Iltaa :)
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että elämäänne tupsahtavat naiset ovat aina jotenkin huonossa elämäntilanteessa silloin, kun ensi kertaa tapaatte?
Kannattaako jäädä ns. odottelemaan, jos selvästi huomaa, että toinen ei ole vielä päässyt yli exästään ja edellisen suhteen aiheuttamista traumoista?
Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne!
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että elämäänne tupsahtavat naiset ovat aina jotenkin huonossa elämäntilanteessa silloin, kun ensi kertaa tapaatte?
Kannattaako jäädä ns. odottelemaan, jos selvästi huomaa, että toinen ei ole vielä päässyt yli exästään ja edellisen suhteen aiheuttamista traumoista?
Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Iltaa!
Ei ole käynyt kuvaamallasi tavalla.
En jäisi odottelemaan ainakaan kauaksi aikaa, enkä suosittelisi.
Muutenkin samoilta lähtöviivoilta olevat lähtökohdat ihanteellisimpia.
Mutta sillon vois ehkä ymmärtäväisesti sanoo toiselle et sori oot kiinnostava mut nyt vain ei käy. Tietty tiiän et toinen on kyselemäs et miksei ja niin pois päin... Mut itse selventäisin tilannetta ja sanoisin suoraan et väärä aika.
odottaa, että tärkeät ihmiset tupsahtelisivat elämäämme juuri ihanteellisilla hetkillä, joten minusta sinä nyt valitat aivan turhia. Toisaalta kirjoituksestasi kuultaa ettei hän olekaan sinulle mitenkään tärkeä, joten ehkä olisi parempi unohtaa tuo juttu.
Jos kaipaat lähinnä biletysseuraa, niin siihen tarkoitukseen löydät varmaan helpompiakin naisia.
rakastat häntä niin teet paljon enemmänkin kuin vain odotat, mutta jos et rakasta niin et jää edes odottelemaan.
Olen jäänyt odottelemaan varmaan liiankin pitkäksi aikaa, mutta ei voi mitään, kun on edes vähän toivoa. En voi "siirtyä seuraavaan", koska sellainen ei käy päinsä, että olisi eri tyttö housuissa kuin sydämessä :)... Ois kyllä helpompaa jos vois...
niin antaisitko vihjettä ihastuksestasi? Ehkä löydät hänet.
...Oon jo löytänyt, eikä se mihinkään hukkaan tässä oo joutunu. Ongelma on vaan se, että joku toinen löysi ensin.
Liian monta kertaa tällaista tapahtunut että just kun olis liikaa muuta elämässään niin silloin saattaa tulla joku jonka kanssa haluais aloittaa jotain,mutta ajoitus tökkii.Silloin kun olis pilvin pimein aikaa,rahaa ja mahdollisuutta on hiljaiseloa:(!
Positiivisesti ajateltuna-ehkä kohtalo meitä ohjaa,ei ole tarkoitus juuri sen ihmisen kanssa jotain solmia vaan jatkaa vielä vähän eteenpäin...?!?Jos ei ole kiire jostain syystä ja tuntee että toi ihminen on se oikea niin odota-muuten jatka elämääsi.Jos olette tarkoitettu toisillenne löydätte kyllä tien takaisin silloin kun on tarkoitettu.Anna ajan kulua,mennä omalla painollaan.
...no niinkauankuin meillä kaikilla on menneisyys, sen kanssa pitää tietenkin elää, oman ja toisen menneisyyden. Mutta, mutta jos toinen kyynelehtii alvariinsa sen exänsä perään ja elää haikeankauniissa muistoissaan sun muuta säätöä, on itse parasta siirtyä etiäppäi ja sanoo syystuulen viileästi heippa.
Tietenkin erotilanne ottaa aikansa ja määrätty kärsivällisyys määrättyyn rajaan saakka on paikallaan, mutta... äääh... kyllä edes puolijärkevän ihmisen pitäisi ensin tehdä (kaikenlaiset) tilit exäänsä selviksi ennenkuin edes lähtee "metsälle". Seurauksena kun saattaa olla semmoinen jauhelihasoppa, että seurauksia perataan sitten vuosikaupalla! Esimerkkejä piisaa varmaan jokaisen tuttavapiirissä.
