1) Olen kirjoittamassa kirjaa, joka perustuu espanjalaiseen alkuperäisteokseen. Olen vain ajatellut, että onko laitonta julkaista kirjaani, ilman että alkuperäinen ideoija tietää etukäteen?
2) Kuten sanoin, alkuperäisteos on espanjan kielinen. Meikäläisellä taas ei ole espanjan kielen taitoja, joten kirjoitan kirjaani englannin kielellä. Minkä maalaiselle kustantajalle kannattaisi kyselyä lähettää?
Kiitos!
PS. Asiallisia vastauksia
2) Kuten sanoin, alkuperäisteos on espanjan kielinen. Meikäläisellä taas ei ole espanjan kielen taitoja, joten kirjoitan kirjaani englannin kielellä. Minkä maalaiselle kustantajalle kannattaisi kyselyä lähettää?
Kiitos!
PS. Asiallisia vastauksia
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyse huonosta huumorista?
Sanot olevasi kirjoittamassa kirjaa. Sitten sanot sen perustuvan toisen kirjan ideaan. Kirjoitatko siis omin sanoin, samasta aiheesta kuin espanjalainen kirja, vai käännätkö sanasta sanaan? Ideoita ei voi kopio-oikeudella suojata, mutta suoraan ei saa kääntää ilman alkuperäisen kustantajan lupaa.
Käännöksen voi tehdä, mutta niiden rojaltien ja vastaavien suhteen on mutkikkaampia asioita kyseessä. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä uutta käännöstä esim. Liisa-kirjoista niiden tekijänoikeuksien rauettua.
Ideat, teemat, arkkityypit ja sellaiset eivät ole tekijänoikeudella suojattavissa. Niiden sovellutukset, teokset ovat ja tekijänoikeus syntyy sillä hetkellä kun teosta aletaan luoda.
idean ja teeman laita, pysyykö tekijänoikeudet itsellä jos levittelee täällä netissä keskeneräistä tekstiään.
Olen itsekin kertonut jo liikaa omista suunnitelmistani, mutta käytän täältä palstalta saamaani ideaa lähettää kirjoituksiani sähköpostissa itselleni. Otan myös digikuvia joistakin, netissä julkaisemistani kirjoituksista, niistä, joita aion käyttää myöhemmin.
Kokemus eräästä suomalaisesta opistosta:
Olin maksanut kirjoittajakurssin, yli 200 euroa. Aluksi kirjoittelin etäcafessa, joka on opiston kaikkien opettajien ja opiskelijoiden yhteinen tutustumispaikka. Kurssin suorittamiseksi olisi pitänyt lähettää opiskeluohjeiden (ja opettajan oman ilmoituksen mukaan mistä vain haluaa) mukaista tekstiä opettajalle.
Mutta en kerinnyt lähettää opiskeluaineistoa, koska aikaa vierähti muihin opiskelijoihin tutustuessani, mutta siinä syntyi toki tekstiä, jota aioin käyttää myöhemmin kurssin tehtäviä kirjoittaessani. Tekstiä oli yhteensä noin 40 sivua (kopiot on tallessa!).
En kerinnyt vielä aloittaa kurssin tehtävien tekemistä kun olin lentää selälleen:
Opettajien toimesta kehotettiin käyttämään hyväksi toisten opiskelijoiden kirjoituksia ja ohjattiin hakemaan hakukoneella aineksia vieraista blogeista. Opiston kriitikko kirjoitti opiskelijoiden yhteispalstalla ajatuksen kansallisteoksen julkaisemisesta niistä opiskelijoiden kirjoituksista, "jotka kuitenkin jäävät pöytälaatikkoon tai vain pienen piirin luettavaksi".
Eräs opettaja toi esiin sitä, miten heikoilla köyhä kirjailija on, esim. seurakuntaa vastaan, joka ei kunnioittanut tekijänoikeuksia, vaan käytti omin lupineen kirjailijan runoa (muistaakseni runoa). Oikeudenkäynti on kallista.
