Oletteko pohtineet / jutelleet lääkärin kanssa sitä, vaikuttaako tämä myös muuten siihen, että voi saada veritulpan (siis vaikkei ole edes raskaana). ITse tätä asiaa säikähdin, kun suvussa sairaus muutenkin yleinen. Eli että onko tässä nuoresta iästä huolimatta mahdollista saada joku tulppa milloin vain? Ihmetyttää, ettei lääkäri mitenkään ole evästänyt tässä suhteessa eikä itse lääkärissä osannut asioista heti kysellä.
Toinen juttu on sitten, että raskauttakin haluaisin yrittää, mutta en millään uskalla
Toinen juttu on sitten, että raskauttakin haluaisin yrittää, mutta en millään uskalla
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sehän se, poikkeavuus hyytymisjärjestelmässä lisää veritulpan riskiä, ei vain keskenmenon riskiä. Sillähän tavalla sitä perinnöllinen tulppariski yleensä havaitaankin, jollain suvussa (tai itsellä) on tulppa tullut nuorella iällä, kummalliseen paikkaan ja varsin "vähästä". Harvoin kuitenkaan veritulppa iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, kyllä siihen liittyy joku muukin lisätekijä. Näitä lisätekijöitä ovat mm.
- leikkaus
- immobilisaatio (eli paikallaan oleminen esim. kipsihoidon tai muun syyn takia, HUOM! pitkät lentomatkat toiselle puolelle maapalloa tai pitkät automatkat)
- yhdistelmäehkäisypillerit
- raskaus ja lapsivuodeaika (6 vkoa synnytyksen jälkeen)
Ihmiselle, jolla on tiedossa hyytymistekijäpoikkeavuus pitäisi tällaisessa tilanteessa aloittaa veritulppien estolääkitys. Se hoituu nykyisin yleensä kätevästi valmiilla lääkeruiskulla, yksi piikki navan seutuun iltaisin. Tiettyjen muiden liitännäisongelmien (kuten keskenmenojen) hoito saattaa vaatia muunlaistakin lääkitystä. Tukisukat (ja riittävä nesteen nauttiminen) ovat riskinsä tiedostavan ihmisen vakiovaruste pitkille auto- ja lentomatkoille.
Ilmenemismuotona (toistuvien keskenmenojen lisäksi) on useimmiten alaraajan syvä laskimoveritulppa, joka voi johtaa keuhkoveritulppaan. Oireet ovat usein kohtalaisen helposti tunnistettavissa; alaraajan turvotus ja kipu, lisääntyvä hengenahdistus jne. Joten usein potilas osaa tällaista itsekin epäillä.
Tietyn erikoisalan lääkäri (esim. gynekologi) ei välttämättä oman alansa ongelman lisäksi huomaa ohjeistaa potilasta kaiken muunkin varalta. Mutta kyselkää rohkeasti, kyllä sitä sitten vaikka ohjataan toisen asiantuntijan puheille, jos itse ei osaa ottaa kantaa kaikkiin ongelmiin. Ja jos tietty taipumus on olemassa, se kannattaa joka paikassa aina mainita, ihan niinkuin vaikka joku lääkeallergia.
Elämä on täynnä riskejä. Joka 10. sairastuu syöpään (mutta heistä pitkälti yli puolet paranee), rattijuoppo voi ajaa päälle seuraavassa kadunkulmassa, eikä kukaan ole tainnut selvitä elämästä hengissä. Liika riskien karttaminen estää elämästä. Onko kuolinvuoteella sitten mukava miettiä, että elinpähän sata vuotta, mutta toisaalta en nähnyt, tehnyt tai kokenut mitään...? ;)
Kieltämättä pelottaa ajatus siitä, mitä olisi voinut sattua. Täytynee jutella lääkärin kanssa joskus ja hankkia nuo lentosukat. Ovatko ne siis mielestäsi riittävä suoja vaikkapa n. 4-6 tunnin lentomatkalla vai pitäisikö aina matkalle lähtiessä hankkia tuo piikitys?
MItä mieltä olet piikityshoidon tehokkuudesta raskaudessa? Vieläköhän sitä uskaltaisi lääkityksen turvin raskautta yrittää.
(Ap, sori, menee aiheen vierestä)
Varmaankin tyhmä kysymys, mutta liittyykö hyvin kokkareinen ja paljon hyytymiä sisältävä kuukautisvuoto jotenkin jonkinlaiseen hyytymishäiriöön? Minulta kuoli sikiö 9 2 kokoisena, ja olen jälkeenpäin miettinyt, että voisiko tuolaisella kuukautisvuodolla olla asian kanssa jotain tekemistä? Molempia alaraajoja myös särkee usein. Olenko ihan vainoharhainen?
Sen hyytymistekijän voi testata. Otetaan verikoe ja siitä määritellään sitten ne tulokset. Itse olen käynyt mokomassa testissä, koskapa isälläni on todettu tuo hyytymistekijöiden geneettinen häiriö, ja hänellä oli ensimmäinen tulppa jo 30 vuotiaana.
