Elämä tuntuu niin usein tylsältä ja turhalta. ainut asia minkä vuoksi elää, on pieni lapseni. en tunne itsenäni jatkuvasti masentuneeksi (silloin tällöin tosin jotain ohimenevää tulee), en tunne itseäni turhaksi, elämäni ei ole todella huonossa kunnossa. Vaikeaa aikaa eletään kyllä, mutta olen miettinyt asiaa monet kerrat muulloinkin. Työt ei maistu, rahaa ei ole matkusteluun, jokainen päivä on suht samalainen...
Usein ihmetellään jos joku tekee itsarin, että mikä sillä nyt oli niin huonosti ja sehän oli niin hyvä ihminen, jne... mutta ei siihen aina tarvitse olla sen kummempaa syytä. jos itse päättäisin lähteä pois, syy olisi yksinkertainen: elämä ei oo mua varten. en saa elämään positiivista ajattelua, olen aina ajatellut että elämä on p:stä.
olen toki miettinyt auttaisiko psykiatrilla käynti, mutta miten se voisi?? ei se tunnu muillakaan sen kummemmin auttavan.
Usein ihmetellään jos joku tekee itsarin, että mikä sillä nyt oli niin huonosti ja sehän oli niin hyvä ihminen, jne... mutta ei siihen aina tarvitse olla sen kummempaa syytä. jos itse päättäisin lähteä pois, syy olisi yksinkertainen: elämä ei oo mua varten. en saa elämään positiivista ajattelua, olen aina ajatellut että elämä on p:stä.
olen toki miettinyt auttaisiko psykiatrilla käynti, mutta miten se voisi?? ei se tunnu muillakaan sen kummemmin auttavan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuviot sua vain vaivaavat. Et uskalla yrittää mitään uutta. Jonkun muun pitäisi tehdä se valmiiksi puolestasi. (Muutoin työsi ei olisi tylsää)
Muutoksen pitää lähteä Sinusta itsestäsi, eivät muut sitä Sinulle eteesi kanna. Heillä on omat murheensa.
Lopeta itsesääli, ja potkaise itseäsi perseelle, hanki parempi työ. Jokin sellainen jota olet aina halunnut tehdä. (itselläni on sellainen, tekisin sitä vaikkei kukaan maksaisikaan. Mutta ei kerrota tuota asiakkailleni)
Jokainen itsehän työnsä kumminkin valitsee, ja asioita on suht helppoa muuttaa jos vain haluaa.
Moikka!
Kuulostat masentuneelta. Etkö voisi hakea apua?
Olet tärkeä, Sinä olet ainutlaatuinen! Sinua ei ole luotu turhaan. Elämälläsi on varmasti tarkoitus (, vaikka ei me hassut ihmiset sitä aina meinata huomatakaan).
Siunausta Sinulle ja pienokaisellesi!
T
oikeasti jotain vialla, esim. välittäjäaineiden tuotannossa. Jos vaikkapa aivosi eivät tuota tarpeeksi serotoniinia, tunnet olosi jatkuvasti masentuneeksi. Lääkitys voisi ihan oikeasti auttaa. Hae apua! Lapsesi henkinen kehitys kärsii, jos äiti on koko ajan alakuloinen. Lapsi tarvitsee muutakin, kuin perushoidon.
voiko tätä jotenkin tutkia, onko tietoa? haluaisin todella lapselleni hyvän elämän. itselläni ei niin väliä ole, mutta lastani ajatellen ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavan kerran neuvolassa. toivottasti saan suuni auki. niin monet kerrat kun on pitänyt asiasta mainita, mutta aina se vaan jää.
diagnosoidaan oireiden perusteella. Mainitse vain asiasta neuvolassa, mutta jos käy niin, ettei terveydenhoitaja ota asiaa tosissaan, varaa aika suoraan lääkärille. Lääkäri on kuitenkin se, joka diagnoosin tekee. S
opiva lääke löytyy usein kokeilemalla. Voit yllättyä siitä, kuinka elämäsi muuttuu, jos haet itsellesi hoitoa. Tee se lapsesi takia.
Voin vakuuttaa, että jo vauvaikäinen huomaa masennuksen hoitajassaan, ja se vaikuttaa
varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lapsen pyykeeseen.
Tsemppiä sinulle elämääsi oikein paljon!
Sulla siis on kolme vaihtoehtoa; lopetat tylsän elämäsi, jatkat tylsää elämääsi tai vaihdat sen tylsän elämäsi tavalliseen elämään ja alat elät onnellisena. Sellaistahan se elämä on; tehdään työtä, syödään, nukutaan, hoidetaan lapsia, taas tehdään työtä yms. yms. Ei se elämä monellakaan sen kummallisempaa ja ihmeellisempää ole! Toiset vain osaavat nauttia pienistä hetkistä, pienistä tapahtumista; aamukahvista ilman kiirettä, sadepäivästä syksyllä, aurinkoisesta aamusta pakkasyön jälkeen, tai iiiiihan mistä tahansa!
Miten voisit nauttia elämästäsi ja olla iloinen ja onnellinen, jos olet aina ajatellut, että elämä on p:stä? Kukaan toinen ei voi sinun elämääsi muuttaa, kukaan toinen ei voi sinua tehdä iloiseksi, kukaan toinen ei voi sinun elämääsi elää tai muuttaa puolestasi, vain SINÄ ITSE voit muuttaa elämäsi ja etenkin asenteesi elämään.
