En osaa mitenkään kuvailla kaikkia tuntemuksiani/tunteitani eiliseltä, mutta toivon että joku osaisi sanoa mitä voisin tehdä.
Tuntuu että olen ihan hukassa, tulossa hulluksi. Tuntuu että hajoan, enkä jaksa enää.
Riitelin eilen mieheni kanssa, mikä on aika harvinaista, eikä minusta riita ollut/ole perimmäinen syy tunteilleni, vaan se taisi laukaista ne kaikki. Olen usein pidättyväinen, vaikka oikeasti itkisin helposti. Mutta on tilanteita joissa ei vain voi itkeä. Olen tuota itkemistäkin miettinyt, että tuleeko itku niin helposti vain siksi että olen väsynyt, enkä jaksaisi enää.
Eilen siis riitelimme. Haluaisin riidellä keskustellen, en huutaen, mutta jostain syystä mieheni käyttää ammattiani minua vastaan kun riitelemme. Sanoo että "älä puhu minulle niinkuin olisit töissä ja puhut asiakkaillesi" ja hän sanoo etten arvosta enkä kunnioita häntä. Ja joka kerran kun riitelemma ja riitamme on kesken, hän uhkaa lähteä. Vetää jo takkia päälle ja menee ovelle ja sanoo että nyt lähden. Se sattuu todella paljon, ja puhun hänet aina jäämään. Jotenkin kaikki sanomani kääntyy minua vastaan, mutta silti mieheni on sitä mieltä, että olen kaikessa häntä vastaan ja että väitän etten ole koskaan syyllinen mihinkään. Sanon hänelle aina etten ole koskaan väittänyt olevani täydellinen ja etten olekaan, vaan on minussakin vikaa, mutta mikään ei auta.
Minusta tuntuu että miehelläni on huono itsetunto, olenko ihan väärässä?
Minulla ei ole mitään häntä vastaan, rakastan häntä ja haluan pitää hänestä kiinni, yritän kovasti välittää hänestä eniten varsinkin juuri silloin kun hän vähiten sitä ansaitsee. Mutta tuntuu ettei mikään riitä.
Eilen jotekin kaikki kaatui päälle, kun kävimme tätä kaikkea yllämainittua läpi uudelleen ja uudelleen. Ahdistus kasvoi valtavaksi sisälläni. Tuntui että olisin hajonnut jos en olisi pitänyt itseäni kasassa, olisin vain huutanut ääneen jos en olisi pakottanut itseäni olemaan hiljaa. Kaikki asiat vain pyörivät päässäni, en tiennyt enää mitä sanoa, koska kaikki mitä sanoin oli jollain tapaa väärin ja mieheni etsi kaikista sanoistani piilomerkityksiä, joita niissä ei ollut. Kun olin päätin olla hiljaa isomman riidan välttämikseksi, hän vain suuttui enemmän.
En pystynyt enää lopuksi olemaan, vaan itkin itkin ja itkin. Tuntui että tukehdun, kun en saanut vedettyä henkeä itkuni välissä. Tuntui että kaikki hajosi.
Auttakaa. Edes joku.
Tuntuu että olen ihan hukassa, tulossa hulluksi. Tuntuu että hajoan, enkä jaksa enää.
Riitelin eilen mieheni kanssa, mikä on aika harvinaista, eikä minusta riita ollut/ole perimmäinen syy tunteilleni, vaan se taisi laukaista ne kaikki. Olen usein pidättyväinen, vaikka oikeasti itkisin helposti. Mutta on tilanteita joissa ei vain voi itkeä. Olen tuota itkemistäkin miettinyt, että tuleeko itku niin helposti vain siksi että olen väsynyt, enkä jaksaisi enää.
Eilen siis riitelimme. Haluaisin riidellä keskustellen, en huutaen, mutta jostain syystä mieheni käyttää ammattiani minua vastaan kun riitelemme. Sanoo että "älä puhu minulle niinkuin olisit töissä ja puhut asiakkaillesi" ja hän sanoo etten arvosta enkä kunnioita häntä. Ja joka kerran kun riitelemma ja riitamme on kesken, hän uhkaa lähteä. Vetää jo takkia päälle ja menee ovelle ja sanoo että nyt lähden. Se sattuu todella paljon, ja puhun hänet aina jäämään. Jotenkin kaikki sanomani kääntyy minua vastaan, mutta silti mieheni on sitä mieltä, että olen kaikessa häntä vastaan ja että väitän etten ole koskaan syyllinen mihinkään. Sanon hänelle aina etten ole koskaan väittänyt olevani täydellinen ja etten olekaan, vaan on minussakin vikaa, mutta mikään ei auta.
Minusta tuntuu että miehelläni on huono itsetunto, olenko ihan väärässä?
Minulla ei ole mitään häntä vastaan, rakastan häntä ja haluan pitää hänestä kiinni, yritän kovasti välittää hänestä eniten varsinkin juuri silloin kun hän vähiten sitä ansaitsee. Mutta tuntuu ettei mikään riitä.
Eilen jotekin kaikki kaatui päälle, kun kävimme tätä kaikkea yllämainittua läpi uudelleen ja uudelleen. Ahdistus kasvoi valtavaksi sisälläni. Tuntui että olisin hajonnut jos en olisi pitänyt itseäni kasassa, olisin vain huutanut ääneen jos en olisi pakottanut itseäni olemaan hiljaa. Kaikki asiat vain pyörivät päässäni, en tiennyt enää mitä sanoa, koska kaikki mitä sanoin oli jollain tapaa väärin ja mieheni etsi kaikista sanoistani piilomerkityksiä, joita niissä ei ollut. Kun olin päätin olla hiljaa isomman riidan välttämikseksi, hän vain suuttui enemmän.
En pystynyt enää lopuksi olemaan, vaan itkin itkin ja itkin. Tuntui että tukehdun, kun en saanut vedettyä henkeä itkuni välissä. Tuntui että kaikki hajosi.
Auttakaa. Edes joku.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisilla, varsinkin miehillä joilla ei ole tyylinä
räjähdellä, on tapana purkaa stressiä aina syyttämällä toista. Ja ao. ei ymmärrä mikä nyt on mennossa, kun tuntuu että aina itsessä on vika.
Eli miehesi purkaa stressiään sinuun syyttelemällä sinua, jota on vaikea käsittää hänen stressin purkauksekseen ja saa sinusta syyllisen vaikka mihin. Se muuuten on niin salakavalaa, että sitä ei niin kuin tajua mistä kaikki johtuu. Miehelläsi on jotain sellaisia asoita, että hänen tarvitsee purkaa stressinsä siten. Älä ota kaikkea itseesi äläkä pidä itseäsi syyllisenä. Miehelläsi voi olla työstressiä tai verensokeri laskee parin tunnein välin jolloin kiukku nousee. Yleensä miehet ovat kiukkuisia, kun ovat nälkäisiä tai ajattelevat tulevaa työtä, tai tulevat työstä. Tai tekevät jotain mistä he ovat stressaantuneita. Älä todellakaan ota kaikkia tosissasi mistä hän sinua syyttää ja pyörittää pyörremyrskyn tavoin.