Askarruttanut itseäni eräs asia..Jos näette komean kaverin esim. baarissa joka vain istuu kaverinsa kanssa, näyttää ehkä vähän tylsältä, ehkä koppavaltakin, ei paljoa hymyile ja niin edespäin..Mikä on reaktionne? menettekö juttelemaan, vai unohdatteko koko tapauksen? Itse olen moinen vaikka en edes pahalla päällä ole tms. perusilmeeni on vain edellä kuvattu..eli tuollaisen kuvan useat minusta taitaa saada, vaikka sisimmässäni olen iloinen/huomaavainen, mutta en sitä vain osaa näyttää, kuulostaa hölmöltä, tiedän...Baareissa tuntuu olevan aika nihkeää naisten suhteen ehkäpä juuri tuon asian kanssa. itse en aloitteita tee koska en ole niissä hyvä, saan vain kieroja katsahduksia tai olen vain liian "läpinäkyvä"..älkää nyt luulko että olen aivan nysväke, tämä vaa on osa minua, ja pointti olikin vain se että löytyykä maailmasta naisia jotka uskaltaa lähestyä miestä joka on perusilmeeltään vakava...`?? monesti ole kuullut että olen todella vakaan oloinen ja karismaattinen, vaikka sisällä leimuaa.. =)
Kiitoksia kommentoimaan vaivautuneille!
Kiitoksia kommentoimaan vaivautuneille!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinullaiset vakavanoloiset jätkät.
..että varmaan toki huomaan komean miehen, mutta en tee minkäänlaista aloitetta, kuten en koskaan muutenkaan. Kyllä mies tulee juttusille, kun on kiinnostunut, jos ei tule, se on hänen tappionsa:) Tylsä ja vakava ilme taitaa olla melkoinen karkoitin, mutta vaikka olisit iloinen ja nauravainen, en tulisi sittenkään:)
ei mua karkottas ainakaan... olen ite hyvin avoin ja herkästi hymyilevä, ja olisihan se kivaa, jos mieskin olisi sellainen, yleensä juuri miehen hymy saa jalat menemään alta, mut oon kyllä lähestyny miehiäki, jotka on perusilmeeltään vakavia... heistä henkii ehkä jotain, joka saa mun empatiapuolen heräämään! älä nyt ota millään pahalla, ei oo sillain tarkotettu, mut usein aattelee, et hän kantaa jotain raskasta vielä harteillaan, koska on niin miettiväisen/vakavan/varovaisen näköinen! ja siinähän haastetta sitten kerrakseen onkin! voittaa hänen luottamus, saada hänet hymyilemään, juuri ja vain ja ainoastaan sinulle!!! vielä, lasteni isäksi en tahdo mitään poikasta... vaan vakaan ja turvallisen miehen! joka usein tarkoittaa samaa kuin elämää nähnyt, kokenut, toisinaan ehkä myös sen vuoksi, vakavan oloinen... sekava tää mun vastaus, mut jospa löytäsit mun pointin täst!! älä missään nimes ala muuttaan ittee, kyllä sut huomaa joku just tuollasenaki! mikä vois olla sen karkottavampaa muuten ku teeskentelevä, pinnallinen paskiainen?! ei mikään... mut, hyvää kevättä ja onnea naisten kanssa!!;)
paitsi niinpäin, että olen "tuimailmeinen" nainen. Ihan hyvännäköinen kuulemma, mutta olen aika arka ja jos joku esim katsoo minua, käännän helposti pääni pois, vaikka olisinkin kiinnostunut:(
Minä koen myös ongelmana ravintoloissa ulkonäköni;minua pidetään kauniina vaikkakin nauran ja olen iloinen, miehet eivät uskalla lähestyä, pelkäävät että saavat minulta rukkaset, mutta eivät ymmärrä kuinka yksinäinen olen ja tulen myös tavattoman onnelliseksi kun joku uskaltaa tulla juttelemaan kanssani. Ei kukaan mahda ulkonäölleen mitään - miksi se pitäisi olla kompastuskivi uusille suhteille?
