Mulla on takana vaikeita aikoja. Sairastuin masennukseen pari vuotta sitten. Se kesti noin 1,5 vuotta. Eristäydyin henkisen väsymyksen takia aika pahasti kavereista ja muusta maailmasta. Välillä oli niin paha olo ettei olisi haitannut kuolla. Esim. kävellessä auto tien yli mietti pariin kertaan että: "kannattaako katsoa tuleeko autoja kun ei sillä tunnu olevan väliä vaikka alle jäiskin." Nyt se on kuitenkin ohi, mutta olen huomannut etten pysty palautumaan siitä. Tarvitsen apua! Ei, en puhu psykologista. Olen puhunut muutamalle useaan otteeseen, yhtä sonnan jauhamista mun tilanteessa.
Mun kaverit ja luokkakaverit on alkanut pitää mua ihan nössönä. Mä en saa mistään tukea ja kaikki kaatuu aina niskaan. Mä oon jumissa. Aina kun onnistun saamaan edes vähän muiden hyväksyntää tai myötätuntoa tulee mun kusipää kaverit (ne ei oo edes mitään kavereita. Kiusaajia ennemminkin.) ja haukkuu mua niiden mielestä leikkisästi ja tönii mua samanlailla "leikkisästi" niin kauan että tunnen taas itteni ihan voimattomaks. Ne ei ymmärrä sitä että en kestä tollasta sen ahdistuneisuuden ja masennuksen jälkeen, kun en oo vielä edes palautunu. Välillä tuntuu että ne tekee tota just sen takia etten pääsis yli tästä. Niinkun ne ei kestäis että mulla menis hyvin. Tää kaikki saa mut tosi surulliseks ja onnettomaks. Ihan kun menisin rikki.
Mä olin aiemmin ihan normi kaveri, ei lähelläkään mitään nössöä. Jos joku yritti ärsyttää tai kiusata, sanoin jyrkästi vastaan ja osasin toimia. Nyt taas en osaa yhtään. oon niin heikossa tilassa henkisesti etten osaa sanoa oikealla tapaa vastaan että mua uskottaisiin. Mä luulen että saisin tällä hetkellä 3 vuotta nuoremmilta selkääni sen takia että menen ihan jumiin kaikissa tilanteissa missä täytyy toimia jyrkästi ja pysyä lujana. Aiemmin ei ollut ongelmia edes vanhempien kavereitten kanssa jos tuli pientä käsirysyä. Mä oon niin kyllästyny olemaan heikko vaikkei mun tarvii olla. En mä oo heikko ruumiiltani, ainoastaan mieleltäni. Jos joku kysyy miksen hanki uusia kavereita, voin sanoa etten pysty kun tuntuu itsetunto olevan niin heikko etten tiedä miten toimia. Aiemmin oli kysyntää tyttöjenkin parissa ja kaikki nekin kaverit jotka nyt häiritsee ja rasittaa mua tuntu olevan ihan alapuolella, siis ei mitenkään että olisin parempi. Vaan että niiden kanssa ei olis tullu mitään kiusaamis tilanteita koska ne ei olisi siihen ryhtyny ihan senkin takia ettei ne ois uskaltanut. Jos nyt ihan totta puhutaan, mä en pitäny niistä sillonkaan. Ne vaan jotenkin änki seuraan aina. Niillä oli sillon samanlaista kun mulla nyt, vaikkei ne joutunu kärsimään läheskään niin