Tämä ei kuulu tänne, eikä luultavasti kukaan teistä osaa/pysty edes auttamaan.
Mä olen säälittävä tapaus (joo, mä tiedän sen jo, mulle ei sitten tarvitse tulla sitä kertomaan)
Mä olen 16 vuotta, yläasteen viimeiset pari viikkoa käymättä. Mä en ole IKINÄ suudellut poikaa, pitänyt kädestä tai seurustellut.
Mulla ei ole ikinä ollut edes poikaa kotona käymässä.
Mulla ei ole ystäviä, paras ystävä joka mulla on, on mun sisko ja sekin vain ja ainoastaan siitä syystä että silläkään ei ole ystäviä.
Muita kodin ulkopuolisia kontakteja mulla ei ole, kuin se että käyn aerobicissä viikonloppuna.
Mä yritän muuttua, mä todellakin yritän. Mä mm. menen kauas lukioon, jotta ei pyöris samoissa porukoissa ja sais karistettua sen erakon leiman.
Mä olen ujo, enkä uskalla lähestyä ihmisiä. Pahin painajainen on se että sais ystäviä ja lähtis niiden kanssa esim. bileisiin ja ei tietäis mitä siellä pitää tehdä.
Omasta mielestäni mä olen hyvä ja kiinnostava ihminen, en vaan tuo itseäni esille.
Ja totta puhuakseni, pelkään että kuolen neitsyenä tai ihmisenä joka ei uskaltanut elää unelmiaan.
Mä olen säälittävä tapaus (joo, mä tiedän sen jo, mulle ei sitten tarvitse tulla sitä kertomaan)
Mä olen 16 vuotta, yläasteen viimeiset pari viikkoa käymättä. Mä en ole IKINÄ suudellut poikaa, pitänyt kädestä tai seurustellut.
Mulla ei ole ikinä ollut edes poikaa kotona käymässä.
Mulla ei ole ystäviä, paras ystävä joka mulla on, on mun sisko ja sekin vain ja ainoastaan siitä syystä että silläkään ei ole ystäviä.
Muita kodin ulkopuolisia kontakteja mulla ei ole, kuin se että käyn aerobicissä viikonloppuna.
Mä yritän muuttua, mä todellakin yritän. Mä mm. menen kauas lukioon, jotta ei pyöris samoissa porukoissa ja sais karistettua sen erakon leiman.
Mä olen ujo, enkä uskalla lähestyä ihmisiä. Pahin painajainen on se että sais ystäviä ja lähtis niiden kanssa esim. bileisiin ja ei tietäis mitä siellä pitää tehdä.
Omasta mielestäni mä olen hyvä ja kiinnostava ihminen, en vaan tuo itseäni esille.
Ja totta puhuakseni, pelkään että kuolen neitsyenä tai ihmisenä joka ei uskaltanut elää unelmiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
niinkuin omasta suusta. JOs sä haluat jutella, tai ystävystyä, niin mailaa osoitteeseen [email protected]
sähä oot iha samanlainen ku mä
kaikki samat jutut melkee
Oon minäkin jo 17v enkä oo koskaan suudellu ketään tyttöö (no joo en kyllä poikaakaan=)
Joskus kyllä tuntus että en mä kelpaa mut en mä siihen haluu uskoo enkä uskokkaan. Ei mullakaan kovin montaa ystävää ole, kavereita useampia onneksi. Ja kaikista paras kaveri muutti pari vuotta sitten toiselle puolella Suomea, eikä elämä siihen päättynyt.
Jotenkin mulle on jäänyt sellainen olo että kaikki tuntee mut täällä henkilönä joka on niin saamattoman ujo. Toisinaan sitä tuntuisi että olisi parempi päästä muuttamaan jonnekin ihan muualle eikä kukaan tuntisi minua ja voisi aloittaa "uuden elämän". Kukaan ei tietäisi ujoudestani eikä siihen tarvitsis silloin kiinnittää huomiota.
Kerran olen bänät tehnyt eräälle tytölle, enkä silloinkaan kehdannut sanoa että hän ei ole tyyppiäni. En vain vastannut hänen viesteihinsä jne. Tai ei sitä nyt voi sanoa että tein bänät, kun kännissä tutustuttiin paremmin mutta selvänä ei synkannut. Siis yksillä "treffeillä" käytiin.
Mutta pointti on että ei sitä tuossa iässä ole vielä mitään menettänyt.
Jos haluat keskustella muuten niin heitä mailia ossuun
[email protected]
mulla ei oo ihan käyny tollai..olen kävellyt yhden tytön kanssa kadulla käsi kädessä ja on se niin hienoa...mutta en olen ollut kyseisen henkilön kanssa kohta puoleen vuoteen...suudellut en koskaan, kerran olin sen kotona yötä(ei mitää seksi juttua..ei kiinnosta ainakaan vielä..haluis vaan olla lähekkäin..), sylissä pitänyt. se oli hienoa aikaa mutta ei ole sitä tunnetta ollut piitkään aikaan..ajattelen kyseistä tyttöä edelleenkin..en ole puhunut hänen kanssaan sen jälkeen kun meni poikki..ja se suoraan sanoen vituttaa ja paljo...mutta life goes on!! koita nyt pärjätä.