Haluatko vielä 10 vuoden kuluttuakin olla samassa tilanteessa ja ajatella samoin? Visioi tulevaisuuttasi ja mieti ja pohdi, mitä haluaisit tehdä, mikä tekisi elämästäsi elämisen arvoista, muukin kuin lapsesi? Tee itsellesi päämääriä joita tavoittelet. Muista ulkoilla paljon ja kohenna kuntoa, syö terveellisesti ja nuku hyvin, ne on ne lähtökohdat joista voit jatkaa. Hanki uusi harrastus, kaikkihan ei vaadi omaisuuksia. Jos haluat matkustella, mitä voisit tehdä asian eteen jotta se olisi mahdollista? Tarvitsisiko sen matkustelun kohdistua jonnekin kauas, voisiko asettaa tavoitteen johonkin lähemmäs?
Kirjoituksestasi paistaa tietynlainen yleisnegatiivisuus kaikkea kohtaan, kuten tässä lauseessa: "olen toki miettinyt auttaisiko psykiatrilla käynti, mutta miten se voisi?? ei se tunnu muillakaan sen kummemmin auttavan." Sinä et ole kuin muut, sinä olet sinä. Ja jos etukäteen asennoituu niin, että eihän tuosta ole minulle apua, niin ei siitä varmaan olekaan!
Toivon sulle aurinkoista syksyä ja muista, että jos oikein tuntuu elämä tylsältä, niin eihän se siitä voi enää tylsemmäksi muuttua, siis suunta voi olla vain ylös ja eteenpäin! Harmi ettei mulla ole nyt antaa yhtään vinkkiä kirjoista joissa olisi vähän tähän liittyvää juttua, olen kyllä lukenut moniakin joista on saanut omaan elämään paljon miettimisen aihetta ja pohdittavaa. Aloita vaikka siitä, että hankit tietoa kirjoista, joista saisi vähän uutta potkua elämään ja marssit kirjastoon hankkimaan luettavaa.
että voi olla ärsyttävää kun joku on noin kaikkitietävä ja yltiöpositiivinen. elämän pienet jokapäiväiset onnenhetket varmasti jokainen tietää, toinen asia on se pystyykö niitä tunnistamaan enää. olin ennen sinunkaltaisesi positiivari, joka ei ymmärtänyt miten joku ei vaan ota itseään niskasta kiinni ja rupea ajattelemaan elämän ihanuutta. eipä sitä ymmärräkään jos ei osu omalle kohdalle. en osaa neuvoa alkuperäistä kirjoittajaa sillä olen samassa tilanteessa..
ja elämän haluttomuuden yli Rosen-terapia. Se on todella
nopeavaikutteista.
Tavallisessa psykoterapiassa saa juosta vuosia, eikä mitään vaikutusta. Rosenissa jo eka kerrasta huomaa vaikutuksen.
Mieleen tulee alitajunnasta sellasia asioita, joita ei olis mitenkään osannut ajatella itselleen kovin merkityksellisiksi.
Siinä sitten hoitopöydällä vaan huomaa itkevänsä nekin pois. Kun saa vanhat asiat käsiteltyä alta pois, niin tulee tilaa uusille ja olo paljon kevyempi. Mielen täyttää positiivisuus. Minäkin aivan tosissani olin sitä mieltä, että elämällä ei ole mulle enää mitään annettavaa. Mikään ei jaksanut kiinostaa, ei mikään. Ajattelin, että olen jo kaiken saanut ja nyt joudan jo kuolemaan. Kuinka väärässä olinkaan. Nyt kun masnnus on takana, tuntuu, että on saanut energiaa kahta kovemmin ja osaa nauttia kaikesta täysillä, kun tulee usein mieleen se miten aikasemmin ajattelin ja olen kiitollinen, että sain jatkaa elämää ja kaikki nämä ihanat asiat vielä kokea. Nyt taas elämä todella maistuu.
Lisään vielä, ettei tule väärinkäsityksiä, että en ollut kuitenkaan itsetuhoinen, toivoin vaan, että jo kuolisin, koska olin hyvin sairas.
Sanoit, että sulla ei ole oikein koskaan elämä maistunut.
Silloin olis ehkä myös korjattava ihan perusasennoitumista kaikkeen. Oletko ihan luonteeltasi
negatiivisesti ajatteleva. Opettele näkemään asioissa aina jotainpositiivistakin.
Jos sulla on pieni lapsi, niin kuinka voit sanoa, että kaikki
päivät on samanlaisia, vai onko lapsesikin yhtä tylsä ja negatiivinen kuin sinä.
Minulla kun on ollut pieniä lapsia, niin yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Lapset kehittyy ja kasvaa ja keksii koko ajan jotain uutta. Etkö näe sitäkään? Yritä nyt nähdä. koska kohta lapsesi on aikuinen, ennen kuin huomaatkaan, etkä saa niitä ihania vuosia enää takasin.
Menetät nekin. Ei sulle sitten jää edes mitään muisteltavaa. Yritä nyt vaan löytää ne asiat joilla todella on merkitystä.
Tsemppiä.