Minulla samaa ei kuitenkaan todettu, eli voi siitä säikähdykselläkin näköjään päästä, ei se kaikille periydy.
Ps. en ollut Gyne, joten toivotaan että hänkin vastaa mielipiteensä.
koska yksi pitkäaikaishoitomuoto on että otetaan puolikas asperiinia joka toinen päivä. Se vähentää tulpan riskiä kanssa merkittävästi, eikä siitä ole nomaalissa elämässä haittaa.
vähentää lähinnä valtimoveritulppien riskiä, mutta ei tepsi laskimopuolen tulppiin kovinkaan hyvin (poikkeuksena keskenmenot - istukan tulpat). Ei yleensä riitä.
Oman veritulppariskisi suuruus riippuu siitä, onko hyytymistekijähäiriö todettu sattumalta (esim. useiden keskenmenojen yhteydessä, sukulaisen tulpan takia) vai oletko itse jossain tilanteessa saanut veritulpan (esim. e-pillerien käytön aikana, kipsi jalassa tms). Jälkimmäisessä tilanteessa olisin kyllä varovaisempi, mutta vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin tilanteestasi. Sinun kannattaa kysyä asiasta hoitavalta lääkäriltäsi.
Piikityshoito ( joskus miniaspiriini) raskauden aikana on hyvä hoito. Tälläkin palstalla on nähty useita kertomuksia hyvin menneistä raskauksista. Jos sinulla on hyytymishäiriö todettu keskenmenojen selvittelyissä, mutta hoitoa ei ole vielä kokeiltu, kannattaisi sitä varmaan yrittää. Kaikki riippuu toki omasta elämäntilanteestasi ja siitä miten pääsi kestää. Joskus on hyvä pitää hiukan "lomaa" raskausyrityksestä, että sekä kroppa että mieli pääsevat huilimaan.
on yleensä runsas, kokkareinen (kudosta ja hyytymiä sisältävä) ja hyytymäinen. Yksittäiset varhaisraskauden keskenmenot ovat niin yleisiä, ettei yhden tai kahdenkaan perusteella vielä tarvitse epäillä mitään vikaa, suuri osa (n. 60 %) kun tapahtuu alkion/sikiön poikkeavuuden takia.
Vuototaipumukseen voisi viitata runsas kuukautisvuoto (ensimmäisistä kuukautista saakka, ei pikkuhiljaa runsastunut), taipumus nenäverenvuotoihin, selittämättömiin mustelmiin, suvussa esiintyviin samanlaisiin ongelmiin. Tulppataipumukseen taas viittaavat aikaisemmassa kirjoituksessani tekijät. Alaraajojen (naisella erittäin usein nilkkojen) symmetrinen turvottelu ja särky eivät ole veritulppataipumuksen oireita. Suonikohjuihin ja laskimovajaatoimintaan voivat kyllä viitata, mutta usein nilkkaturvotusta esiintyy naisilla ihan hormonaalisista syistä.
vastauksista. Anteeksi, jos nyt ärsytän jotakuta tyhmillä kysymyksilläni, mutta yksi asia jäi vielä epäselväksi. (Näköjään täytyy minulle rautalangasta vääntää)
Eli: minulla on AINA ollut todella kokkareinen ja paljon hyytymiä sisältävä kuukautisvuoto. Vuoto on usein melko runsasta, ja sen mukana tulee sormenpään kokoisia hyytymiä. Näin on siis ollut 13 vuotiaasta lähtien jokaisten kuukautisten yhteydessä.
Viittaako tämä johonkin ongelmaan?
Runsaiksi kuukautisiksi lasketaan vuoto joka on yli 80 ml yksien kuukautisten aikana. Koska määrää on vaikea laskea kotikonstein, voidaan vuodon määrää arvioida esim. sen perusteella selviääkö normaalisiteillä vai täytyykö käyttää yösiteitä ja kuinka monena vuodon päivänä. Myös matala hemoglobiinitaso (Hb 115-120) tai anemisoituminen (Hb < 115) voi olla runsaan vuodon merkki. Hyytymät ja kokkareet ovat melko subjektiivinen oire, limakalvon kappaleita kuukautisvuodon mukana voi tulla ja sormenpään kokoinen hyytymä sisältää verta ehkä 5 ml. Luumunkokoinen sensijaan sisältää jo ehkä 15-30 ml verta.
Ehkä viides-neljäsosalla nuorista naisista, joilla kuukautiset ovat aina olleet runsaat, löytyy taustalta jokin vuotoalttiutta lisäävä tila, esim. von Willebrandin tauti. Niihin liittyy tietysti myös taipumus vuotaa runsaasti kaikissa tilanteissa, jossa verta tulee (esim. hampaanpoistot, leikkaukset, synnytys, isommat haavat). Vuotoalttius paljastuu SPR:n hyytymistekijätesteissä, joka on siis verikoe. Moniin häiriöihin on nykyisin olemassa lääkehoito verenvuodolle altistavissa tilanteissa.
Kiitos oikein paljon asiantuntevasta vastauksesta.