Koulutuspäällikkö, asiaa ihmeteltyäni ja sitten riitaannuttuamme kun omistelin omia kirjoituksiani, sanoi minulle puhelimessa että "et sinä niitä omista. Ne ovat syntyneet etäcafessa eikä se ole kurssin suorittamista".
Kurssin tilaamisesta on aikaa vuosi ja toinen vuosi olisi vielä jäljellä, mutta en ole lähettänyt ensimmäistäkään kirjoitusta kurssille.
sillä hetkellä, kun tekelettä alkaa kirjoittaa. Kukapa sen tietää, kenellä on mitäkin 'teoksia' työn alla omalla koneellaan. Sitten, kun käsikirjoitus on valmis ja tarjottu kustantajalle, sillä on automaattisesti kopio-oikeuden suoja.
Kirjojen nimiä esimerkiksi ei voi suojata, ei ainakaan täällä päin, Suomesta en tiedä.
Jos kyseessä olisi vaikkapa Kanarian saaria käsittelevä matkaopas, ei se estä kirjoittamasta ko. saaria käsittelevää uutta matkaopasta, kunhan ei kopioi lauseita eikä rakennettakaan liian tarkkaan.
Jos olet tekstin kirjoittanut, kyllä se on sinun tekstisi, ja sinulla on kopio-oikeus. Poikkeus on siinä tapauksessa, jos teit kirjoituksesi vaikkapa työsuhteessa, työnantajaa varten. Olen aina kuvitellut, ettei kurssien osanottajien tekstejä saa varastaa. Olisihan siinä kurssin vetäjällä hyvä tilaisuus saada uusia, tuoreita ideoita ja hioa ne ja julkaista, ennenkuin oppilas pääsee kunnolla kirjailijanuransa alkuun.
sähköpostissa itselle lähettämisestä:
Onko sähköpostissa itselle lähettäminen kelvollinen todiste siitä, että on lähettänyt OMAN KIRJOITUKSENSA ? - Yhtä helpostihan jonkun toisenkin kirjoitus kulkee sähköpostissa itselle, jos niin tahtoo.
Käytän samoja henkilöhahmoja, heidän työpaikkojaan ja parisuhteitaan ja tavallaan jatkan sitä alkuperäistä tarinaa uudessa muodossa.
Arvoisan Marjaanan vinkkiä. Ei lähetetty sähköposti voi olla mikään todiste omasta tekstistä.
kielletty, vaan kirjoitusteni tekijänoikeus kiellettiin minulta kierolla tavalla;
Se tapahtui ensin parin opettajan (toinen heistä oli mainitsemani kriitikko )kanssa riideltyäni asiasta ja siihen puuttui koulutuspäällikkö, joka minulle lähettämässään sähköpostissa väitti valheellisesti, että olisin uhannut digikuvata keskusteluja.
En ollut uhannut kuvata muiden repliikkejä. Kyse oli tekijänoikeuksista ja kerroin selvin sanoin, että digikuvaan OMIANI pitääkseni kiinni tekijänoikeuksistani.
Koulutuspäällikkö otti minulta pois tunnukset yhteiseen tutustumistilaan, joka tarkoitti sitä, että en päässyt enää kirjoittamaan enkä lukemaan muiden tekstejä siellä.
sanoo tekijänoikeudesta, että tekijänoikeus teokseen on sillä, joka sen on luonut.
Ongelma on toteennäyttämisessä, että on luonut ko. teoksen. Ja vaikka pystyisikin näyttämään tekijänoikeutensa, edessä on asianajajan palkkaaminen ja oikeudenkäynti on kallista.
kenenkään oikeuksia vastaan tuossa tapauksessa. Tarinoiden juonia on loppujen lopuksi aika rajallinen määrä. Jos se, joka ensin keksi kirjoittaa 'boy meets a girl' -tarinan, olisi ottanut tekijänoikeuden tuolle valtavan suositulle jutun aiheelleen, olisivat hänen jälkipolvensa olleet rikkaita.
Älä käännä suoraan toisen tekstiä. Luo ihan uusi tarina, vaikka sitten samantapaisille tapahtumille perustuen.
