Mulla on ongelmana se että tähän asti hyvin toiminut yhteishuoltajuus on ruvennu tuottamaan ongelmia. Erosin lapsen isästä jo yli 6 vuotta (lapsi on nyt 7v.) sitten ja alusta alkaen pystyttiin hoitamaan kaikki lasta koskevat asiat ilman suurempia konflikteja. Kumpikin meistä löysi itselleen uuden parisuhteen ja ollaan tahoillamme naimisissa. Ei siinäkään mitään mustasukkasuutta koettu kummankaan osalta, hyvä vaan että elämä menee eteenpäin! Mutta... kun isän perheeseen synty lapsi niin jo rupes vaikeuksia ilmaantumaan. Heillä on yhdessä hyvin tiukka kasvatus, on kuulemma lapsuudesta peruja, ja tietty sitä noudatetaan nyt omiin lapsiin. On mulle ikävää välillä joutua toteamaan et lapsella on paha mieli kun isä on niin tiukka ja ehdoton joissakin asioissa.. Vastikään sain myös kuulla kuinka itse oon heidän elämäänsä alusta alkaen vaikeuttanut ja sotkeentunut vaikka omasta mielestäni oon yrittäny isän kanssa vaan yhteisen lapsemme asoita hoitaa. Mä olen se joka on joustanut kaikessa ja antanut periksi isän tahdolle. Välillä tuntuu etten mä edes huomaa miten mua johdatellaan hyväksymään kaikki jotta asiat hoitu isän haluamalla tavalla. Tällä hetkellä me ei isän kanssa pystytä enää keskustelemaan järkevästi vaan aina tulee riideltyä, isän puolison kanssa en kykene enää keskustelemaan ollenkaan!! Lapsi on vuoroviikoin kummallakin, tosin haluaisin pitää lasta pidempiäkin jaksoja mutta isä vaan ei suostu siihen.. Ja kun ei kerran enää tulla toimeen, hankaloittaa se kaikkien käytännön asoiden järjestelyä. Itellä alkaa jo tuntumaan että pää halkeaa kun mietin kaiken aikaa miten saisin tilanteen palaamaan entiselleen ja hyvät välit takasin meidän välille..
Yhteishuoltajuus tympii
Hermo
7758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja keskustelkaa ilman riitaa,hmm helpommin sanottu kun tehty,mutta keskustelkaa ja yrittäkää löytää kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu,vaatii molenmilta todella paljon myönnytyksiä,ja joustavuutta,mutta kaikkein tärkein on ettei lasta saa käyttää aseenaan toista kohtaan koska hän on viaton.mutta keskustelkaa ja eiköhän se yhteinen ajatuskin asioiden hoidosta löydy.
Anna heidän hoitaa asioita kuten parhaaksi näkee, tiedonkulku voi hoitaa myös reissarilla/s-postilla jos keskustelut johtaa riitoihin. Toisen kasvatustapaan ei voi pahemmin puuttua, tue lasta ja keskity siihen teidän perhe-elämään.
Eli olen sivusta seurannut ja ihmetellyt, kun mieheni ja hänen ex:änsä eivät tule toimeen keskenään. He eivät pysty hermostumatta puhumaan yhtään mistään. Viime aikoina olen aistinut muurin myös mieheni ja hänen tyttärensä välille, tyttö ei meillä ollessaan puhu isälleen juuri mitään. Minun kanssa lörpöttelee koko ajan. Johtunee siitä että olen aina ollut paikalla kun hän on meillä, isänsä saattaa olla koko viikonlopun töissä. Vieraantuneet toisistaan. Mieheni ja hänen ex:nsä erosivat lapsen ollessa 10kk. Tyttö on nyt 10v. Minä taas olen ollut kuviossa mukana 8v.
Jos tyttö on ollut alle vuoden vanhempien erotessa ja nyt 10-vuotias, jonka isä on viikonloppuinakin työssä, niin onko mikään ihme, että lapsi on vieraantunut hänestä? Ja jos isä ei ole ollut koko erossaolon aikana yhtään paremmin kiinnostunut lapsestaan, niin ei se ainakaan lapsen syytä ole.
Sitä niittää, mitä kylvää! Kun tytär tulee murrosikään, voi olla, ettei häntä kiinnosta isä enää senkään vertaa - tämän tiedän omasta kokemuksestani ja omaa tytärtäni tarkkailtuani.
Jaa-a, että melkein vuoden pystyit olemaan ydinperheessä. No, hyvä saavutus kait sekin.
ole mitään oikeata elämää. "Lapsi on vuoroviikoin kummallakin", kirjoitat. Lapsen elämäkin rauhoittuisi kummasti, kun saisit yksinhuoltajuuden. Tuollainen vuoroviikko systeemi on lapsen kannalta pahin mahdollinen. Johan lapsen koulunkäyntikin kärsii tuollaisesta matkalaukkuelämästä. Vetoa tähän, jos asia menee oikeuteen. Uskon, että saat yksinhuoltajuuden. Lapsesi isä vaikuttaa kovin ymmärtämättömältä.
Eihän se yksinhuolto ole sen merkki ettei toinen vanhempi menettäisi tapaamisoikeuden. Mikäli haluat muutosta mene sosiaalitoimistoon keskustelemaan tapamiisjutuista.