Yläasteen erityisopettajat

Totta kai yläkoulussa on oppilaita, joista näkee, että heidän elämänsä saattaa ajautua huonoille urille ja ainahan niin jollekulle käy. Mutta joskus sellaisellekin oppilaalle käy huonosti, jolla vielä menee hyvin koulussa. Joskus taas se toivoton tapaus lopulta aikuisiällä saa asiansa järjestykseen. Opettajan ei pidä kuvitella tietävänsä kaikkea oppilaan resursseista ja kyvyistä tai tulevaisuudesta!

Tietyllä tavalla toivoton on vain psykopaattinen, tunnekylmä persoonallisuus. Hänkään ei mitenkään välttämättä päädy vankilaan vaan vaikka ison firman pomoksi ja perhehelvetin pääpiruksi.

Joka tapauksessa on opettajan työn kannalta täysin hedelmätöntä miettiä moisia. Sitä tekee siinä tilanteessa sen, mikä tehtävissä on ja tulevaisuus pitää huolen itsestään.

Mulla istuu tällä hetkellä luokassani yksi kuvailemasi kaltainen heppu. Mitäpä tuolle muuta voi tehdä kuin vaatia normaalien sääntöjen noudattamista siinä missä muiltakin. Runsaat poissaolot antavat aiheen ottaa yhteyttä kotiin ja siitä välittömästi kuraattoriin ja sitä kautta sen alan ammattilaisiin.

Mikään ei silti muutu, mutta kun se ei ole millään lailla minun vallassani, minä voin vain tiedottaa. Kuraattori haarukoi tukitoimia, joita ehkä löytyykin ja kertoo sitten minulle missä mennään.

Voin ajatella niin, että arkinen realismi rakentaa tuolle nuorelle toimivampaa käyttäytymismallia edes minimaalisesti. Jos näin ei käy, niin ikävää, mutta silti minun vallassani ei ole muuttaa tilannetta toiseksi.

Tällä asenteella säilyn itse tervejärkisenä yläkoulun erityisluokassa :-)