin ja tuin alkoholistimiestäni 15vuotta. Sitten muutin lasten kanssa pois. Kerroin miehelleni ihan selvästi, että hänen on aikuistuttava ja tehtävä omat johtopäätökset viinan kanssa lotraamisesta. Meidän perheen tulevaisuus riippuu siitä. Ennen lähtöäni oltiin puolisoni siskon kanssa kovasti yritetty saada mies hoitoon. Kunta antoi jopa maksusitoumuksen.
Minä lähdin koska pääni ei enää kestänut. Esim. 5000€ laskuja strippiklubille jne.jne. Minä olin paha ihminen kun en pystynyt ymmärtämään miten paha olo ihmisella voi olla monen aidon Shamppanja-pullon jälkeen.
Hän soitteli, viestitteli, "viilsi ranteita auki", soitatti kavereillaansa minulle suuresta rakkaudestaansa ja kaipuusta jne. Rukoili polvillaan takaisin.
Minä uskoin. Muutimme lasten kanssa takaisiin KOTIIN.
Ja sitten taas pois. Tyttäreni käy säännöllisesti nuorisopsykiatrilla.Poikani joutui leikkaukseen trampoliinionnettomuuden takia. Isä ei tullut sairaalaan koska "ei sillä ole mitään hengenhätää". Sain sairaalaan monta puhelua nuorelta miheltä joka oli löytänyt oman emäntäänsä minun entisestä aviovuoteesta. Heillä on kaksi pientä lasta. Tämä perheenisä toivoi minulta apua oman perheensä pelastamiseen.
Minä lopetin masennuslääkkeiden syömisen pari kuukautta sitten.
En voi mitään viinalle, mutta itseni ja lasteni hyvinvoinnille voin.