vatsalaukun kiertymä/kuoleman syy

otan osaa suruusi.... voimia sinulle!

Olen todella pahoillani puolestasi... Tulin itse todella surulliseksi kun luin koirastasi... ja otan osaa... yritä jaksella..

...ainakin vatsalaukunkiertymän voi ehkästä just sillä, et ei lenkitä koiraa paria tuntia enne, eikä jälkee ruokailun. Ite oon TOSI tarkka tästä, ku on iso riski varsinki just isoilla koirilla (meillä kax hovawarttia). Onnex ei ole omakohtasia kokemuksia, mut jos koiraa ei saa pian lääkärii, kuolee varmasti. Ja voi kuolla, vaikka ehtiski. Jossai oli että ensiavux vois työntää jonku neulan kylestä, et ne kaasut pääsis pois. En kyl ite uskaltas käyä tökkii. Toivottavasti joku asiasta enemmi tietävä osais kertoo paremmi.
Koita jaksaa, uskon että on kauheeta.

no jos tässä nyt tätä ensiapua aletaan miettimään vatsalaukun kiertymään. Ainakin meille kerrottiin ensiapukurssilla, jos koira näyttää tuskaiselta, yrittää oksentaa, maha on pinkeä ja koputtaessa kuin rumpu (ilmaa vatsalaukussa) on syy luultavasti juuri tämä vatsalaukun kiertymä, ensiapuna etsit viimeisen kylkillun lantiolta, (mahalaukku pullistuu jommalle kummalle puolelle selvästi, pistät siihen kylmästi vaikka sakset, tai keittiö veitsen, ja väännät sitä niin että ilmaa pihisee ulos! Itseäni hirvitti ajatuskin ja kysyin voiko sitä tehdä väärin, ja kouluttaja sanoi että pistät korkeintaan pernaan, joka vuotaa pahasti verta, mutta jos et edes yritä pistää vatsalaukkuun, koira kuolee alle vartissa. Siis koira kuolee minuuteissa vatsalaukun kiertymään kun taas verenhukka ei ole yhtä vakavaa. Siinä siis ensiapua, ja sitten pian lääkäriin, kyse on minuuteista!!
Osan ottoni suruun myös, toivottavasti tästä on apua myös muille..
koirien ensiapukurssi on aika mainio juttu!!

Mulle on kerrottu, että isokokoisilla koirilla tulee olla ruoka- ja juomakupit sopivan korkealla etteivät joudu kumartumaan syödessään. Tämän pitäisi kuulemma ehkäistä juuri tuota vatsalaukun kiertymää. Lieneekö totta?

Hei! Luin surullisena kirjoituksesi, sillä vanhempieni koira, kuoli n. 15 v sitten vatsalaukun kiertymän johdosta. Olin juuri muuttanut kotoa ja sain itkuisen soiton vanhemmiltani, että koirallamme on kovat tuskat ja koiran ulina kuului puhelimen kautta. Asuimme pienessä kaupungissa ja eläinlääkäri ei suostunut tulemaan lopettamaan koiraamme, vaan sanoi että viekää koiranne viereiseen kaupunkiin missä on sellainen eläinlääkäriasema jossa voi koiran kuvata (eläinlääkäriasema aukesi vasta klo 8.30 aamulla ja sain soiton vanhemmiltani klo 5.30). Kun ehdin kotiin koiramme makasi pöydän alla ja maha oli valtavasti turvonnut, (sitä ennen koiramme oli yrittänyt turhaan oksentaa ja ulostaa, oli mennyt autonkin alle "kuolemaan" josta tunkin avulla vanhempani oli saanut sen pois). Yritimme kylmillä kääreillä helpottaa oloa mutta turhaan. Vatsalaukun kiertymästä emme olleet kuulleet koskaan mitään. Koiramme meni tajuttomaksi ja kuoli "syliimme", sydän pysähtyi. Sitä tuskaa on vaikea käsittää vieläkään.. Miksi kukaan eläinlääkäri lähikunnistakaan ei suostunut tulemaan lopettamaan koiramme kärsimyksiä, vaikka suorastaan rukoilimme ja itkimme että koira kuolee kohta käsiin. Olimme 1/2h päässä avusta kun koiramme sitten kuoli. Soitimme sitten myöhemmin paikkakuntamme samaiselle eläinlääkärille, joka ei ollut suostunut tulemaan lopettamaan koiramme tuskaa, ja hän sanoi, että syy mahdollisesti selviäisi ruumiinavauksella. Siellä sitten todettiin, että sisäelimet (en muista mitkä) oli "laskeutuneet" takajalkojen päälle ja maksa oli kääntynyt ympäri. Koiramme oli kuollut valtavissa tuskissa, eikä aika, että kuolee nopeasti pitänyt paikkaansa ainakaan meidän tapauksessa. Koiramme ei syönyt pelkkää papuruokaa, ja vatsalaukkukin oli melko tyhjä. Kaikki oli ollut kunnossa vielä edellisenä iltana.. Siitä olen onnellinen, että se kaikki tuska ja kärsimys on rakkaalta koiraltamme iäksi ohi. Luopuminen on vaikeaa, aina sattuu yhtä paljon, oli sitten koiria ollut yksi tai kymmenen, aina yhtä rakkaita! Huomenna tulee tasan 2 viikkoa siitä kun "seuraava" rakas koirani "pääsi" koirien taivaaseen... Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin...