kuuluuko irlanninsusikoirakin näihin "vaarallisiin rotuihin" olen kuullut että sen purentavoima on hirvittävä (eräs kovimmista)ja se on tappeluissa peloton ja lähes voittamaton.
IRLANNIN SUSIKOIRA
torkkeli
71008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pitää ihmisistä ja Rooman Legioonan aikoihin koettivat kouluttaa niistä taistelukoiria joukkojen etunenään. Ei oikein onnistunut kun pitävät ihmisistä ja veljeilivät vihollisen kanssa. Jotenkin tuo koirarotu tiedostaa omat voimavaransa eikä hermostu helposti. Toinen koira saa ärsyttää kauan ennenkuin mitään tapahtuu. Ja sittenkin se on hetken rähähdys ja kaikki on taas rauhallista. Eikä toinen koira ole edes loukkaantunut.
Irkut pitävät pienistä koirista ja tykkäävät kisailla niiden kanssa. Irlannin Susikoira on ainoa koira joka ei pelkää sutta ja pystyy lopettamaan sen. Juoksee sen kiinni ja puraisee niskan poikki. Siihen sitä käytettiin aikoinaan ja siitä saanut nimensä.
Itselläni oli Irkku ja se oli todella helppo ja luotettava koira. Tiesi ettei ikinä tullut ongelmia vieraiden kanssa. Ainoat harmittavat jutut olivat siinä että ihmiset pelkäsivät sitä suuren koon vuoksi (myös pienten koirien omistajat) ja pöydälle ei saanut jättää syötävää. Sekunnin murto-osassa oli mennyt parempiin suihin. Ulottuvuus on melkoinen. Niin, ja liikuntaa se tarvitsee. Pelkkä hölkkääminen omistajan kanssa ei riitä. Maastojuoksukilpailut ovat hyvää treeniä.
Olen tuntenut jonkun parikymmentä Irkkua ja kaikki tuntuvat olevan aikaisemmin kuvatun kaltaisia. Ai niin, Irkku tykkää nukkua sängyssä ja samalla tyynyllä perheensä kanssa. Se tykkää istua myös sylissä, kivaa. Irkkuni painoi 67kg.
Hattapuolena voisi sanoa että agilityssäkään se ei mahdu siitä renkaasta läpi..
Kaverilla oli joskus irlannin susikoira uros..
Täällä kotisedulla se alkoi pomottelemaan jossain vaiheessa.
Kaveri vei sen koulukentälle jossa se myös yritti muutamalle mahtailla mutta vanhemmat täysikasvuiset eivät ottanet sitä edes todesta ja niin se huomasi itse paikkansa ... pomottamisen alkeet häipyvät lopullisesti..
Muistelen kun joskus kävin kylässä jossain maatalossa .. niin siellä oli 15 vuotias sakemanni uros ..oli täys kuurokin..
Oli myös 2 vuotias irlanninsusikoira narttu..
Kun saku josku lähti "juoksemaan" isäntäänsä kohti niin se ei väistänyt Irlnninsuikoiraa vaan irkku joutu kiireesti hyppäämään alta pois..
Siis saku oli kuin tuota toista koiraa ei olisi edes ollut olemassakan ?
mutta lähinnä kyllä vauhtinsa vuoksi,ei puru voiman.Ja kyllä noi laumanvartia rodut on niitä jotka ei sutta pelkää,eikä karjalankarhukoirakaan.Taitais tän päivän irkuille tulla p****T housuun tositilanteessa suden kanssa.
http://i50.photobucket.com/albums/f328/Laredon/wolfwalk.gif?t=1188624305
Irkku taitaa olla melkoisen kaukana luonteensa puolesta esi-isistään, ainakin mitä tulee tuohon susien metsästykseen. Syykin on yksinkertainen, kun susi oli metsästetty lähes sukupuuttoon, hävisi myös irlanninsusikoira, nykyinen irkku ei ole "puhtaasti" näistä käyttökoirista polveutuva, vaan jalostukseen käytettiin monia lempeämpiä koiria, josta johtuu nykypäivän irkun rauhallisuus.
Näkössäkin jo vikaa ?
Saksan Paimenkoiransa kanssa kylässä pari kertaa ja saksalainen ärsytti koko ajan Irkkuani. Sieti rauhallisesti näykkimisen ja väistyi sivuun kiltisti. Kolmannella kerralla kun tulivat käymään Irkku rähähti kerran jonka jälkeen saksalainen ryömi nöyränä edessa ja koetti olla alistettua ystävää.