Miten sitä jaksaa vuodesta toiseen nappailla samoja mömmöjä, käydä samasta asiasta lääkärillä ja samoja verikokeita vuodesta toiseen? Muutakin tekemistä olisi kädet täynnä ja sitten tulee vielä kaupan päälle kaikki tämä.
Tänään on taas sellainen päivä, että antaisin epäröimättä taivasosuuteni terveydestä, huolettomasta elämästä ilman ainaisia rajoituksia. Älä valvo myöhään, nuku riittävästi, syö oikein, älä stressaa itseäsi, muista ottaa lääkkeesi, rajoita alkoholin käyttöäsi, muista ulkoilla...blaa...blaa...
Miten alkoikin ärsyttämään nämä avuliaat lähimmäiset, jotka huomauttelevat että asiasi voisivat olla vieläkin huonommin. Totta kai voisivat, ainahan voi mennä vielä piirun verran huonommin. Ja varsin huonosti ne menevät silloin, kun terveet lähimmäiset huomauttavat, asiasta mitenkään tietämättä, miten hyvin asiani ovat. Miten täysin terve aikuinen ihminen ei pysty ymmärtämään, että jopa hyvin hallinnassa oleva sairaus vaatii ponnisteluja..mräyh..
Kyllä huomaa, että on kesäloma loppunut, agressiot pukkaavat pintaan pienestäkin...
Tänään on taas sellainen päivä, että antaisin epäröimättä taivasosuuteni terveydestä, huolettomasta elämästä ilman ainaisia rajoituksia. Älä valvo myöhään, nuku riittävästi, syö oikein, älä stressaa itseäsi, muista ottaa lääkkeesi, rajoita alkoholin käyttöäsi, muista ulkoilla...blaa...blaa...
Miten alkoikin ärsyttämään nämä avuliaat lähimmäiset, jotka huomauttelevat että asiasi voisivat olla vieläkin huonommin. Totta kai voisivat, ainahan voi mennä vielä piirun verran huonommin. Ja varsin huonosti ne menevät silloin, kun terveet lähimmäiset huomauttavat, asiasta mitenkään tietämättä, miten hyvin asiani ovat. Miten täysin terve aikuinen ihminen ei pysty ymmärtämään, että jopa hyvin hallinnassa oleva sairaus vaatii ponnisteluja..mräyh..
Kyllä huomaa, että on kesäloma loppunut, agressiot pukkaavat pintaan pienestäkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
puoli vuotta takana ja mietin ihan samaa. Pirun jauhoiset Apydanit tarttuu kurkkuun ja annos eikun kasvaa. Mulla on näköjään vielä pitkä matka edessä, ajattelin että viiden vuoden päästä näitä fiiliksiä ei enää olisi...!:)
Jossain pitäisi jakaa ihmisille opasta "kuinka suhtaudut terveenä lähimmäisen sairauteen". Mulle saisi sanoa, että älä narise tai valita yms. tai ei tarvitse sanoa mitään mutta se lause, jota halveksin eniten on kun terve läheinen sanoo juurikin tuon "vois olla pahemminkin". Usein vielä pyytämättä. Se on sellainen punainen viitta että oksat pois.
Palsta jeesaa kun tänne voi tulla kiukuttelemaankin.
Joo..........kyllähän net ärsyttää varmasti. Kuitenki kaikki tietää että tarkoitusperä on hyvä.... omaisena voin sanoa että ei se ole helppoa...pari kk takana...kyseessä nuori...himo pellaaja ja taustala sitte vielä syöpä ja aivoverenvuoto...että koittakaa ymmärtää meitä "jankuttajiaki". Kaikille hyvää syksyn jatkoa
ja rommia huuleen
Siis juuri tuosta huomauttelusta. Kun olin masentunut tästä taudistani, enkä jaksanut ajatusta siitä, että loppuelämä joidenkin lääkkeiden varassa ja kohtauksia tuli niin että koulussa vaikeeta.. viisas opettajani sitten muistutti just samalla tavalla: "Niin mutta ajattele, jos sulla olisi vaikka ms-tauti tai diabetes..." Entä sitten! Tämä vähättely ulkopuolisilta ei auta asiaa pätkääkään. Ihmiset muka hyvää hyvyyttään koettavat auttaa, mutta todellisuudessa pahentavat vaan oloa.
Koeta jaksaa... kyllä se siitä. Tsemppiä!
Ei kyllä tulisi mieleenkään sanoa miehelleni, että voisihan huonomminkin olla! Ymmärrän sinua, että se varmasti nyppii. Rakkaan ihmisen poissaolokohtausten seuraaminen on rankkaa, kun ei pysty auttamaan mitenkään. Lääkkeitä vaan lisätään monta kertaa vuodessa.
Olin alussa hermostunut ja loukkaantunutkin, kun kohtausten jälkeen mies oli poissaoleva ja vaiti. Nukkui vain, jos mahdollista. Mutta nyt kun hän kertoo kohtauksista, pystyy paljon paremmin itsekin sopeutumaan tilanteeseen.
Sairaalasta luvattiin, että koko perheelle järjestetään keskustelutilaisuuksia ym. Ei ole ainakaan kutsua tullut, pitäisi varmaan itse kysellä. Haluaisin ymmärtää sairautta ja sen vaikutuksia ihmiseen vielä paremmin, että jaksaisin itse olla tukena!