Ei ainakaan tänä päivänä. Useasti minua pidetään ujona, koska olen melko hiljainen seurassa-joskin välillä saatan puhua paljonkin. Kuitenkaan en jaksaisi aina puhua, puhua ja puhua. Haluaisin olla toisen ihmisen seurassa, mutta yleensä tämä tarkoittaa sitten sitä, että pitää jaksaa puhua paljon ja kovaa ja mieluiten vielä kehua itseään. Tuntuu, että suuri osa ihmisistä on ns. "Big brother-kansaa", koko ajan pitäisi suun käydä sekä jalkojen vatkata ja tärkeimäpänä puheenaiheena tietysti Minä, Minä ja vielä kerran Minä.
Siksipä kai mieluummin suunnistan koirani kanssa luontoon tai istun kahvilassa nurkkapöydässä seuraten sivusta ihmisten puuhia. Olen kai sillä tavalla eriskummallinen, että haluan joskus olla ihan rauhassa ja hiljaa. Yksinäisyys on tavallaan valinta. Minun on helpompi monesti hengittää yksin. Saa vain olla sellainen kuin olen. Ei tarvitse esittää mitään, on vain.
Siksipä kai mieluummin suunnistan koirani kanssa luontoon tai istun kahvilassa nurkkapöydässä seuraten sivusta ihmisten puuhia. Olen kai sillä tavalla eriskummallinen, että haluan joskus olla ihan rauhassa ja hiljaa. Yksinäisyys on tavallaan valinta. Minun on helpompi monesti hengittää yksin. Saa vain olla sellainen kuin olen. Ei tarvitse esittää mitään, on vain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksin viihdyn parhaiten.Itsestään meteliä pitävät teeskentelijät eivät kiinnosta.Onneksi meitä on monenlaisia.
pitäisi kaupata itseään,just niinku tuo bb porukka.
Ei aina tahdo jaksaa tuollaista aivottomuutta,esitetään ja suoritetaan.
"Mul on ollu julkkispano","mul on ollu 200 naista",olen mielenkiintoinen ja haluttava blaa blaa blaa...
Ehkäpä kannattaisi yrittää olla ihan vain ihminen,yksi kuudesta miljardista.
Ei aina tarvi olla jännittävä,haluttava tai mielenkiintoinen.
Luonnollinen voittaa kaiken edellämainituista.
Pidä tyylisi,älä anna median tai toisten odotusten muokata persoonaasi,pysy rehellisenä itsellesi.
Persoonallisuus on kohta kysyttyä tavaraa,kun jokainen yrittää esittää voittajaa,erottuu luonnollinen ihminen edukseen.
Joku minua viisaampi on sanonut että vaikeneminen on kultaa ellei keksi mitään parempaa sanottavaa.
Menee myös toisinaan vähän ohi kaikki big-brother -jutut koska en sitä sarjaa taivu katsomaan, mutta hyvä muiden kanssa on kuitenkin ainakin yrittää tulla toimeen... olettaen tietysti etteivät ihan päällekään sylje.
Suunnistaisin myös koirani kanssa metsään, mutta se otti ja kuoli niin kehittelen siis muuta tekemistä.
Noi sanat oisin voinut kirjoittaa minäkin, jopa koira sopi kuvaan.
Mä olen usein miettinut, miksi pitää koko ajan puhua ja päteä, töissä kuuntelen ihmeissäni, kun keskustelua käydään tyyliin; ensin joku kertoo jonkun hyvän jutun omasta elämästään, no toinen jatkaa, joskus vielä jopa edellisen päälle puhuen,että " joo, mutta kun se meidän martti..."
Eli ei kuunnella toisia edes loppuun ja keskitytä heidän kertomisiin, vaan homma koetetaan korvata jollain omaan elämään liittyvällä.
Ihan kuin keskustellessa käytäisiin jatkuvaa taistoa siitä, kenen puheita arvostetaan ja kenen ei. Musta ainakin tuollainen käytös vie ensin jutun kertoneen asiasta kaiken arvon, ja on todella törkeää.
Itse tyydyn seuraamaan ja kuuntelemaan sivusta, koska en halua taistella sanomisistani ja olla koko ajan puolustelemassa ja pätemässä.
Mä myös viihdyn yksinäni, ja kaipaan omaa rauhaa ja eloa vain oman itseni ja koirani kanssa, ilman ihmisiä, koska silloin tunnen tavallaan olevani turvassa ja tutussa seurassa..
sen tien menin valitsemaan enkä ole tähän mennessä katunut paljon paskaakaan.
muut on ottaneet mut monesti silmätikuksi sen takia (vaikka missä) mut enhän tietenkään välitä siitä.
hiljaa se hyvä tulee. uskokaa pois