on puolisonsa kanssa niitä pareja jotka eivät ns. kohtaa henkisellä tasolla?
Outo kysymys ehkä, mutta minä ja mies ollaan täysin päinvastaset ihmiset. Minä tykkään jutella paljon ja pohtia asioita kun hän taas juttelee lähinnä small talk -juttua.
Hän on juuri ja juuri kuuden yhdessäolovuoden aikana oppinut maksamaan laskunsa niin ettei ne ole ulosotossa, minä taas erittäin tarkka rahasta ja koetan sijoittaa joka pennin kannattavalla tavalla. Minulla on säästöjä, no hänellä kuulema viimeaikoina alkanut olemaan omia säästöjä, kuulema minun pitkään jatkuneen mäkätyksen seurauksena =)I(
Hän on kaljaan menevä ja menettää nopeasti kontrollinsa kun taas minä en edes tule känniin helposti ja haluan olla juodessakin "järkevä". No, on hän viimeaikoina koettanut ottaa iisimmin kun ollaan käyty yhdessä ulkona ja onninstnutkin hienosti..
Minä olen kunnianhimoinen ja äitiyslomallakin on ollut pakko päästä alalla eteenpäin, kun taas mies tyytyy siihen että on paikka jonne mennä päivisin. Hänellä on siis ihan hyvä työ ja pärjää siinä hyvin mutta hänelle eteenpäin pääseminen ei tunnu tärkeältä.
Tästä huolimatta että olemme erilaisia, rakastamme toisiamme paljon. Vaikeaa on tosin ollut koska yhteinen sävel on löytynyt ehkä muita pareja harvemmissa asioissa ja koska itse tahdon olla tilanteen tasalla aktiivisesti ja mies on melko passiivinen.
Huumori ja lasten kasvatus taitaa olla niitä ainoita juttuja joissa olemme toisiamme lähellä. Lasten kasvatuksestakin kiistelimme aikamme ennenkuin sävel löyty. Onko muita?
Missä vaiheessa mielestänne rakkaus ei enää riitä, jos tuntuu ettei ole mitään yhteistä?
Itsellä ei tunnu olevan ongelmana tämä erilaisuus, se tuntuu vaivaavan miestä jonkun verran enkä oikeastaan tiedä miksi..
Outo kysymys ehkä, mutta minä ja mies ollaan täysin päinvastaset ihmiset. Minä tykkään jutella paljon ja pohtia asioita kun hän taas juttelee lähinnä small talk -juttua.
Hän on juuri ja juuri kuuden yhdessäolovuoden aikana oppinut maksamaan laskunsa niin ettei ne ole ulosotossa, minä taas erittäin tarkka rahasta ja koetan sijoittaa joka pennin kannattavalla tavalla. Minulla on säästöjä, no hänellä kuulema viimeaikoina alkanut olemaan omia säästöjä, kuulema minun pitkään jatkuneen mäkätyksen seurauksena =)I(
Hän on kaljaan menevä ja menettää nopeasti kontrollinsa kun taas minä en edes tule känniin helposti ja haluan olla juodessakin "järkevä". No, on hän viimeaikoina koettanut ottaa iisimmin kun ollaan käyty yhdessä ulkona ja onninstnutkin hienosti..
Minä olen kunnianhimoinen ja äitiyslomallakin on ollut pakko päästä alalla eteenpäin, kun taas mies tyytyy siihen että on paikka jonne mennä päivisin. Hänellä on siis ihan hyvä työ ja pärjää siinä hyvin mutta hänelle eteenpäin pääseminen ei tunnu tärkeältä.
Tästä huolimatta että olemme erilaisia, rakastamme toisiamme paljon. Vaikeaa on tosin ollut koska yhteinen sävel on löytynyt ehkä muita pareja harvemmissa asioissa ja koska itse tahdon olla tilanteen tasalla aktiivisesti ja mies on melko passiivinen.
Huumori ja lasten kasvatus taitaa olla niitä ainoita juttuja joissa olemme toisiamme lähellä. Lasten kasvatuksestakin kiistelimme aikamme ennenkuin sävel löyty. Onko muita?
Missä vaiheessa mielestänne rakkaus ei enää riitä, jos tuntuu ettei ole mitään yhteistä?
