kyllästyny kaikkeen rakkaushumputukseen. Kun toivo meni jouduin tosissaan miettimään voiko ilman toivoa elää. Siitä seuras masennus, eikä nyt miehet jaksa kiinnostaa ollenkaan. Jotenkin sitä vain kovettuu, varmasti se on joku aivojen tapa pitää ihminen edes jotenkin järjissään. Onneksi on arki ja työ, ja ne pienet asiat. Nöyrtyminen on kyllä ollu tässä ihan välttämätöntä ja se tosiasioitten tunnustaminen. Vaikka se kipeää tekee niin jonku kynnyksen yli olen jo onnistunu astumaan. Kaikelle on aikansa, onneksi tolle raastavalle ikävällekin.
Mä oon
niin..
4879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yökkää kaikelle vähänkin rakkaudelta tuntuvalle.
Joka runoilisi samaa hömpää henkilökohtaisesti postilaatikkoon, saisi ehkä tuhahtamaan. Joka tulisi realissa puhumaan samaa hömppää, saattaisi pistää naurattamaan. Tämän tämä tekee tunteille. Liika on aina liikaa tätäkin sorttia.
että täällä sanotaan asioita, joita ei välttämättä tulisi kasvotusten sanottua edes pitkässä suhteessa
aivan iiiihana palsta
Miehet uskaltavat nyt puhua ja kirjoitella tosielämässäkin tunteellisi rakkausrunoja ym. naisille suoraan. Tunteiden esillepano kehittyy myönteisenä puolena kanava-asumisessa.
Eikös ole naiset ihanaa, että nurkan takaa saattaa yllättäen heittäytyä mies jalkojenne juureen rakkaudesta vinhasti voihkaillen, väräjivin huulin ruusu hampaissa julistaa sydämen syvimpiä sanomia.
Kyllä tekee naiseen kuin naiseen vaikutuksen.
Kielteisen tai myönteisen, vähän naisesta riippuen. ;)
huomio muutes ja hyvä asia!
Olishan se tietty ihanaa ja jos vielä sattuis se mies olemaa se ihastus ni mikäs sen parempaa olisi!