paljon kun mitä mä oon joutunut. Mun rinnakkaisluokkalaiset ei jotenkin tullu toimeen niitten kanssa. En ihmettele yhtään, ne oli tosi pinnallisia, puhu pahaa muista, oli ilkeitä ja tosi rajotettuja muiden ihmisten kanssa (mikä taas oli niiden ihan oma vika. Ne oli niin ilkeitä, ettei niitä kukaan kavereiksi halunnu). Monta kertaa ne mun kaverit (ne kiusaaja kaverit = mun luokkalaiset) sai rankkaa palautetta kaikesta ja välillä aina ne puhu kaveriporukassa miten 'noloja' ym. ne mun luokkalaiset on. Vaikkei ne tyypit edes niitä pahemmin kiusannu, ne mun luokkalaiset otti kaiken niin tosissaan. Mä olin ainoa joka pyöri meijän luokalta niiden rinnakkaisluokkalaisten kanssa. En tiedä sakottaako mun luokkalaiset mua nyt siitä, tuskin. Ne rinnakkaisluokkalaiset oli vaan paljon parempaa porukkaa. Mulla oli paljon yhteistä niiden kanssa, kaikilla meillä oli mopot, fiksua menestyvää porukkaa, avuliasta ja hyväntuulista väkeä eikä ne ollu mitenkään ilkeitä mulle. Aina viriteltiin mopoja ja tehtiin paljon kaikkea kivaa niin kauan kun pyörin niiden kanssa. Ne ei oo enää samassa koulussa ja muutenkin sen masennuksen aikana ei tullu pidettyä yhteyttä, vaikka tuun niiden kanssa toimeen vielä, ei vaan kovin usein nähdä kun osa asuu aika pitkällä. Voi kun sais ne tänne niin olis parempia kavereita ja olis paljon helpompi saada itteni taas kuntoon.
Mä oon kuullu paljon tarinoita miten joku itsepuolustuslaji on auttanu kohottamaan isetuntoa. Voiskohan sellanen auttaa mua palauttamaan istetunnon taas normaaliks. Tää on ihan ylitsepääsemätön ongelma jos yritän yksin selvitä. Joka päivä tuntuu raskaammalta ja vaikeemmalta. Jos joku pystyy antamaan jotain apua tarjoavia vinkkejä vaikka noista itsepuolustuslajeista se olisi tosi tervetullutta. Tästä ongelmasta täytyy päästä. Muuten se vie mun mielen ja loputkin voimat.
Toivon että joku voi auttaa. Kiitos!
Mun kaverit ja luokkakaverit on alkanut pitää mua ihan nössönä. Mä en saa mistään tukea ja kaikki kaatuu aina niskaan. Mä oon jumissa. Aina kun onnistun saamaan edes vähän muiden hyväksyntää tai myötätuntoa tulee mun kusipää kaverit (ne ei oo edes mitään kavereita. Kiusaajia ennemminkin.) ja haukkuu mua niiden mielestä leikkisästi ja tönii mua samanlailla "leikkisästi" niin kauan että tunnen taas itteni ihan voimattomaks. Ne ei ymmärrä sitä että en kestä tollasta sen ahdistuneisuuden ja masennuksen jälkeen, kun en oo vielä edes palautunu. Välillä tuntuu että ne tekee tota just sen takia etten pääsis yli tästä. Niinkun ne ei kestäis että mulla menis hyvin. Tää kaikki saa mut tosi surulliseks ja onnettomaks. Ihan kun menisin rikki.