Itsellä ei tunnu olevan ongelmana tämä erilaisuus, se tuntuu vaivaavan miestä jonkun verran enkä oikeastaan tiedä miksi..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tehtävässäsi vallan mainoisti:D Siis säästöjä!! Se on jo jotakin!!
Meidän isukki ei laskuja osaa maksaa, vaikka olen yrittänyt kouluttaa kuinka:D Vaikka saisi miljoonan rahaa niin se menisi yhtä nopeasti kun mikä tahansa muu rahasumma:D
Organisoin koko tämän perheen talousasiat.
Mies hoitaa käytännön asiat, tekee rempat ja kantaa koiranruokasäkit ja painavat kassit yms. miesten hommaa:D
Meidän perheessä minä olen se äly ja mies koomikko:D
Lastenhoidossa mennään samoilla linjoilla myös kanssanne. Mieheni hoitaa lapsia siinä missä minäkin (poika 1v ja tyttö tulee marraskuussa). Kasvatuksesta voi vielä tulla kiistaa, sillä mieheni ei jotenkin toimi mielestäni järkevästi ihan kaikissa asioissa.
Mieheni ei onneksi juo lainkaan tai nyt muutamaan vuoteen ainakaan, itsekkin olen ollut juomatta kun ollut tyyliin raskaana kokoajan:D
Tuosta työasiasta!! SIIS aivan kun minä:D Eteenpäin pyrin kunnianhimoisena. Mieheni taas ei välitä oikeastaan mitä palkkaa edes saa, kunhan vaan saa käydä töissä ja tuntea itsensä "tärkeäksi" VAIN velvollisuutena ehkä ottaa tuon asian, ja se myös luo kitkaa ja riitoja...minä yritän patistaa uralla eteenpäin ja kehotan hakemaan palkankorotusta ym, josta mieheni saattaa joskus suuttua ihan tosissaan. En vain yksinkertaisesti osaa pitää suutani kiinni asioista mitkä ovat niin ilmeisiä ja jotka voisivat edesauttaa asioita etenemään.
tila kesken :S
Niin mihis jäinkään hmm...
Niin sitten asiaan! Se että olette erilaisia voi olla pelkästään hyvä asia. Meillä on mieheni kanssa TÄYSIN erilainen ajatusmaailma, eikä tosiaan paljon yhteistä. Itse olen pohdiskeleva mutta erittäin sanavalmis ja suora. Mieheni taas empii ja märehtii. Mietin joskus ihan samaa asiaa että mikä meitä pitää yhdessä...Lapset? Sepä ei ollut kyllä se. Ollaan nyt oltu reilu 3v yhdessä ja molemmilla sen verran elämän kokemusta että nuoruusvuodet on varmasti humputeltu (molemmat 27v).
Mikä saa minut uskomaan meihin on se että tahdon vanheta mieheni kanssa. Hän on luotettava, tunnollinen, hyvä isä, lähes täydellinen aviomies. Mistäs mä nyt sellaista saisin muualta. Uskon että vuosien varrella väkisinkin yhteisiä asioita tulee:)) Esim jo NYT 3v jlk mieheni saa minut sienimetsään:D En koskaan edes lenkkareissa (paitsi aerobick tunnilla)ollut, saati sitten saappaissa:D
Ja mieheni taas osaa avautua jo joistain pienistä asioista, kun ennen patosi kaiken sisäänsä. Ei voi muuta sanoa kun että kaikki alkaa pienistä asioista.
Miehesi on ehkä hyvä sisällyttää tuo että kukaan ei ole seppä syntyessään:D
Itselläni oli ennen nykyistä miestäni 10v suhde mieheen jonka opin tuntemaan vasta 9v jälkeen, tuli ero alkoholiongelman takia.
JOUSTAVUUTTA!! puolin ja toisin. Jos miehesi ei osaa avautua niin käske kirjoittaa kirje, tai yritä muuten päästä hänen pään sisään. Yhteinen harrastuskin auttaa, tai joku täysin vieras asia esim. telttaloma norjassa. Siellä satimessa saattaa olla pakko avautua:D
Yhteiset asiat tulevat vielä vuosien varrella:)) Niinkun minä joskus laitoin kelan lappuun nuorempana, hakiessani opiskelijana poikaystäväni kanssa asumistukea että:
Muuta yhteistä meillä ei ole kun tämä asumistukihakemus ja talouskin on päin pers***ä, mutta onneksi rakkautta riittää:D
meillä on sellaisia asioita joista toinen ei kyllä ollut ennen tuttavuutta kiinnostunut, mutta kiinnostui sitten toisen myötä ja sitten on asioita joita ei kyllä jaeta lainkaan. Mielenkiintoista on katsella muuten miten lapset omaksuu näitä meidän eroja omaan maailmaansa..
meillä harrastukset ja työ on ihan eri tyyppisiä. Mielipuuhatkin on ihan erilaisia. Käsitys mielekkäästä ajanvietosta se vasta eroaakin!
