Aloitin viime syksynä paniikkihäiriöön cipralex 10mg x1 ja hyvin on toiminut. Nyt taas kesän jälkeen kun koulu alkoi ja tuli muutto opiskelupaikkakunnalle takaisin, alkoi ahdistamaan. Tosin varsinaisia paniikkeja ei ole tullut mutta mielessä kalvaa se pelko, että entäs jos...vihaan tätä ainaista pelkäämistä ja miettimistä että entäs jos se tulee ja voi kauheeta...mulla on uusi ihana poikaystäväkin ja elämä kaikin puolin mallillaan mutta se perhanan pelko!! Onko kellään muulla samanlaisia tunteita?
Ja käyttääkö kukaan cipralexin lisäksi beetasalpaajaa kuten propralia? Ja miten usein?
Ja käyttääkö kukaan cipralexin lisäksi beetasalpaajaa kuten propralia? Ja miten usein?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla paniikkihäiriö on vasta uusi ilmiö (kesällä alkoi ilmetä), syön myöskin Cirpalexia, yritän pian nostaa 10mg. Mullakin varsinainen paniikkikohtaus kaikkine oireineen on vähentynyt, mutta tänään luentojen alettua taas ahdistus ja jännitys tuli takaisin. Oikeesti tuntuu, etti jaksa tätä enää. Tosin mulla paniikin lisäksi on jännitystä, eli mulla on paha stressivatsa tai jännitysvatsa ja sit jännitän sitäkin miten suolisto reakoi, eli tietysti se alkaa reakoimaan kun sitä ajattelee.
Eli tuntuu ettei mitään voi tehdä, opinnot junnaa ja tuntuu ettei voi hallita omia ajatuksiaan. Käyn terapiassa, mutta haluaisin kokeilla tämän kognitiivisen terapian rinnalle suggestioterapiaa, en nimittäin osaa rentoutua ollenkaan.
Niin, mulla on lääkäriltä lupa käyttää jos oikein pahasti ahistaa Oxamin rauhoittavaa, tosin kerran olen vain ottanut, en haluaisi rauhoittavia hirveesti syödä. Tänään otin myös ennen luentoa 5mg beetasalpaajan, Propral. En kyllä huomannut eroa, ehkä olisi pitänyt ottaa kokonainen. Kannattaa kysyä lääkäriltä miten usein voi ottaa.
Uskon itse että ihminen on kokonaisuus, mieli ja keho vuorovaikutuksessa, jos päässä jännittää, kyllä se kroppassakin tulee esille. Haluaisin itse päästä tästä eroon, koska alkaa rajoittamaan jo elämää, opinnot ei ole paljoa edenneet.. Tänäänkin kaikki tuntuu taas kaatuvan tähän ongelmaan..
Viestisi lukeminen oli kuin olisi lukenut omia ajatuksia. Cipralex on antanut mulle mahollisuuden normaaliin elämään. Paniikkikohtauksia oon saanu muutamia lääkkeen aloittmisviikon jälkeen.(Ekan viikon makasin sängyssä pahojen haittavaikutusten takia).
Ja ihana kuulla, että olet löytänyt rakkaan! Se on ollu mulle niin suuri apu, kun on joku joka rakastaa vaikka paniikki iskisi. Meinasin jättää poikaystäväni paniikin ja masennuksen takia, mutta "jäätyäni kiinni" eli saatuani paniikkikohtauksen poikaystäväni luona(meni oksennukseen saakka), pelko paniikkikohtausten saamisesta lähti melkein kokonaan. Enää ei tarvitse yksin paeta kohtausta, jos sellainen tulee! Jos paniikki on iskemässä, ajattele "tule vaan! muahan et nujerra". Yritä olla pelkäämättä paniikkia niin se ei saa vallattua sua! Pelko saa paniikin innostuman.
Tsemppiä hirveesti ja voimia!!!
Aika jännä juttu, että itselläni paniikkihäiriö toimii lähes käänteisesti: eli yleensä juuri koulun alkaessa ja palatessani opiskelupaikkakunnalle paniikkikohtaukset katoavat täydellisesti. Yleensä mitä enemmän on kalenterissa on ohjelmaa, sitä harvemmin paniikkikohtauksia tulee. Itseäni pelottavat loma ja toimettomuus, koska juuri silloin alan tarkkailla itseäni. Itseasiassa mitä paremmin asiat ovat, sitä varmemmin kohtaus iskee. Aika kummallista mielestäni. Mutta autolla ajoa pelkään jonkin verran (pitkiä matkoja), sillä silloin usein tulee kohtauksia ja pelkotiloja. Kohtauksia tulee myös nukkuessa/nukahtaessa, joten iltaisin on aika kamalaa, ellen ole niin väsynyt että nukun kuin tukki... :( Niin ja mitään lääkitystä minulla ei toistaiseksi ole.