Mulla ainakin tulisi vähän semmonen ai-jaa olo, jos toinen vaan puhuisi ja muistelisi exäänsä. Tietenkin menneistä voi puhua, mutta semmonen suoranainen kaipaus on vähän liikaa siinä tilanteessa kun pitäisi ikäänkuin keskittyä toisiinsa...
Ainahan ajoitus on huono tai jos se olisikin hyvä, ollaan liian erilaisia, liian eri ikäisiä, väärässä asemassa, hankalan välimatkan päässä, toisella on joku muu mielessä tms. Aina on jotain, minkä takia ihmissuhde ei voi edes alkaa. Ja vaikka juuri minun mielestäni voisikin, toisen mielestä ei. Se siitä, ja kaikki ovat onnettomia. Se kai sitten on elämän väistämätön kohtalo.
...MUTTA toisaalta onneksi elämää ei voi etukäteen päättää: kesällä kello kuusi sharp tapaan Vaimoni, joka on täysin ehjä sisältä ja päältä. Silloin minulla on talous ja terveys kunnossa ja kaikki tip top.
Sen 10%:n onnentunteiden takiahan jokainen potkii eteenpäin, vaikka se 90 %:a on välillä vaikeempaa kuin yleensä.
Kaikki on kiinni tekemisen halun määrästä... kun tota lausetta oikein ajattelee, se on todella viisaasti sanottu... ja mä olen sen vain toisilta lainannut, huom.
Suurin osa meistä asuisi vielä äidin ja isän luona, jos odottaisimme että kohtalo petaisi meille kaiken valmiiksi. Rakkaus ja suhteet syventyvät vain haasteiden kautta, ja jos huolii elämältä vain pullamössöä niin ei voi kehittyä ihmisenä kovin pitkälle.
Ap:n tilanteessa panostaisin nyt ystävyyteen sen naisen kanssa, ja sitä tietä myöhemmin voisi ehkä yrittää jotain enemmänkin. Painostamaan en lähtisi, vaan pitää olla hienotunteinen ja kunnioittava.
Minusta näin kuvitteellista ongelmaa on turha etukäteen pohtia. Tilanne ja kykysi ratkoa sitä hahmottuvat varmasti parhaiten siinä vaiheessa, kun tapaat naisen, joka on ylipäänsä jonkinlaisessa elämäntilanteessa. Jos tuo tilanne osoittautuu kovin kiperäksi, vertaistukikin voi toki olla tarpeen.
Muut "huonohkot elämänvaiheet" menee. Mutta jos aikaisemmat naiset on vielä sydämessä, niin sitten luovutan.
Voi kunpa niitä naisia edes tupsahtelisi eteen jostain. Oli sitten elämäntilanne mikä tahansa niin aina voi ystävystä. Sullako ihan tosissaan on niin hyvä mäihä, että naisia vaan tupsahtelee etees? No ihan kateeks käy siinä tapauksessa.
Noh, mitäs sinä nyt olet mieltä ja mitä pidät näistä vastauksista?
Minäkin mielelläni sanoisin jotain, mutta avauksestasi ei saa selvää kolmesta asiasta, jotka minusta on ratkaisevia. Ensinnäkin rakastaako hän vielä exäänsä? Ja toiseksi, onko hän kiinnostunut sinusta? Ja sitten vielä sinun tunteesi häntä kohtaan; ovatko ne ohimeneviä vai syvempiä?
Muut ongelmat ja elämäntilanteet tuskin merkkaavat juuri mitään, mutta noita kolmea kun selvität, niin pääset jo pidemmälle pohdinnoissasi.
sitten on sekin mahdollista, että vetää vesiperän.
unelmasi nainen lentää takaisin exänsä luo, kun tulee ikävä, ja teille ekat riidat.
olen kokenut tämän kerran, vuosia sitten. enkä
haluaisi kokea sitä enää koskaan uudellaan ,ainakaan samanlaisen raastavana epävarmuutena, pelkoina, uhkauksiana.
kävin tapaamassa eräsät kaveria, joka on tilanteessa, yritän olla varovainen, ja kuuunneella, en tiedä onnistuuko se.
kunalkaa kuuntelijaksi, siitä ei loppua tule, ja mitä saat tiselle, et mitään tai kauniit kaipaavat silmät.