Hei vauvakuumeilijat!

Eiköhän kaikki vauvakuumeilijat ole noitakin asioita miettinyt.. tai no.. on joukossa varmaan sellaisia piaistuksissa saatuja päähänpistojakin, mutta.. itsellä on kokemusta jo kaikista. Olen useamman vuoden vanhempi kuin pikkusisarukseni, joita minulla on kolme. Olen hoitanut niitä vanhempieni apuna ja tiedän kyllä haasteet. Nuorin veljeni on juuri nyt pahimmassa murrosiässä, joten...

Miehelläni myös on kaks pikkuveljeä, jotka ovat vielä nuorempia kuin omani.. tiedossa on nuo asiat.. :D

Kuulostaa hyvältä, eikä saa minua ainekaan perääntymään vauva hankkeestani. Kyllä rakastamansa ihmsen puolesta tuollaista jaksaa. :) Ehkei se herkkua ole, mutta se on elämää!

lapsiperheen elämä on pelkkää kiukuttelua, tappelua, murhetta ja sairastelua, niin suosittelen unohtamaan tämän vauvakuumepalstan seuraamisen ja lapsiajatukset.

Sekä hyvät että pahat ajat kuuluu ihmisten elämään, niiltä ei voi välttyä, oli lapsia tai ei.

Itselläni ei ole mikään hinku saada lapsi, vaan halu saada oma jälkeläinen! Eiköhän aikalailla jokainen joka TOSISSAAN haluaa saada lapsen, tiedosta sen, että tuleva vauva saattaa olla vammainen, koliikkivauva tai muuten vaan "hankala tapaus". Itse ainakin tiedostin sen ajatuksen jo heti, kun aloitimme yrityksen (8kk sitten). Vielä vaan ei ole toivottua tulosta meille tullut.

Hyvä mielipide sinänsä tämä sinun ajokorttihommasi. Se vaan, että mitenköhän se käytännössä toimisi, kenen lapsia tässä ruettaisiin "koehoitamaan". Ei onnistuisi!

Eiköhän kaikille ole siinä lapsiajokorttia kerrakseen, kun saavat hoitaa omia lapsiaan seuraavat 18-vuotta ainakin. :)

Ja jos tämmöinen lapsiajokortti joskus olisikin mahdollinen, menisin siihen oitis mukaan, jos minulla ei vielä silloin olisi omia lapsia. En usko, että koliikkivauvan hoitaminen muuttaisi ajatusmaailmaani millään lailla. Päinvastoin, uskon että vahvistuisin ja saisin siitä rohkeutta lapsen hoitamiseen. Haluaisin sen oman nyytin siltikin! Raskastahan se tulee olemaan oli vauva sitten terve tai ei-terve.

Olen päätökseni tehnyt, tahdon saada lapsia ja olla äiti! En osaa/halua kuvitella että eläisin elämäni loppuun asti ilman omia lapsia. Joillekkin se sopii, minulle ei.

Sinulle "aatteleppa ite.." se saattaisi sopia. Harkitse!

asettaisin ihan muita vaatimuksia lapsen hankinnalle.
Kyllä siihen koliikkivauvan yms. hoitoon tottuu sitten kun se tilanne on käsillä, kyllähän voi paljon muutakin yllättävää tapahtua ja sitten vaan yhdessä opetellaan!

Mielestäni ennemmin pitäisi olla kriteerit siitä ketkä saa lapsia hankkia. En ymmärrä miksi lapset hankkivat lapsia, miksi sitoutumattomat hankkivat, tai miksi hankitaan lapsi kun itse/suhde ei ole vielä valmis sille ???

No ei täällä ainakaan missään ruusunpunaisissa vaahtokarkkiunelmissa eletä.
Meilläkin 10v seurustelua takana, ja nyt hyvä aika lapselle, vauvakuumetta on kyllä ollut jo ainakin viimeiset 7v, mutta ei ole ollut lasta aiemmin mahdollista sovittaa elämään.
Joten ainakin meillä kyse ei ole mistään hetken huumasta, vaan ihan kauan hartaasti toivotusta ja tarkkaan harkitusta asiasta.
Lisäksi on hoitokokemusta kaikenikäisistä vauvoista, lapsista ja nuorista, eikä siltikään hirvitä.

Ja uskoisin että jokainen vanhemmaksi haluava ja vauvakuumeileva tietää ettei se vauva ole pieni suloinen tuhiseva mytty kuin ihan hetkiä vain, ja tiedostaa, että vauvat itkevät, niillä voi olla koliikki, lapset voivat kiukutella, ja nuoret olla ihan mahdottomia. Mutta en minä ainakaan ole lasta koristeeksi hankkimassa.

Ja tähän "tyhjään" elämään, jossa ei ole muutakuin parisuhde ja työt, haluaisi jotain oikeaa sisältöä, jotain tarkoitusta.
Eikä ne lapset ole 24/7 koliikissa/uhmaiässä/murrosiässä. Kyllä niitä iloisia päiviä ja normaalia tasaista elämää on paljon enemmän. Ja oikea asenne on tärkeä, en usko että huonoinakaan päivinä toivoisin, että olisinpa jättänyt "väkisin saamatta" tuota lasta tms. Eikä elämään voi asennoitua niin, että aina on kaikilla kivaa ja helppoa, saati vielä niin että itse saa aina oman tahtonsa läpi ja _itsellä_ on kivaa hauskaa ja mukavaa trallalaata koko elämä.
Kyllä ainakin itsellä oisi melko ankeaa ja yksinäistä viettää loppuelämä ilman omia lapsia, enkä olisi koskaan oikeasti onnellinen.

ideaa tuosta lapsiajokortista!:)

Minulla ainakin suoritettu jo. Koliikkivauvojen yöhuudoista, vammaisista ja uhmaikäisten parissa työskentelystä on vuosien kokemus. Sellaisen haluaisimme silti.:)

Toisaalta mielestäni toisten lapsia hoitamalla ei koskaan voi oppia täysin ymmärtämään minkälaista arki on oman lapsen kanssa. Ovathan kaikki lapsetkin yksilöitä. Lisäksi äitiyteen/isyyteen kuuluu sellainen huoli ja vastuu, joka on oletettavasti erilaista kuin työskennellessä toisten lasten parissa. (Vaikka valtava vastuu siinäkin, erilainen vain)

Taas näitä.Minulla on kyllä tuo "kortti",esikoisen kanssa valvoin ekat 5kk yötä päivää,nyt hän on jo taapero uhmat sun muut koettu ja siskoni on teini ikäinen joskus meillä yöitä ja kauhea tappelu kaikesta...