Ihana uusi palsta!Olen vuosia, en muista kuinka monta...hoitanut v 1920 syntynyttä isääni. Lopulta 15 kk sitten väsyin juoksemaan 2 huushollin väliä ja muutimme mieheni kanssa isäni luo, lapset kun olivat jo lentäneet kotoa.
Tässä nyt ollaan...ja puoliamme koitamme pitää. Koulu on ollut kova kaikille kolmelle (minä, aviomieheni ja isäni). On Jumalan ihme että tämä on onnistunut.
Yhdessä mieheni kanssa päätimme tästä ja yhdessä eteenpäin mennään, vaikka kovalle ottaa. Eka vuosi
oli kovin tässä yhteisasumisessa. Nyt on paljon opittu ja tukipalveluita sekä intervalleja hommattu. Kovvoo hommoo on. Kyllä tämä ihan työstä käy. Omia aikuisia lapsiakin pitäisi muistaa ja 1 lapsenlapsikin on. Moneksi saa jakautua. Tällä hetkellä teen 6h/pv työtä lasten kanssa päiväkodissa. Isän hommasin kivaan kerhoon, et pysyy virkeenä (alzhaimer ja huono kuulo).
Vuodet kuluu.....elämä jatkuu. Uskon tekeväni oikein, kun vielä jaksan. Jos voimat loppuu ja luovuta, on sekin oikein. Ei kukaan jaksa loputtomiin. Muistakaa itseänne. Koitan tehdä samoin. Siunausta kaikille:)
Tässä nyt ollaan...ja puoliamme koitamme pitää. Koulu on ollut kova kaikille kolmelle (minä, aviomieheni ja isäni). On Jumalan ihme että tämä on onnistunut.
Yhdessä mieheni kanssa päätimme tästä ja yhdessä eteenpäin mennään, vaikka kovalle ottaa. Eka vuosi
oli kovin tässä yhteisasumisessa. Nyt on paljon opittu ja tukipalveluita sekä intervalleja hommattu. Kovvoo hommoo on. Kyllä tämä ihan työstä käy. Omia aikuisia lapsiakin pitäisi muistaa ja 1 lapsenlapsikin on. Moneksi saa jakautua. Tällä hetkellä teen 6h/pv työtä lasten kanssa päiväkodissa. Isän hommasin kivaan kerhoon, et pysyy virkeenä (alzhaimer ja huono kuulo).
Vuodet kuluu.....elämä jatkuu. Uskon tekeväni oikein, kun vielä jaksan. Jos voimat loppuu ja luovuta, on sekin oikein. Ei kukaan jaksa loputtomiin. Muistakaa itseänne. Koitan tehdä samoin. Siunausta kaikille:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovaa homma on.
Varsinkin siinä asiassa olen samaa mieltä että ei kannata polttaa itseään loppuun.
Itse omalla heti, vuosikymmenen kestäneellä oamishoitajan urallani alkuvuosina olin vähän väliä niin uupunut että piti turvautua lääkärin apuun.
Nyt olen oppinut tunnistamaan nerkit koska on pakko vähän hellittää.
Vien hoidettavan lyhytaikaishoitoon, otan vaikka jonkin äkkilähdön matkalle.
En osaa olla kotosalla jos mies on hoidossa.
Hän vaatii että on päästävävä kotiin ja useimmiten annan periksi kesken hoitojakson.
Kyllä tässä oppii keksimään vaikka millaisia kikkoja selviytyäkseen kaikista vaikeuksista.
Tämä on kaikille omaishoitajille elintärkeä asia, ajatelkaa myös itsänne.
Sinulla menee vielä hyvin. Odota vuosi tai pari, niin joudut kuitenkin luopumaan tästä vanhuksestasi. Toivottavasti käyt Häntä usein tapaamassa laitoksessa mihin Hänet joudutte lopulta luovuttamaan.
kommenttia. Miksi laitettava laitokseen?
hienosta kirjoituksestasi. Todella on ihanaa, kun on tällainen uusi palsta. Löysin sen tänään. Aina välillä pääsen koneelle, joten myös tälle palstalle. Hoidan miestäni, jolla on fyysistä sairautta ja särkyjä. On ollut paljon valvomista, mutta todennäköisesti tulossa on jonkinlaista apua ainakin särkyyn (joka on tullut jalan loukkaantumisesta). Myös hänellä on vuosia ollut muuta, vakavaakin sairautta. Kiitos kuitenkin Jumalalle, että on tullut Häneltä voimia joka päivälle. Myös Hän on auttanut poikamme parantumisessa vakavasta sairaudesta.(ps. Muuten seuraan usein Nokia-Mission tilaisuuksia netistä, kun en pääse itse mukaan. Sivut ovat: www.nokiamissio.fi) Siunausta sinulle ja palstalaisille sekä voimia.