Huomaisin epäilemättä sinut kyllä, mutta tuskin tulisin juttelemaan. Aika heikosti kehtaan mennä kenellekään oudolle mitään juttelemaan, vaikka olisi kuinka ihana mielestäni. Luultavasti vain tuijottaisin sinua, katseemmekin saattaisivat kohdata. Mutta olen juuri niin typerä naisihminen, että kyllä odottaisin sinun tekevän aloitteen - eli tulevan juttelemaan.
Jos olisin tavannut sinut joskus jossakin ennemmin, ja jutellut kanssasi, saattaisin tulla juttelemaan.
muualta on oltava tuttu ja muualla niitä ihmisiä paremmin tapaa kuin baareissa...
Makuja on monia. Minua viehättää hieman vakavan oloiset miehet, jolla on aikaa miettiä mitä haluavat ja tarkoittavat sitä myös. Karismaa ja vakavuutta, sitä haen miehessä.
Baareissa tuskin lyöttäydyn seuraan. Baareista en usko miesihannettani löytävän. Olen liian vanhanaikainen, joka haluaa ensinnä tutustua mieheen muuten, iskeminen baarissa. Yäk ! Jostakin muussa tilanteessa se on paljon helpompaa. Mutta koska ikää on kolkyt ja risat, olen sen ikäinen, että minun mielipidettä tuskin kannattaa huomioida.
Kun vähän saat ikää huomaat, että potentiaalissa vakavasti otettavia seurustelukumppaneita on paljon helpompi lähesty jossain muualla kuin baarissa.
Totisesti, totisesti: "Juuri sinun mielipiteesi tulisi huomioida."
Niiden vakava mietteisten vapaiden miesten löytyminen on vain kannon alla.
Ja minun laillani ajatteleva ei ole kovinkaan muodikasta. Nykyisin kun painoarvo on niillä ulkokultaisilla arvoilla ja hetken mielihyvän tavoittelussa.
Ihmisille on tärkeää minkälaisen vaikutelman tekee, mutta ei se, millainen ihminen todella on.
"Nykyisin kun painoarvo on niillä ulkokultaisilla arvoilla ja hetken mielihyvän tavoittelussa."
- Muuten erittäin osuvasti sanottu ja täysin totta.
Sen minkä ennen aineessa menetti sen hengessä voitti, mutta nykyään sen, minkä aineessa voittaa sen hengessä menettää. No...on sitä kuitenkin aina muutamia, jotka eivät pelkästään tutkiskele veden pintaa, vaan sukeltavat sekaan.
miehistä koska oletan ( syylisyn itsekin ennakko käsityksiin )sellaisen miehen löytyvän, joka ei pelkästään tutkiskele veden pintaa, vaan sukeltaa sekaan.
mua jotenkin kiehtoo. Ja saattasin vaikka tullakin juttusille, jos siltä tuntuis. Mä saatan kyllä tehdä alotteen, jos sussa ois joku joka kolahtaa. Ei sitä etukäteen osaa sanoo mikä siinä on mikä kolahtaa, sen tietää vaan sitten. Ja on kyllä usein ollu oikeessa noi mun fiilikset.
Eikä sillä paljon ois merkitystä, vaikka näyttäsitkin vakavalta. Se tuo vaan vähän haastetta peliin.
"monesti ole kuullut että olen todella vakaan oloinen ja karismaattinen, vaikka sisällä leimuaa.. =)" kuulostaa erittäin hyvältä...=)
Muhun iskee kaikki vakavat...! Oikeesti. Yleensä katon jätkässä ekana sen ilmettä. Jos se on vakava, kiinnostun, mut jos se hymyilee kaikille koko ajan niin sit se jätkä tuntuu hyvin epäluotettavalta. Mul tulee vakavist jätkist sellanen olo et niihin voi todellakin luottaa...
..että oli tullut näin mukavasti palautetta.kiitos ..oon miettinyt että mikä musta tekee vakavan ja se ei ole sydänsurut jne, vaan yksinkertaisesti se että olen persoona joka ei helpolla hetkahda, ainakaan päältäpäin katsottuna. Eli jatkossakaan en aio jaella tekohymyjä jne, vaan nauran kun on naurun aika, olen vakava kun siltä tuntuu, ja hymyilen jos minulle hymyillään :)..Hyvät kesät kaikille!