Mä olin aiemmin ihan normi kaveri, ei lähelläkään mitään nössöä. Jos joku yritti ärsyttää tai kiusata, sanoin jyrkästi vastaan ja osasin toimia. Nyt taas en osaa yhtään. oon niin heikossa tilassa henkisesti etten osaa sanoa oikealla tapaa vastaan että mua uskottaisiin. Mä luulen että saisin tällä hetkellä 3 vuotta nuoremmilta selkääni sen takia että menen ihan jumiin kaikissa tilanteissa missä täytyy toimia jyrkästi ja pysyä lujana. Aiemmin ei ollut ongelmia edes vanhempien kavereitten kanssa jos tuli pientä käsirysyä. Mä oon niin kyllästyny olemaan heikko vaikkei mun tarvii olla. En mä oo heikko ruumiiltani, ainoastaan mieleltäni. Jos joku kysyy miksen hanki uusia kavereita, voin sanoa etten pysty kun tuntuu itsetunto olevan niin heikko etten tiedä miten toimia. Aiemmin oli kysyntää tyttöjenkin parissa ja kaikki nekin kaverit jotka nyt häiritsee ja rasittaa mua tuntu olevan ihan alapuolella, siis ei mitenkään että olisin parempi. Vaan että niiden kanssa ei olis tullu mitään kiusaamis tilanteita koska ne ei olisi siihen ryhtyny ihan senkin takia ettei ne ois uskaltanut. Jos nyt ihan totta puhutaan, mä en pitäny niistä sillonkaan. Ne vaan jotenkin änki seuraan aina. Niillä oli sillon samanlaista kun mulla nyt, vaikkei ne joutunu kärsimään läheskään niin paljon kun mitä mä oon joutunut. Mun rinnakkaisluokkalaiset ei jotenkin tullu toimeen niitten kanssa. En ihmettele yhtään, ne oli tosi pinnallisia, puhu pahaa muista, oli ilkeitä ja tosi rajotettuja muiden ihmisten kanssa (mikä taas oli niiden ihan oma vika. Ne oli niin ilkeitä, ettei niitä kukaan kavereiksi halunnu). Monta kertaa ne mun kaverit (ne kiusaaja kaverit = mun luokkalaiset) sai rankkaa palautetta kaikesta ja välillä aina ne puhu kaveriporukassa miten 'noloja' ym. ne mun luokkalaiset on. Vaikkei ne tyypit edes niitä pahemmin kiusannu, ne mun luokkalaiset otti kaiken niin tosissaan. Mä olin ainoa joka pyöri meijän luokalta niiden rinnakkaisluokkalaisten kanssa. En tiedä sakottaako mun luokkalaiset mua nyt siitä, tuskin. Ne rinnakkaisluokkalaiset oli vaan paljon parempaa porukkaa. Mulla oli paljon yhteistä niiden kanssa, kaikilla meillä oli mopot, fiksua menestyvää porukkaa, avuliasta ja hyväntuulista väkeä eikä ne ollu mitenkään ilkeitä mulle. Aina viriteltiin mopoja ja tehtiin paljon kaikkea kivaa niin kauan kun pyörin niiden kanssa. Ne ei oo enää samassa koulussa ja muutenkin sen masennuksen aikana ei tullu pidettyä yhteyttä, vaikka tuun niiden kanssa toimeen vielä, ei vaan kovin usein nähdä kun osa asuu aika pitkällä. Voi kun sais ne tänne niin olis parempia kavereita ja olis paljon helpompi saada itteni taas kuntoon.
Mä oon kuullu paljon tarinoita miten joku itsepuolustuslaji on auttanu kohottamaan isetuntoa. Voiskohan sellanen auttaa mua palauttamaan istetunnon taas normaaliks. Tää on ihan ylitsepääsemätön ongelma jos yritän yksin selvitä. Joka päivä tuntuu raskaammalta ja vaikeemmalta. Jos joku pystyy antamaan jotain apua tarjoavia vinkkejä vaikka noista itsepuolustuslajeista se olisi tosi tervetullutta. Tästä ongelmasta täytyy päästä. Muuten se vie mun mielen ja loputkin voimat.
Toivon että joku voi auttaa. Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
et ei se tuu koskaan tulemaan kokonaan kuntoo aina se jää vajaaks, kyl sitä vähä pystyy nostaa mut et koskaan saa sitä takas.
ite en oo ainakaa saannu!
vaikka ite teen poke hommia mutsiltiki mun itesetunto on tosi huono vaikka oonki poke!
Mä luin sun tarinan ja tunnen itteni samaistuvan siihen.. Mulla on kyll kaks ystävää ja kavereita.. Mut pelkään et menetän ne.. Mua kiusattii paljon ala-asteella mut ny ylä-asteella tuntuu et liusaus ei oo suoraa vaan seläntakana puhumista.. ja sellasta.. Mua ei todettu masentuneeks mut kyll mä oon siihe jamaan menos.. mua auttaa saunas itku tai puhuminen kaverin tai netti tutun kans.. mun kanski saa puhuu jos haluut voidaan kertoo kokemuksia ja saada molemmat lisää itseluottamusta.. Ilmottele jos haluut sähkärin tai jotai.. :)