Liittyykö kenelläkään paniikkihäiriöön niin voimakasta pelkoa kontrollin menettämisestä ja sekoamisesta, että pelkää vahingoittavansa läheisiään? EN missään tapauksessa halua vahingoittaa ketään, mutta pelkään menettäväni itseni hallinnan ja käveleväni yöllä unissani parvekkeelta ulos tai vahingoittavan läheisiäni. Välillä en pelkää ollenkaan, mutta stressiaikoina mä alan taas pelätä.
Tai kärsiikö kukaan muu tällaisista peloista, vaikkei paniikkihäiriötä olisikaan? Oletteko saanut apua? Millaista?
Tai kärsiikö kukaan muu tällaisista peloista, vaikkei paniikkihäiriötä olisikaan? Oletteko saanut apua? Millaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tunteen, mut vaan lievästi... Joskus on tullu sellasia hetkiä just ku oikeesti haluis jopa tappaa tosi läheisen ihmisen ilman mitään kunnon syytä... Yleensä oon sellasen sattuessa vaan äkkiä sulkeutunu itteeni etten oikeesti tekis mitään. Se on kamalaa..tiedän...
Sitä tapahtuu kuitenkin aika harvoin mulle ni vaan toivon ja rukoilen et se ei koskaan pahene...
Mulla oli 12v juuri tuommoisia tuntemuksia, että pelkäsin todella tappavani rakkaita ihmisiä tai itseni.
Nukuin aina kädet selän alla, koska muuten ne tahtomattaan hakeutuivat kurkulle.
Muistan myöskin, kun iltaisin kävin piilottamassa leipäveitset aivan laatikon perälle hankalaan paikkaan, koska pelkäsin, että unissani lähtisin niitä hakemaan...
Vähitellen tuo kuitenkin lieveni ainoastaan pekoon, että teen itselleni jotakin, koskaan en voinut kertoa tunteistani kenellekään, koska häpesin niitä niin paljon.
Kärsin paniikkihäiriöstä ja tänäänkin kun kävelin asioille mua alkoi huimaamaan ja ottamaan rinnasta, melkein rupesin jo huutamaan apua, mutta pysähdyin bussipysäkille nojailemaan hetkeksi, että rauhoituin.
En koskaan ole saanut apua ongelmiini, mutta tänäänkin pillahdin eräässä virastossa itkuun, kun virkailija puhui liian henkilökohtaisista asioista ja ehdotti mulle psykoterapiaa.
Hulluna kieltämättä alan pitämään jo itse itseänikin, kun pelkotilat ja jännitys tuntuvat hallitsevan koko elämää.
Epäilen että kyseiset pelot ovat/käyvät useimpien ihmisten mielessä silloin tällöin oli sitten paniikkihäriö tai ei. Eli normaalin ihmisen peruspelkoja... Yrittäkää ottaa löysin rantein!
Nea, ei voi olla totta, mul oli ihan samanlaista 12v. En voinut mennä keittiöön koska siellä oli leipäveitsi ja sen nähtyäni juoksin huoneeseeni itkemään. Yhtenä yönä heräsin hirveeseen haluun kuristaa pikkusiskoni.. Onneksi noi meni ohi, en kyl vieläkään tiedä miks noita tuli. Nyt on sit taas ihan eri ahdistuksia ja mielenhäiriöitä.. Pitäs varmaan hankkia apua.
Annan tässä erään tukiaseman linkin, jossa kerrotaan ahdistushäriöistä ja pakkoajatuksista sekä muista mielenterveysasioista
Tästä linkistä saatat saada hyvää tietoa ja tukinumeroita sekä keskustelupalstalla vertaistukea sekä voit kirjoittaa mielenterveysammattilaisille.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=338
Kannattaa hakea apua!