Mutta me ollaan samaa mieltä lasten kasvatuksesta aina ja poikkeuksetta. Samaa mieltä ollaan kotiin liittyvistäkin asioista joissa minulla on tarvittaessa veto-oikeus... Rahastakin ollaan samaa mieltä kunhan se vain riittää kaikkeen.
Samoilla linjoilla periaatteessa me ollaan oltu mm siinä että jääkiekko on hienoa ja sen tiimoilta kannattaa ottaa asit elämää vakavammin, tosin suosikkijoukkueesta ollaan oltu erimieltäkin ajan saatossa. Onneksi inhotaan samoja pelaajia ja joukkueita niin että yhteinen sävel löyty aina jossain vaiheessa..
Ollaan samaa mieltä siitäkin että ruuan on oltava hyvää jotta sitä viitsii tehdä ja syödä. Se hyvä sitten vähän vaihtelee kun mies ei syö esim kalaa ja itse jätän kaalin ja veriruuat väliin.. No, siinäkin on toimiva käytäntö ja kaikki on tyytyväisiä!
Erityisen hyvin ollaan samaa mieltä siitä että on mukavaa jos kaikki on vähän paremmin tai komeemmin tai jotain enemmän kuin muilla.. Silti kateellisuus esiin tuotuna ärsyttää molempia, ihailu imartelee enemmän. Näin esim mies osallistuu moneen askareeseen josta muuten ei pidä, mutta ihan vaan muiden kiusalla kun ei mun avuksi tai iloksi vielä motivoisi tarpeeksi..
Taannoin oli sellainen pienoinen parisuhdekriisi tai isompikin.. Lopulta se kiintymys ja se että edelleen tahdotaan samoja asioita voitti ja sopu löytyi uudelleen. En tahallaan sano rakkaus sillä kun yhdessä on oltu yli kaksikymmentä vuotta niin se on jotenkin väärä sana, se ei kuvaa sitä mitä suhde nyt on kun välillä tietää tasan mitä toinen sanoo jostain tai miten kommentoi jne. Tyttären kanssakin kun oltiin eri linjoilal niin se lopulta tokaisi; miten kaksi noin samanlaista on toisensa voinut löytääkään kun olisitte olleet itsennekin kanssa onnellisia! Aika viisaus kun sitä ajattelee..
Eli kaiketi se juttu on se, että ollaan oleellisista asioista samaa mieltä ja sitten on niitä eroja jotka pitää sitä jännitettä yllä ja joiden kautta on sitä omaa aikaa ja omaa juttua eikä kaikki ole yhdessäkivaa!!
En olisi tyyppiä joka jaksaisi olla ja elää ihan samanlaisen ihmisen kanssa. En jaksaisi myöskään vastakohtani kanssa. Nyt tavallaan toisen heikkous on toisen vahvuus ja toisen mielenkiinto ei kiinnosta toista ollenkaan jolloin täydennämme toisiamme sopivasti ja kumpikaan ei olisi yksin hyvä, yhdessä olemme jotenkin kokonaisia. Ja silti on asioita jotka pitävät yhdessä ja jotka ovat yhteisiä muutkin siis kuin pankkilaina ja lapset...
Ja ennenkaikkea meillä on ihan tolkuttoman hauska avälillä keskenämme tai sitten voimme istua sohvalla ja katsella vaika leffaa ihan puhumatta ja silti yhdessä. Niin ja tuo tv ja leffamaku.. Meillä on yhteisiä intohimoja kummankin suhteen ja sitten niitä eivoikäsittäämitenjokuviitsiikatsoa- ohjelmia. Ja se erilaisuus taitaa olla se enemmän parisuhdetta palkitseva kuin se samanlaisuus. Itse ainakin tylsistyisin jos toinen tykkäisi kaikesta samasta..
