poissaoloihin raskauden aikana. millaisia kokemuksia muilla on? itselle kävi aika ilkeästi. pari päivää sitten nostelin töissä yksin aika painavia tavaroita ja päivän aikana alkoi vihlomaan alavatsaan. välillä olo helpotti ja olinkin vielä pari päivää töissä. eilen en sitten enää kestänyt vihlontaa ja menin lääkäriin joka totesi lihasrevähtymän kohdunkiinnikkeissä ja kielsi menemästä töihin ehdottomasti. ta sitten vain tokaisi että sinullahan oli kaikki hyvin alkuviikosta että miten näin äkkiä voi muutoksia tapahtua... tuli aika paha mieli. olisin saanut yli viikon saikun jos olisin halunnut, mutta tyydyin yhteen päivään koska minulla alkaa kahden viikon kesäloma... joa olisin ollut inhottava olisin voinut siirtää lomaani saikun takia mutta olin kuitenkin sen verran ta:n kannalla ja en siirtänyt lomaani. silti olen saanut ns. haukut ta:lta...
työnantajan suhtautuminen...
jaanary
13857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
työnantaja,on erittäin vittuuntunut mun saikkuihin ja kyselee että jaa TAAS jäät saikulle.siinä on kiva sit olla että joo..,sori.
muutenkin on asenteesta huomannut että tää raskaus ei sovi sen suunnitelmiin.
Ta oli tosi ilkee jo sillon ku ilmotin että odotan... itketti takahuoneessa... muutenkin tämä raskaus oli vaikea saada alulle...
negatiivisia kokemuksia työnantajista. Itse en ole vielä uskaltanut raskaudesta edes kertoa. Pelkään jo sitä, että joudun jäämään äitiyslomalle, mutta en mitenkään pysty olemaan töistä poissa tyyliin viikon sairauslomia. Työn kuva on sellainen, että se tietää vain sata kertaa kovempaa kiirettä ja ylitöitä saikun jälkeen. Sellaiseen mä en näillä resursseilla mitenkään pysty.
ei ole kenenkään pakko tehdä... ja saikusta ei voi ta rangaista. kuuluthan oman alan liitton? jos et niin liity ihmeessä ennen kuin kerrot raskaudesta. Liitto on kuitenki se joka pitää työntekijän puolia. olen itse selvitellyt liiton kanssa että mitä teen jos ta alkaa kettuilemaan saikuista ja raskaudesta..
Asia ei vain ole niin yksinkertainen. Minun työtäni ei voi kukaan muu tehdä kuin minä. Se perustuu siihen, mitä minä tiedän ja osaan ja jokaisella muulla menee viikkoja ja kuukausia opetella se, minkä minä olen jo opetellut. Teen siis suunnittelutyötä, jossa jokainen kohde on erilainen.
Jos en ole töissä, kaatuu aikataulut päälle (meinaa kaatua muutenkin). Se on myös minun ongelmani. Ainakin on niin kauan kunnes pääsen hommista lopullisesti eroon jäädessäni äitiyslomalle. Sitten se jää pomon ja työkavereiden ongelmaksi. Työhöni kuuluu hoitaa tietyt asiat ja jos niitä en ole hoitanut, en ole tehnyt työtäni. Jos olisin sitä tyyppiä, joka ei suhtaudu työhönsä vakavasti, en olisi tuossa työssä tai tällä alalla.
Toisin sanoen jäämällä sairauslomalle viikoksi tai kahdeksi tai kolmeksi, olen lomalta palattuani monta kertaa stressaantuneempi kun osa hommista on myöhässä ja loputkin myöhästyy.
Niin, onneksi olen palkkatyössä, jolloin yrittäjä viimekädessä ottaa vastuun ja hänen vakuutuksistaan maksetaan miljoonakorvauksia pahoista myöhästymisistä...
Näin sivumennen sanoen mulla on tosi kiva pomo. Mitään ongelmia ei koskaan ole ollut ja hän on joutava ja fiksu. Juuri senkin takia tuntuu niin pahalta saattaa hänet vaikeuksiin.
No, katsotaan miten käy.
tuollainen työ on toki aika vaativaa... mutta lääkäri sanoi minulle että sinä saat olla itsekäs ja ajatella itseäsi ja lastasi. sanoi vielä että se on työnantajan murhe jos ei saa ketään töihin... jos olet kipeä niin ajattele sitä pientä lasta vatsassasi. jos äiti voi huonosti niin lapsikin voi huonosti. kipeänä töissä vaarannat lapsesi hengen. kumpi on sinulle tärkeämpi lapsesi vai työsi?
Kumpa vain pystyisikin (henkisesti) sysäämään sen kokonaan työnantajan ongelmaksi. Mutta etpä sinäkään jättänyt nostelematta niitä painavia tavaroita siellä työpaikalla. On vain niin vaikea jättää tekemättä työtään, vaikka siihen olisi ihan lääketieteelliset perusteet.
Uskon vakaasti, että toistaiseksi minun työssä kärvistelystäni kärsin vain minä. Oksentelen kaikki päivät ja koitan selvitä niistä hengissä ja sitten illat ja viikonloput lähinnä nukun. Eniten vois olla apua työviikon lyhentämisestä 4-päiväiseksi. Mahtaiskohan lääkäri kirjoittaa sairauslomaa vaikka kaikiksi keskiviikoiksi? Saisin neljässä päivässä tehtyä saman kuin viidessä, kun väsymys ja pahoinvointi vähenisivät.
nostelin painavia tavaroita koska kipuja ei ennen sitä ole ollut ja neuvolasta sanottiin että saa normaalisti tehdä töitä... mutta jäin kuitenkin saikulle kun määrättiin... itsekkin tunsin syyllisyyttä kun vein työpaikalle saikkulapun. kaikki tuttuni sanoivat että ajattele lastasi ja ole itsekäs. illalla sen vasta todella tajusi mikä on tärkeää kun katsoi masuaan ja näki kun pikkuinen potkaisi... keskustelu ta:n kanssa olisi varmaan paikallaan mikäli sinulla on ymmärtäväinen ta... itselläni ei ole...
keskustelu pitäisi vähitellen käydä. Noloa sekin, että työnantaja huomaa raskauden itse jostain enkä ole kertonut. Ja pakko kai sinne neuvolaankin ois vähitellen alkaa päästä. Se kun on kans työajalla.
kuulin tuossa että raskaudesta ei tarvia kertoa heti ta:lle... viimeistään 2kk ennen äitiyslomalle jääntiä... toki onhan se kohteliasta kertoa jo rv 12 jälkeen...
aika hankala selitellä neuvoloita yms, jos ei paljasta raskautta. Ja näkyyhän se joka tapauksessa ennen kuin olisi lain mukaan pakko kertoa.
että olet raskaana? jos tietää, on sillä kyllä vikaa korvien välissä. ensinnäkin ta ei voi vaatia raskaiden tavaroiden nostelemisia raskaana olevalta henkilöltä!
ta tietää raskaudestani. rv 21 menossa. ja tietää että sairastan myös vakavaa sydänvikaa joka joudutaan leikkaamaan n.5-10 vuoden sisällä ellei jopa aikaisemmin. tilanne oli se että minun piti olla tässä hommassa osastovastaavan kaverina helppoja hommia tekemässä, mutta vastaava sairastui jo edellisenä iltana ja kukaan ei hommannut kaverikseni ketään...