En tiedä, mutta perjantai on paha päivä kaikin tavoin. Kauhea ahdistus alkaa siinä 18.00 aikaan ja loppuu kun lauantaina herää. Totta kai kaikille puolitutuille sanotaan silloin tällöin, että menen sinne ja sinne, vaikka kökötänkin kotona. Onneksi tämä masentuneisuun on arkisin pientä, koska täytyy opiskella ja on aina jotain pientä sälää. Minulla oli yhteen kaveriporukkaan yhteyksiä 4 vuotta sitten ja laitoin koko elämäni siihen varaan, että saisin heistä vielä ystäviä, mahdollisesti pääsisin joukkoon ja olisin normaali nuori. Hyvät uutiset on se, että he eivät hyljeksi, vaan suostui avoimesti, että nähdään pitkästä aikaa, mutta negatiivinen seikka taas oli että he haluavat selvästi pitää minun näkemiseni "tapaamisena" hengailun sijaan. Elän toivossa, että ansaitsen ystävyyden joskus takaisin ja saan heistä pitkäksi ajaksi seuraa ja että voisimme viettää ehkä juhlapäiviä yhdessä. Helpotti paljon. Olen enemmän kuin kiitollinen, jos joku jaksoi lukea tämän. Em vain tiedfä miten alottaisin, kun he eivät selvästikään pidä, että yhtäkkiä alan kokoajan ehdottamaan minne mennään, kun taukoa oli välissä...Varmaan kannttaisi yrittää vähitellen jotain aluksi leffaa, pizzalla käymistä ja sitten kun puheenaiheet kasvaa, niin hengaila vaikka kuinka:) Onnistun vielä, ehkä. Vinkkejä?kokemuksia?neuvoja?
Perjantai on ahdistava päivä
20w mies
4973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep on se perjantai joskus vähän ahdistava, muut juhlapäivät myös usein, varsinkin jos joutuu olemaan kotona eikä yksinkertaisesti keksi muuta tekemistä. Itsellä tällä hetkellä ei ole periaatteessa minkäänlaisia ihmissuhteita, ei tulevaisuuden suunnitelmia, ei ole töitä, koulut loppuneet, sieltäkään ei käteen jäänyt muuta kun ne helvetin paperit. Kaipaan jotakin, omaa rakasta ja kavereita, joiden kanssa viettää mukavasti aikaa, ehkä ne täyttäis tämän tyhjän olon ainakin osittain, mutta niitä kun ei tällä hetkellä ole, ja oon ollu aika helvetin kauan aika helvetin yksinäinenkin :( Kuitenkin esim. joskus tuossa viime vuonna lukiossa tutustuin tunneilla mukaviin tyyppeihin, mutta SEKIN ehti loppua ennenkun alkokaan kunnolla, niinkun monet muutkin hyvät ihmissuhteet joista ois voinu tulla vaikka mitä, perkele. Toivottavasti tästä noustaan vielä eikä tää elämä oo ihan vielä lopussa, vaikka usein tuntuu että ei jaksais. Pitäis vaan jaksaa mennä eteenpäin. Mun elämässä ei oo tällä hetkellä mitään, ehkä joku harrastus vois olla hyvä. Tai ehkä muutan toiselle paikkakunnalle kun tuntuu että saanu tästä paikastakin ihan tarpeekseni. Kaikilla on se "oma elämä", enkä ainakaan itse halua "väkisin tunkea" enää mihinkään se on varma, sitäkin kokeiltu joskus aiemmin ihan liikaa. Hyvä jos todella on hyviä ihmissuhteita joille voi esim. soitella ja ehdottaa noin mitä sinä teit. Itsellä ei ole puhelimessa periaatteessa ketään kenelle voisin soittaa, mutta haittaako tuokaan, oonpahan ainakin itsenäinen.
En osaa kyllä neuvoa mutta ei se mitn.
"Kauhea ahdistus alkaa siinä 18.00 aikaan ja loppuu kun lauantaina herää."
Miksette pyydä mielialalääkkeitä lääkäriltänne ?
"Totta kai kaikille puolitutuille sanotaan silloin tällöin, että menen sinne ja sinne, vaikka kökötänkin kotona."
Miksi valehtelette heille ? Jos kertoisit totuuden, he voisivat pyytää sinut mukaansa jos todella välittäisivät teistä.
"Onneksi tämä masentuneisuun on arkisin pientä, koska täytyy opiskella ja on aina jotain pientä sälää."
Hieno juttu, mutta ehdotan silti mielialalääkkeitä, ei kannata turhaan kärsiä.
"Minulla oli yhteen kaveriporukkaan yhteyksiä 4 vuotta sitten ja laitoin koko elämäni siihen varaan, että saisin heistä vielä ystäviä, mahdollisesti pääsisin joukkoon ja olisin normaali nuori."
Olette vielä aika lapsellinen kun määrittelette itsenne muiden hyväksynnän mukaan.
Täytyy kyllä kerrankin olla samaa mieltä SB:n kanssa. Ei siihen yhteen kaveriporukkaan kuuluminen oikeasti voi olla elämäsi tärkein asia.
likoon. Ole sen yhden leffa/pizza/tennisnelinpeli/muu -illan aikana jotain muuta. Ole kiinnostunut heidän kuulumisistaan, älä avaudu itsestäsi (saattaa pelottaa muita, jos menee synkäksi).
Muistelkaa yhdessä teinivuosia ja muista aina ehdottaa seuraavaa tapaamista! Äläkä tyydy siihen "joo soitellaa sit" -tapaamiseen, vaan päättäkää heti milloin ja missä merkeissä.
Yksi hyvä keino taata seuraava tapaaminen on esimerkiksi se, että lainaat joltain kaverilta tai lainaat jollekin kaverille rahaa. Näin teidän on PAKKO vielä nähdä.