Jos syö ADHD-lääkkeitä

Kaikki piristeet toimivat samoin, pienenä annoksena se vain saa aikaan miellyttävän keskittyneen ja varman olon, vsta isompi annos tekee energiseksi ja pakkomielteiseksi... jumittaa, kuten tripla sanoisi.

Vaikutus on aika lailla sama kun joisit kupin kahvia.

Se rauhattomuus, ylivikkaus jne. johtuu ironisesti psykofyysisestä väsymyksestä(tämäntakia addit ei pysty keskittymään tekemään jotain ja väsähtävät helposti) joka taas johtuu lähinnä dopamiinin puutteessa. Voi kuulostaa omituiselta, mutta kokeile valvoa itsesi ns. yliväsyneeseen(silloin ei enään edes tunnu nukuttavan) tilaan, niin saat jotain kuvaa siitä mikä on ADHD-ihmisen normaalitilaa.

Yleensä ei käytetä nimitystä ADHD-potilas, vaan ADHD-henkilö, tai henkilö jolla on ADHD.

Sitten toinen paljon tärkeämpi oikaisu:

kirjoitit" jos syö ADHD-lääkkeitä ja ei oo ADHD-potilas, niin onko tosissaan vaikutus päinvastainen, et tulee hirveen energiseksi?"

Tuo ilmaisu >>vaikutus päinvastainen>> vaatii hieman korjausta:

ADHD-lääkitys ts. psykostimulantit eivät ole rauhoittavia tai lamaannuttavia tms. Jo sanan stimulantti pitäisi se kertoa, eli ne stimuloivat aivoja, siis aktivoivat.

Tämä väärä käsitys stimulanttien vaikutusmekanismeista ilmeisestikin johtuu siitä vanhasta ja väärästä tiedosta, että ADHD = ylivilkas. Se ei todellakaan pidä paikkaansa...

ADHD:tä on kolmea tyyppiä: ylivilkkaat, alivilkkaat ja kahden edellisen tyypin yhdistelmä eli kombinoitu muoto. Media, mikä tahansa media, jostain syystä aina haluaa kertoa ja korostaa vain hyperaktiivisista lapsista ja aikuisista.

LYHYESTI: Ylivilkas aktivoi aivojaan ylivilkkaalla toiminnallaan, joka yleensä on huomiota herättävää ja myös häiritsevää, jatkuva puhuminen, tuolilla keinuminen, keskeyttäminen, pöydän naputtelu, kynä n napsuttelu, levoton liikehdintä, jne. Nämä hyperaktiiviset ovat myös niitä, jotka useinmiten ohjautuvat tutkimuksiin ja näin saavat myös tukitoimia.

KAIKKI IHMISET, ON HEILLÄ ONGELMIA TARKKAAVAISUUDEN KANSSA TAI EI, JAKSAVAT KESKITTYÄ VAIN RAJALLISEN AJAN MIHIN TAHANSA TOIMINTAAN TAI TEHTÄVÄÄN.
AIVOJEN AKTIVITEETTITASON YLLÄPITÄMINEN SILLÄ TASOLLA, MILLÄ SEN PITÄÄ PYSYÄ, JOTTA AIVOIHIN SYNTYISI MUISTIJÄLKI, SIIS TAPAHTUISI ESIM. OPPIMISTA VAATII IHAN KAIKILTA IHMISILTÄ JOTAIN TOIMINTAA.
SE AIKA KUINKA KAUAN TÄMÄ AKTIVITEETTITASO PYSYY ILMAN LISÄAKTIVOINTIA IHANTEELLISELLA TASOLLA VAIHTELEE, SEN OLLESSA NS. NORMAALEILLA IHMISILLÄ N. 10-15 MIN JA HENKILÖILLÄ JOILLA ON ADHD N. 5-8 MIN. JOTEN ITSEASIASSA ERO EI OLE KOVIN SUURI.

