kannattaako mennä hoitoon?
olen kokenut parin kk sisään ikäviä asioita. ajattelen kokoajan itsemurhaa heti aamulla herättyäni. olo helpottuu vasta nukkumaan mennessä.
koska pääsen tiedottomaan tilaan. haluaisin kuolla HETI ja selvinpäin kylällä oleminen on tuskaa hikistä ja ahdistavaa. tuntuu että pyörryn nähtyäni ihmisiä. huimaa ja ahistaa! lääke seromex on mutta ei auta.
avo vai suljettu? suljettu osasto tuntuu todella ahdistavalta.
VOIKO TÄSTÄ OLOSTA PARANTUA?!
VOINKO JOTENKIN PÄÄSTÄ IKÄVISTÄ ASIOISTA YLI?!
ONKO ITSEMURHA AINOA KEINO?!
olen kokenut parin kk sisään ikäviä asioita. ajattelen kokoajan itsemurhaa heti aamulla herättyäni. olo helpottuu vasta nukkumaan mennessä.
koska pääsen tiedottomaan tilaan. haluaisin kuolla HETI ja selvinpäin kylällä oleminen on tuskaa hikistä ja ahdistavaa. tuntuu että pyörryn nähtyäni ihmisiä. huimaa ja ahistaa! lääke seromex on mutta ei auta.
avo vai suljettu? suljettu osasto tuntuu todella ahdistavalta.
VOIKO TÄSTÄ OLOSTA PARANTUA?!
VOINKO JOTENKIN PÄÄSTÄ IKÄVISTÄ ASIOISTA YLI?!
ONKO ITSEMURHA AINOA KEINO?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos jäät yksin et varmasti pääse irti. Yksin tuon asian kanssa painiskelu on yhtä helvettiä, tiedän omasta kokemuksesta.
Tarkeintä olisi löytää joku ihminen joka on samalla aaltopituudella jonka kanssa voisi puhua asiasta.
Itse suosittelen kriisikeskusta noin alkuun.
Minulla on ollut ikäviä asioita päässä monta vuotta ja vieläkin jatkan jaakopinpainiani yksin. Yllätyksekseni olen vielä elossa, ihminen on erittäin sitkeä niin halutessaan.
Avopuolelle ainakin näin aluksi.
Osastolle ei kylläkään taida päästä ilman lääkärin lähetettä, joten ihan ensimmäinen tie olisi psykiatrille/psykologille meneminen. Sen jälkeen psykiatri voi potilaan kertoman perusteella päätellä onko osastohoito tarpeellinen; todennäköisesti jos kertoo tosissaan harkitsevansa itsemurhaan niin laitetaan ensin suljetulle osastolle.
Toinen vaihtoehto on tosiaan kriisikeskus, mutta siellä käytäntö lienee suunnilleen samanlainen, eli ensin tarjottaneen keskusteluapua ja sitten jos se ei riitä, niin voidaan pohtia jotakin muuta, kuten osastoa.
Jos on jo jokin lääkitys käynnissä, niin silloin oletettavasti on myös jonkinlainen yhteys lääkärin, joten suosittelisin näin aluksi pikaista yhteydenottoa tähän, jotta voi kertoa ongelmistaan ammatti-ihmiselle ja saada apua niihin. Jos puhuminen on vaikeaa, niin varmasti lääkäri ottaisi vastaan myös kirjoitettuja ajatuksia. Tai tietysti jos kokee helpommaksi jutella jollekin aivan vieraalle henkilöllle, niin sitten se kriisikeskus voisi olla oikea paikka.
Mutta jotakin apua varmasti kannattaa hakea, monesti asiat alkavat pikku hiljaa helpottua kun vain saa otettua sen ensimmäisen askeleen. Toivottavasti tässäkin tapauksessa löytyy jokin ratkaisu, kovasti voimia ja rohkeutta avunhakuun!
heip!
käyppä puhumASSA LÄÄKÄRILLE!!
T.T