Hyvä ihminen, olet vasta 16-vuotias. Ei se ole koko maailma vaikka et olisi ikinä edes koskeut poikaan. Ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Miksi se edes on kamalaa, siksikö että kaikki muut ihmiset on seurustellu, suudellu ja hässiny? Voin kertoa, että suurin osa ikäisistäsi on varmaan suht samassa 'tilanteessa' kuin sinä.
On tietenkin surullista, jos sinulla ei ole ystäviä, muita kuin siskosi. Olisit kuitenkin onnellinen siitä, että sinulla on mukava ja ymmärtäväinen(?) sisko. Kaikilla ei ole edes siskoa tai veljeä.
Ehkä paikanvaihdos tekee vain hyvää. Mene rohkeasti vain puhumaan kiinnostaville ihmisille, ja haistata pitkät sellaisille, jotka eivät muuta osaa kuin arvostella ihmisiä. Voin kokemuksesta sanoa, että ainoa tapa voittaa ujous, on kohdata se.
Hyvä, että sulla on harrastus. Jos mahdollista, niin jatka sitä, tai alota jokin muu kiva harrastus.
Kuuntele aina sisintäsi. Loppujen lopuksi sinä tiedät parhaiten mikä on hyväksi itsellesi. (Ainakin useimmiten on näin).
Hyvää kevättä vaan.
ole koskaan seurustellut enkä lähiaikoina varmaan tulekaan seurustelemaan sen verran ujo olen minäkin ja 16 vuotia myös.
Olisi kiva kirjoitella
[email protected]
ystäväni..Kai saan sua sellaiseksi kutsua?..Voisitko mailata minulle osoitteeseen [email protected]ä oikeesti haluan jutella kanssasi..Mailaa..*HUG*
kuin omasta suustani..
Ikää kohta 18-vuotta ja kerran olen voinut olla tytön kanssa lähekkäin ja yksi ainoa suudelma plakkarissa. =(
Siitäkin puoli vuotta. Sen jälkeen en ole tyttöä nähnyt..
Minä olen 13-vuotias, hyvin koulussa menestyvä tyttö. Minulla on kaksi ystävää, ja kavereita läjä. Olen kerran erään pojan kanssa ollut, suudellut tätä ja ollut lähekkäin. Mutta minusta elämäni on surkea, täysi nolla. Kavereiden kanssa on riitaa, "kaverit" puhuvat pahaa selän takana. Tämän pojan jätin, koska hän oli inhoittava ihmisenä. Olen viideltä pojalta saanut kieltävän vastauksen ja luokassa olen "kiusattu" (haukkumista). Sinun viestiisi verrattuna minulla menee hyvin... vaikka omasta mielestäni ei mene. Verrattuna sodan jaloissa olevaan lapseen, sinulla menee hyvin. Huomaatko? Anteeksi, jos kuulostan mummomaiselta ja tottakai olen pahoillani tilanteestasi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että kaikki on suhteellista.
mä oon 19 enkä ikinä oo seurustellut... olen pitänyt poikia kädestä mutta silloinkin vain kun ala-asteella leikittiin.
Suukkoja ja pusuja olen antanut vain isälle.
Kavereita munulla on vain yksi hyvä, ja ilman häntä en varmaankaan eläisi.
Hyvä grey.
Elämäni oli samanlaista, minun syyni vetäytyä muista oli se että olin koulukiusattu.
Mutta elämään tuli muutos.
Ensin annoin kiusaajien olla ja kun heistä ei ollut harmia, aloin elää.
Päätin näyttää kaikille että minusta on johonkin.
Vaikeaa tämäkin on ollut, ei sillä. Mutta minulla on ollut tukijani ( tyttöystävä ja isoäiti. ). Älä siis lannistu, tue sinä siskoasi niin siskosi tukee sinua.
Olen aivan varma että tulet olemaan vielä elämäsi tähti. Anna elämälle potkua perseeseen, siitä se lähtee.
Rohkeutta ja onnea elämääsi.
Mäkin alotin vasta 18-vuotiaana noi bileet ja pussailut sun muut. Ihminen muuttuu ajan myötä, niin varmasti sinäkin. Itse olin yläasteella ujo ja sulkeutunut, mutta en silti pitänyt itseäni säälittävänä. Vanhempana olet varmasti ylpeä siitä, ettet menettänyt neitsyyttäsi kännipäissäsi 13-vuotiaana. Tsemppiä sinulle!