olen ehkä masentunut ja vasta 10vee joten siis asiaan minua on aian kiusattu päiväkodista kouluun ja kakkosella se pahin oli se että koulun jälkeen meni erääseen hoito paikkaan ja siellä minut lukittiin kaappiin joka oli 50 centtiä leveä ja todella pimeä olin siellä kauan ja isä ajaa rekkaa ja on vain päivän kotona ja ajaa 2 viikkoa ja minun eräs veli on kuollut minulla ei ole eikä ole ollut koskaan kotona ystäviä ne vain kiusaavat olen aian ollut ulko puolinen minua sanotaan vainoharhaiseksi enkä enää jaksa en saa unta en pysty keskittymään opettaja syyttää aian minua minä teeen kaiken väärin olenko masentunut liian aiakaisin minulla on lisää syitä ja kerran olin vähällä tehdä hulluuksia on apua minä tarvitsen sitä en jaksa enää olen nuori kaikki on niin raskasta koulussa minua kiusataan kaikki alla uudet ystävät kiusaavat mitä tehdä kun ei koulun psykologi auta enkä kehtaa puhua siitä kenellekään?
apua?
susirakas
4356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhempasi tehtävä on vaatia sinulle terapiaa.
Terveyskeskuksen kautta lääkäriltä se onnistuu.
Sinun kannattaa vaan rohkaista itsesi ja kertoa vanhemmillesi tunteistasi ja vaikeuksistasi.
Itsekin äitinä,olen saanut tietää,ettei tyttärelläni mene elämä hyvin.Nyt terapiaa jatkunut kaksi vuotta ja hän on parempaan päin.
Tiedätkö,on hyvä,että huomaat asian varhain.
Elämässä on meillä kaikilla omat vaikeutemme mutta myös paljon hienoja hetkiä.
Vuosi vuodelta vahvistut ja saamasi elämänkokemus antaa sinulle uskoa itseesi.
Mieti mitä haluaisit harrastaa? Pidätkö lemmikeistä?Tällaiset asiat antaisivat paljon itseluottamusta,lemmikin hoito on tietysti vastuullista mutta palkitsevaa.
Kirjoituksesi perusteella pystyt kertomaan sujuvasti vaikeistakin asioista.
Toivonkin,että pääset vanhempasi avun kautta terapiaan.
Sinulla on oikeus vaatia apua aikuisilta,älä siedä kiusaamista,se pilaa suotta elämääsi
Avun pyytämistä ja puhumista ei kannata hävetä.
Niin moni meistä ihmisistä on kokenut sen saman ja voin kertoa,että sitä kautta saat apua elämääsi.
Kaunista,värikästä syksyä sinulle :)
minä haluaisin koiran mutta olemme köyhiä ja veljeni on allerginen etsimme sekarotuista koska ne voi saada ilmaisin ja etsimme sellaista jolle veljeni ei olisi allerginen.minusta tuntuu että kun yritän kertoa masennuksesta äidille hän ei ota sitä vakavasti kiitos kuitenkin tuesta.
Joskus meille äideille pitää aika monta kertaa jankuttaa ennen kuin otetaan todesta.Mutta uskon,kun olet sinnikäs,saat asioita eteenpäin.Sun kannattaa olla rehellinen äidillesi ja kertoa tapahtumista ja pahan olon tunteistasi.Voisithan sanoa äidillesi,että olet yrittänyt saada apua muualtakin.Suututtaako sinua,kun äitisi ei tunnu ottavan vakavasti?
Kerro se äidillesi.Hän varmasti arvostaa sinua ja haluaa auttaa mahdollisimman ajoissa.
Huomaan,että olet järkevä ja sympaattinen tyttö.
Kyllä elämä vielä suo sinulle mukavia ystäviä ja antoisia tapahtumia.Itse olen huomannut,kuinka hyvää tekee liikkua ulkona-tarkkailla luontoa,eläimiä.Matkalla voi piipahtaa vaikka eläinkaupassa.Takuulla saa hyvän mielen!
kannataa,,jollekin puhua,,olet vielä lapsi....onko siulla joku hyvä sukulainen mille kertoo..........murheitaan,,,,hyvä jos on,,,vaikka,,mummo,,tai pappa...ehkä eno...
aina sitä on joku ,,ketä nokitaan,,,onks siulla lemmikkieläintä,,eläimet on rehellisiä,eivät paljon vaadi........harrastuksia onko??????niin ei tarvii miettii omassa päässä asioita lii,,aksi..
täällä paistelee aurinko??????entä siellä...
hyvää syksyä....
terveisin.....eikka