SRK:n on muutettava kantaansa ehkäisyyn tai se tulee vielä menettämään suuria jäsenmääriä. Tai mikä vielä pahempaa: nykyinen tilanne jatkuu ja pahenee. Tarkoitan sitä, että seurakuntien sisällä on ihmisiä, jotka näennäisesti kuuluvat vl:iin, mutta eivät sydämessään monia oppeja hyväksy. Minäkin voisin harkita palaavani seuroihin ja muihin tilaisuuksiin, jos tietyt opit ajanmukaistettaisiin.
Nyt SRK evää taivaspaikan monilta, jotka päästyään irti vanh.lestadiolaisuudesta eivät enää halua kuullakaan sanaa "usko", niin suuret traumat on jäänyt. Omalta kohdaltani voin sanoa, että myös vanhempani ovat kasvatustavoillaan vaikuttaneet haluuni kuulua vl:iin. Heidän sääntönsä kun olivat vanh.lestadiolaisittainkin tiukat ja naurettavatkin. Kyllä siinä uskomisen ilo menee keneltä tahansa.
Ikävä tosiasia on myös se, että seurakunnan tekevät ihmiset. Kun aikoinaan muutimme nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, perhettämme karsastettiin kuten ehkä kaikkia muitakin uusia, ry:tä vuosia "hallinneet" suvut eivät sietäneet tunkeilijoita.
Ainoat lämpimät muistoni vanh.lestadiolaisuudesta liittyvät varhaislapsuuteeni eräässä Pohjanmaan kunnassa. Siellä oli hyvä olla.
Vielä tästä palstasta. Olen vasta reilun kuukauden tätä seurannut, mutta kyllästynyt jo. Jutut kiertävät samaa kehää päivästä toiseen. Tämä palsta kai palvelee aikansa, itse hain täältä vertaistukea ja muita, joilla on samoja kokemuksia. Sain mitä halusin. Enää en jaksa olla katkera, elämä on siihen liian lyhyt. Onneksi olen vielä nuori ja elämä on edessä.
Mutta jos tätä palstaa lukee joku nuori vl-tyttö, sinulle haluan sanoa: älä rakas tyttö anna vl-oppien pilata elämääsi äläkä miesten alistaa itseäsi. Älä tee asioita vastoin omaa tahtoasi.
Joidenkin kirjoittajien elämä tuntuu pyörivän pelkästään tämän palstan ympärillä, en voi muuta kuin sääliä teitä. Toisaalta tähän jää helposti koukkuun. Itse taidan siirtyä hiljalleen muille palstoille. Teknisiä ongelmiakin on täällä liikaa.
Nyt SRK evää taivaspaikan monilta, jotka päästyään irti vanh.lestadiolaisuudesta eivät enää halua kuullakaan sanaa "usko", niin suuret traumat on jäänyt. Omalta kohdaltani voin sanoa, että myös vanhempani ovat kasvatustavoillaan vaikuttaneet haluuni kuulua vl:iin. Heidän sääntönsä kun olivat vanh.lestadiolaisittainkin tiukat ja naurettavatkin. Kyllä siinä uskomisen ilo menee keneltä tahansa.
Ikävä tosiasia on myös se, että seurakunnan tekevät ihmiset. Kun aikoinaan muutimme nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, perhettämme karsastettiin kuten ehkä kaikkia muitakin uusia, ry:tä vuosia "hallinneet" suvut eivät sietäneet tunkeilijoita.
Ainoat lämpimät muistoni vanh.lestadiolaisuudesta liittyvät varhaislapsuuteeni eräässä Pohjanmaan kunnassa. Siellä oli hyvä olla.
Vielä tästä palstasta. Olen vasta reilun kuukauden tätä seurannut, mutta kyllästynyt jo. Jutut kiertävät samaa kehää päivästä toiseen. Tämä palsta kai palvelee aikansa, itse hain täältä vertaistukea ja muita, joilla on samoja kokemuksia. Sain mitä halusin. Enää en jaksa olla katkera, elämä on siihen liian lyhyt. Onneksi olen vielä nuori ja elämä on edessä.
Mutta jos tätä palstaa lukee joku nuori vl-tyttö, sinulle haluan sanoa: älä rakas tyttö anna vl-oppien pilata elämääsi äläkä miesten alistaa itseäsi. Älä tee asioita vastoin omaa tahtoasi.
Joidenkin kirjoittajien elämä tuntuu pyörivän pelkästään tämän palstan ympärillä, en voi muuta kuin sääliä teitä. Toisaalta tähän jää helposti koukkuun. Itse taidan siirtyä hiljalleen muille palstoille. Teknisiä ongelmiakin on täällä liikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.