Onko työpaikallasi

Kun työsi tuntuu raskaalta ja tylsältä ja olet juuri vaipumassa masennukseen eikä mikään suju niin kuin pitäisi, tee näin:

Kun lähdet töistä, käy ostamassa apteekista Johnson & Johnson-merkkinen peräaukkokuumemittari. Avaa pakkaus ja lue käyttöohje.
Sieltä löydät lauseen: "varje termometer har testats personligen i vår fabrik" (jokainen kuumemittari on henkilökohtaisesti testattu tehtaallamme).

Sulje nyt silmäsi ja toista ääneen vähintään viisi kertaa: "Olen onnellinen, että en työskentele Johnson & Johnson:in tehtaalla laadunvalvontaosastolla, olen onnellinen, että en työskentele Johnson & Johnson:in tehtaalla laadunvalvontaosastolla..."

Hymyile ja muista, että aina on olemassa töitä, jotka ovat huonompia kuin omasi!    

Meillä on oikeasti tosi hauskaakin päivittäinkin melkein, mutta silti on persuuksissa usein sellainen tunne että ne vähät nais-ihmiset välillä katsoo kieroon, kun ovat olevinaan niin täydellisiä itse kaikessa tai ainakin tietyissä asioissa, pienintä pirunviivan piirtoa myöten ja juuri niitä pidetään arvon mittoina muita tarkastellessa. Sellaista on vaikea ymmärtää, näen tälläisten läpi, ajattelen huumorilla ja unohdankin, koetan olla hyvin korrektikin vaikka itse asiassa voisin olla tosi kauhea. Mutta eihän se suosiota lisää jos näyttää huonon tuulensa avoimesti. En alennu haukuskelemaan työtovereita selän takana, vaikka käytävillä usein kuuluu sellainen äänenväre että sellaista voisi tapahtua siellä. Kumma kyllä, miespuolinen työpaikkakahviseura tuntuu paljon rauhoittavammalta ja keskustelut kevyemmiltä, ei tarvitse kuunnella jotakin juttua juurta jaksain joka ei loppujen lopuksi ole se oma juttu vaikka liippaakin läheltä. Se on kiva kun porukassa on aina niitä jotka vahtivat käyttäytymishierarkiaa talossa kuin haukat. Se joka on hierarkian alinna, olkoon hiljaa ja tyytyköön kohtaloonsa. Mutta meitä kaikkia aina tarvitaan, ollaan siis rehellisesti ja korrektisti erilaisia, koska muutakaan ei kannata voida tehdä.

Meidän työpaikalla nauru raikaa, pakko, ei sitä muuten jaksa. Mutta on ihan oikeesti kivaa, vaikka joskus todella kiireistä ja stressaavaakin. Aika lailla tasa-arvoisia ollaan, joskus pientä jupinaa selän takana, mutta ei kenestäkään erityisesti. Kukaan ei ole täydellinen. Missään suhteessa. Ja me käsitämme sen. Työmme on ruumiillisesti ja henkisesti kuormittavaa ihmissuhdetyötä.

Meillä on hyvin erilaiset iät ja taustat, se rikastuttaa. Kukaan ei turhan tarkka "hipiästään" eli paljon nauramme myös toistemme kommelluksille ja myöskin itsellemme. Ja joka päivä sattuu ja tapahtuu, kun on niin iso "perhe".

Toisaalta olen saanut arvokasta tukea työkavereilta, kun kotona on ollut isoja ongelmia.
Kun työkaverit tietävät, että huolia on, on hyvä olla töissä, kun saa olla oma itsensä. Jos jaamme ilot, niin myös surut.

Esimiehemme on ihan jees. On omistautunut työlleen, ja kohtelee meitä yksilöinä.

Eli kahta en vaihtais, turun sinapppia ja työpaikkaa !!!!!!!!!! :))))