Kaikki varmasti tietävät miten toimivat kun heillä on erittäin tärkeä puhelu ja keskustelussa käytyjen asioiden muistaminen on ehdoton edellytys; Jonkun ajan kuluttua puhelun alkamisesta joku kävelee ympyrää, toinen kasia ja kolmas edestakaisin. Yksi taas piirtelee paperin tai lehden kulmaan mitä milloinkin, toinen värittää kirjainten keskustat esillä olevasta tekstistä, lankapuhelissa kovin yleinen tapa on kieputtaa johtoa sormen ympärille, jollekin riittää se että vaihtaa jalkaa toisen päälle istuessaan. Näitä asioita jokainen meistä tekee pystyäkseen paremmin keskittymään.

Ihan saman tekee stimulanttilääkitys ylivilkkaalle henkilölle, lapselle tai aikuiselle. Hänen ei tarvitse enää liikehtiä häiritsevästi tai muulla aktiivisella toiminnalla ylläpitää aivojen aktiviteettitasoa, koska stimulantti tekee sen hänen aivoilleen, eli ylivilkas käytös vähenee, mutta lääkitys ei ole rauhoittavaa. Nyt hän voi vain keskittyä oleelliseen.

Alivilkkaat ADHD-henkilöt ja heidän ongelmansa saavat ihan liian vähän huomiota. Usein tässä ryhmässä on kyseessä kiltit, hiljaiset tytöt, jotka ovat vuodesta toiseen alisuoriutujia, heille toistetaan jatkuvasti, että he kyllä pystyisivät paljon parempaan jos vaan yrittäisivät enemmän. KYLLÄ HE YRITTÄVÄT! He eivät tee itsestään numeroa ja eivät häiritse ketään, joten he jäävät myös usein esim. luokkatilanteessa huomaamatta.
Heidän tapansa stimuloida aivoja pitääkseen aivojen aktiviteettitason ihanteellisella tasolla on haaveilu, uneksiminen, ulkona tapahtuvien asioiden seuraaminen esim. perhosen lento jne. Koska heidän tapansa ei häiritse ketään he usein liukuvat tähän omaan maailmaansa niin, etteivät he enää huomaa missä ovat tai mihin heidän pitäisi keskittyä. Näiden henkilöiden aivoissa stimulantit toimivat myös aivojen aktiviteettitason ihanteellisella tasolla pitämisessä, ulkopuolisesta se saattaa vaikuttaa siltä, että stimulantit piristävät tai antavat heille lisäenergiaa, näin ei kuitenkaan varsinaisesti ole, ainostaan heidän tapansa toimia muuttuu, koska ei tarvitse enää uneksia voi keskittyä oleelliseen.

Kombinoiduilla ADHD-henkilöillä on molempia piirteitä ja toimintatapoja elämän tilanteesta, päivästä, vuorokauden ajasta, ympäristöstä jne. riippuen, ja heillä stimulantit toimivat kuten näillä kahdella muullakin ryhmällä.

Kerran yksi luennoitsija sanoi mielestäni hyvin, että psykostimulantit toimivat ADHD-henkilön aivoissa Stabilisaattorina eli tasaajana. Ne tasaavat sen välittäjäaineiden epätasapainon, mikä ADHD-henkilön aivoissa vallitsee.

Itse olen käyttänyt joskus vertausta, että ADHD-henkilöä voisi verrata upeaan Ferrariin, jossa on paljon ominaisuuksia ja hevosvoimia, mutta sen starttimoottorissa on vähän vikaa, ja ohjauskaan ei toimi ihan moitteettomasti ja jarrut ovat epäkunnossa. Eli asioiden aloittaminen on vaikeaa, kun on sitten aloittanut, niin usein matka mutkittelee kun keskittyminen herpaantuu, mutta kun vauhtiin on päästy niin lopettaminen onkin sitten taas vaikeaa. (Oman toiminnanohjaus-tarkkaavaisuuden ylläpitäminen/hahmotushäiriöt-siirtymätilanteet)

Stimulanttilääkityksen avulla ei ole käynnistysvaikeuksia, keskittyy olennaiseen ja tehtävästä toiseen siirtyminen helpottuu.