Vielä aloittajalle. Henkinen taso? Puhut lopulta kuitenkin sääästämisestä eli rahasta, materiaa, laskuista joka on jatkoa edelliseen. Sitten viinapäästä joka on todella maallista... Lopulta olet siis kyennyt muuttamaan miestäsi mieleiseksesi jossain määrin ja sellaiseksi kuin itse olet. Kehutkin vielä.. Yksi viisaus vain; toista ei voi muuttaa! Eli joko mies on todella omatoimisesti tehnyt muutoksen tai sitten toimii noin mieliksesi ja se että tahtoo tehdä jotain jostain muusta syystä kuin omasta halusta ei kanna kovin kauas useimmiten.. Onkohan miehesi onnellinen noista muutoksistaan?
Ja tosi henkisestä tasosta kai kertoo se että me nauretaan ihan samoilel typerilel vitseille eli jos vain on tarjolla joku typerä vitsi niin ihan varmaan hörötetään kippurassa varsinkin tietyntyyppisille ei niin kovin älykkäille vitseille eli ainakin siinä henkinen taso kohtaa..
Henkisestä vielä lisääkin; minä luen vaikka mitä ja opiskelen työn ohessa, mies ei ikinä lue kuin päivän lehden ja autolehtiä ja opiskelut jäi kun kansakoulun päästäri tuli käteen..
Tuskin ihminen tosiaan muuttuu vain ja ainoastaan toisen mieliksi. Kyllä ne muutokset lähtevät aina itsestämme. Mutta eihän se kiellettyä ole että vähän avittaa toista "oikeaan suuntaan". Sitähän varten ollaan yhdessä, niin myötä kun vastamäessäkin:D Toinen toistaan auttaen.
Jokainen ihminen on toki yksilö, mutta en usko että henkinen kasvu vielä tässä 27v iässä on päättynyt, jos PALJON myöhemminkään, sehän olisi mielen köyhyys.
On se muuten melko jännä asia että kun puhutaan patoutumista, tai ajatusten panttaamisesta tms. niin silloin kyllä pyritään avopuolisoa tietenkin avautumaan...sehän auttaa. Sitten kun yritetään samalla lailla avittaa laskujen organisoinnissa tai säästämisessä, mikä on myös hyvä asia niin se on ns väärin, että pitäisi toisen antaa olla sellainen kun on, vaikka se ei välttämättä tee hyvää hänelle itselleenkään?? Rakkaushan sen jo estää!
Kyllä vain! Mieheni on todella onnellinen tänäpäivänä kun ei ole laskut ulos-otossa, ja näin ollen kantaa miestäni hyvinkin pitkälle pankista hakemaan mm. lainaa näin tahtoessaan:D
todella paljon yhteisiäkin piirteitä, mielipiteitä ja mieltymyksiä, mutta...
Minä en ole shoppailija - mieheni shoppailee
Minä mietin tarkkaan ennen päätöstä - mies rysäyttää vaan menemään
Minä jätän tavarat levälleen - mies valittaa siitä
Minä en tykkää autoista tai ajamisesta - mies rakastaa niitä
Minä inhoan urheilun seuraamista - mies rakastaa katsoa telsusta urheilua
Minä tykkään kirppareista - mies inhoaa niitä
Minä inhoan saksalaisia poliisisarjoja - mies rakastaa niitä
Tuossa muutamia mitä tuli mieleen. Niin, ja yksi asia missä makumme menee ai-van kertakaikkiaan ristiin on sisustus... nytkin ihan pahalle tuulelle tulen kun ajattelen asiaa.
Mutta minä olen sitä mieltä, että pitää perusasioissa olla kuitenkin samoilla linjoilla. Meinaan jos arvostaa aivan eri asioita niin on se kyllä mieletöntä kompromissien tekemistä. Sitä turhautuu jos toinen ei ymmärrä ollenkaan omaa näkökantaa. Eri mieltähän saa tietenkin olla, mutta jos ei ollenkaan ole toisen kanssa samalla aaltopituudella niin kyllä se kommunikointi vaikeaa on. Olen sitä mieltä, että pelkkä kiintymys ei takaa kestävää suhdetta. Tämä siis meikäläisen mielipide kun mietin asiaa omalle kohdalleni.