Heips! Elelen todella toivotun ja odotetun raskauden alkuaikaa, rv. 12
silti olen jo alkanut kovasti miettimään synnytystä ja piduraalin ottoa. Kipukynnykseni on aina ollut todella matala, ja jo tämän vuoksi pelkään synnytystä. Oloani ei myöskään helpota kova piikkikammo. Tiedän, että synnytys kivun rinnalla, puudutteiden otto on vielä pientä kipua, mutta silti haluaisin tietää, että sattuuko epiduraalin laitto miten paljon?? Onko tehonnut hyvin teillä, jotka olette sen ottaneet?? Millaisia kokemuksia?? Enhän tosin voi vielä tietää, että tarvitsenko koko toimenpidettä, mutta haluan varautua kaikkeen.
Pelkoni saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta se on minulle ihan todellinen!
Lämmin kiitos teille, jotka viitsitte vastata! =)
silti olen jo alkanut kovasti miettimään synnytystä ja piduraalin ottoa. Kipukynnykseni on aina ollut todella matala, ja jo tämän vuoksi pelkään synnytystä. Oloani ei myöskään helpota kova piikkikammo. Tiedän, että synnytys kivun rinnalla, puudutteiden otto on vielä pientä kipua, mutta silti haluaisin tietää, että sattuuko epiduraalin laitto miten paljon?? Onko tehonnut hyvin teillä, jotka olette sen ottaneet?? Millaisia kokemuksia?? Enhän tosin voi vielä tietää, että tarvitsenko koko toimenpidettä, mutta haluan varautua kaikkeen.
Pelkoni saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta se on minulle ihan todellinen!
Lämmin kiitos teille, jotka viitsitte vastata! =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
ehtinyt huomata kun epiduraali laitettiin. Se ei tuntunut yhtään miltään. Ei todellakaan sattunut. En edes nähnyt mitään neulaa ym. Turhaan murehdit että sattuisi. Kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa. Sillä kovemmat ne supistus ym. kivut on jos ei mitään kipuun ota.
25% synnyttäjistä ottaa epiduraalin. Kipuhan riippuu ihmisestä ja synnytyksestä, eikä tuo epiduraali tod. ole ainut kivunlievitys vaikka sitä nykyään vaan hoetaan.
Itse et nää kun se laitetaan (sehän laitetaan selkään) ja monesti voi saada pikku puudutuksen laittoa varten. Monesti sitä ei myöskään keretä laittamaan tai ei ole anestesialääkäriä paikalla joka sen voisi laittaa ja se pitää aina itse pyytää.
Älä yhtään häpeä pelkoasi! Se on erittäin yleistä. Jos pelkosi vaan pahenee synnytyksen lähestyessä,niin ota asia puheeksi neuvolassa. Itse pelkäsin synnytystä ja mietin sitä päivittäin. Kun viikkoja rupesi olemaan yli 30,olin jo sitä mieltä,että ihan sama miten tulee ulos kunhan tulee.:)
Vauva syntyikin ennen laskettua (rv38 0). Olin aluksi sitä mieltä,etten tarvitse epiduraalia. Synnytys kuitenkin kesti ja kesti. Lääkäri sanoi puhkaisevansa kalvot jonka jälkeen kivut pahenisivat huomattavasti. Olin aivan uuvuksissa ja sanoin,että haluan sitten heti puudutuksen (synnytystä takana 30h). Kalvot puhkaistiin ja melkein heti tuli kaamea supistus. Otin ilokaasua ja kaikki ympärillä tapahtuva jotenkin katosi. Jostain ilmestyi anestesia lääkäri joka kertoi antavansa puudutteen. Supistuksissa ei ollut edes sekunnin väliä enkä pystynyt vastaamaan,heilautin vaan kättäni merkiksi,että huomasin lääkärin. Hoitaja piti minua kyljellään selkäkaarella ja lääkäri vannotti etten saisi liikkua. Ja ihan niin,kun olisin edes kyennyt liikkumaan.:D Jossain vaiheessa korvissani kuului jotain ratinaa ja mietin mikä se mahtoi olla. Sitten supistus kerrallaan tuntui aina vaan kivuttomammalta. Niitä pahoja supistuksia ehti olla kaksi,eli toimenpide oli nopea ja minulla se vei kaiken kivun pois. En tuntenut neulaa tai mitään muutakaan. Ratiseva ääni korvissa oli se,kun neula laitettiin,mutta pätkääkään se ei sattunut.
Toimenpiteen jälkeen olo oli ihan normaali,niin kun ei synnyttämässä olisikaan. Lepäsin ja katselin monitoria. Oli hauska katsoa,että "ai mua supistaa nyt,ei vaan tunnu miltään". Kahden tunnin päästä ponnistin vauvan mailmaan. Epiduraalia ei tarvinnut lisätä,se riitti loppusynnytykseen.
Minulla jäi hyvät muistot synnytyksestä ja jos vaan mahdollista,niin haluan ehdottomasti epiduraalin,kun nyt menen synnyttämään!
Onnellista odotusta ja toivottavasti pääset pelostasi!:)
Ei sattunut mua ainakaan yhtään, supistuskivut peittää kaiken muun :)
että mulla myös tosi matala kipukynnys ja kauhea piikkikammo!
Olen minäkin kuullut että ei kaikilla satu ollenkaan. Minäkin ekaa odotan ja pohdin tuota epiduraalin ottoa. Neuloja sinällään en pelkää, mutta lapsena otettu selkäydinkoe jätti sellaisen kammon että tähän päivään asti olen välttänyt sinne pistämistä. Josko nyt ois aika ottaa se askel tuon puudutuksen muodossa. Ei se varmaan aivan samanlainen pistos ole, mutta yhtäkaikki, samoilla tienoilla kuitenkin.
Se epiduraalin laitto, kun synnytyskäynnissä ei satu lainkaan -ainakaan ei mua sattunut- Johtuu varmasti siitä jumalattomasta selkäsärystä.
Nyt kun oli sektio ja ei siis mitään suppareita niin perhana että se teki kipeetä, spinaali ja epiduraali, meneeko molemmat samaan koloon, toinen syvemmälle, sitä en tiä, mutta sen tiän että sattui ja tuntui muutenkin inhottavalle -Yäk!
molemmissa synnytyksissä eli kaksi kertaa. Olen myös neulakammoinen, mutta siinä ei kyllä mieti mitään neuloja eikä sitä edes itse näe.
Kyljellään vaan maataan mykkyrässä niin lääkäri saa sen hyvin paikoilleen. Ja se tosiaa puudututetaan ensin eikä sekään tunnu miltään. Ainut mikä epiduraalin laittamisessa on tuntunut ns. veemäiseltä on se järkyttävän kylmä desinfiointineste mitä se suihkauttaa muutaman kerran ennen puudutusta selkään. Ja se on siis vain kylmää, ei satu sekään. :)
Kiitos ja kumarrus kaikille vastanneille!! =) Toivottavasti tämä pelko tästä laantuu, jos ei muuten niin pitää sitten yrittää puhua asiasta neuvolassa...
Miten ihmeessä sitä edes pääsee tarpeeksi myttyyn ison mahan kanssa?...selän pitää aikas pyöreä olla kuitenkin.
Moikka!!
Minun molemmat polvet on leikattu selkäydinpuudutuksessa. Minä pelkäsin piikkiä kauheasti, mutta kolmeen otteeseen olen todennut, että ei se mitenkään ihmeesti sattunut. Minä sentään olen ollut järkyttävän piikkipelkoinen.
Minä olen aina miettinyt synnytyskipuja ennen raskautta. Nyt vkolla 26 olen jo pohtinut, että aika saisi mennä nopeasti, että vauvakin syntyisi pian. Tämä jo kohtalaisen iso olo ja kankeus rasittavat selkääni. Ennemminkin synnyttämisessä olen pohtinut sitä, kuinka paljon paikat repeävät, en kipuja. Olen kuitenkin pohtinut mielessäni, että jos repeää, niin kaiketi nopeasti parannun. Minulla ainakin kaikki suuret polvioperaatiot tms ovat parantuneet pian. En millään haluaisi istua tyynyillä montaa viikkoa ja kärsiä ulostamisvaikeuksista. ;(
Ei mua se epiduraalin laitto yhtään sattunut. Kävi vielä niin, että anestesialääkäri joutui sen laittamaan kahteen otteeseen kun ekalla kertaa ei onnistunut. Yleensähän se laitetaan kyljellään ja ns. sikiöasennossa, ei mulla onnistunut niin. Laitettiin sitten istuallaan pää alaspäin ja selkä kaarella. Kyllä sitä vaan ihmeesti taipuu vaikka itselläkin vatsa oli todella suuri. Mulla epiduraalista oli todella paljon apua.
Sanoisin, että kannattaa siinä tilanteessa jos epiduaalin ottaa niin keskittyä aivan muihin asioihin. Eihän sitä neulaa edes itse näe ja mitä siellä selän takana tapahtuu. Sen laitto on niin äkkiä ohitte ettet edes sitä huomaa.
Tsemppiä raskauteen :-)
En neuvo lukemaan netin satoja synnytyskokemuksia, jos podet pelkoa, mutta mulla on niihin tutustuessa kyllä kohonnut monia kysymysmerkkejä kehutun epiduraalin ylle. Huolestuttavan monessa kertomuksessa poltot ovat loppuneet piikin antamiseen eikä koko loppuaikana ole tullut tarvetta ponnistaa! Toisaalta tuntuu että useimmissa "synnytyskertomuksissa from hell" ei ole niinkään kyse kivusta (lievitystähän pyydetään ja saadaan), vaan siitä tilanteesta, kun synnytys junnaa paikallaan tai tulee iso hätä vauvan terveydestä.
Olen itse kipuherkkä, joten epiduraali saa luvan pysyä vaihtoehtojen joukossa. En aio tehdä itselleni synnytyksestä mörköä. Pitkittynyt synnytys ja hätäsektio ovat kuitenkin kauhuskenarioiden kärjessä, joten kivunlievitysvaihtoehdot tulen opiskelemaan todella tarkasti. Tuntemuksiaan kannataa varmaan pohtia vasta sitten kun pääsee asiaan.