Mutta eikö ole vielä parempi keksiä ihan oma juttu? Miksi juuri tuo tarina sinua niin viehättää?
ei olisi automaattista tekijänoikeutta tuotoksiinsa, syntyisi aika sekava tilanne jos joku toinen kurssilainen tai kurssin vetäjä, tai joku ulkopuolinen alkaisi ottaa toisten tekemiä tekstejä ja julkaista ominaan. Voisiko alkuperäinen kirjoittaja silloin vaatia tekijänpalkkiota? Jakaisivatko he palkkiot? Oikeuteenko olisi haastettava? Se on kallista. Tekijänoikeudenhan pitäisi olla (käsittääkseni) automaattinen - sitä ei tarvitse mistään hakea, se syntyy teoksen syntyessä.
tai kirjatun kirjeen leimasta näkee, milloin teksti oli jo lähettäjän hallussa. jos joku myöhemmin sitä väittää omakseen, he eivät voi esittää aikaisempaa postileimaa tai päivämäärää. Eiköhän itselleen lähetetty kirjattu kirje, jonka jättää avaamatta, ole aika hyvä todiste, jos oiteuteen joutuu menemään? Mutta kenellä on varaa?
voi olla helpompaa hieman muuntaa jo kirjoitettua kuin luoda uutta alusta lähtien.
luottaisi siihen, että kirje olisi liimattu kunnolla kiinni ennen sen kirjatuksi leimaamista.
Pikemminkin saattaisin pitää sitä oveluutena, jos kyseessä olisi tapaus, jossa kaksi osapuolta riitelisi siitä kummalleko tekijänoikeus kuuluu.
teoksen varastamiseksi on helppo. Asettaa vaan kirjekuoreen runsaasti tyhjiä liuskoja, sulkee kuoren heikosti, käy postissa kirjaamassa sen päivämäärällä 2.9.2007 ja kirje tulee itselle seuraavana päivänä,
jolloin hän avaa sen, tyhjentää puhtaat liuskat kuoresta ja täyttää sen 1.9.2007 varastamillaan kirjoituksilla.
Hän laskee kuumeisesti yhtä monta liuskaa kuin oli tyhjiä, jotta täsmää postin vaa'an kanssa. Ja kuori kunnolla kiinni liimattuna odottamaan kassakaappiin.
Sitten vaan pyydystämään uusia palstalle ilmestyviä kirjoituksia huomenna saapuvaan kirjeeseen. Ja kirjoituksia voi muunnella jos jää aikaa
Julkisuus on taattu ja kiinni jääminen on varmaa. Sen hoitaa etsivätoimisto, enpäs sanokaan >: (
liimaat! Et taida luottaa kehenkään, jos et edes itseesi!
Tuskin tuota kirjettä kannattaa joka tuhertelun suojelemiseksi tehdä, mutta vaikkapa kirjan käsikirjoitus cd'llä, hyvin liimatussa kuoressa, antaa jonkinlaista turvaa, jos kirjoitus on aivan mahtavaa. Kuori voi olla vaikkapa liimattu niin, että paperiliuska kiertää läpän reunan yli ja sen verran kuoren etupuolelle, että leima osuu sillekin. Monet käyttävät tätä tapaa - minäkin, ensimmäisen kirjani kanssa. Eipä tuota ole kai kukaan vielä omakseen ottanut, kun se ei ole osoittanut bestsellerin ominaisuuksia.
Se, että osaa varautua, ei ole osoitus kieroudesta, vaan ajattelukyvystä.
pitää osata eläytyä myös rikollisen ajatuksenjuoksuun ja minä tein juuri niin. Mietipä kirjoittamaani siltä kannalta.
Puolustan aina kunkin tekijänoikeutta omaan teokseensa. Ei se ole kiero, joka kehittää keinoja suojatakseen tekijänoikeutensa teokseensa, mutta ei myöskään se, joka riskejä minimoidessaan miettii, mitä varkaan päässä mahtaisi liikkua.
Kerroit cd-levystä, joka on hyvä tallennuskeino.
Kirjekuorista ja niiden sulkemiskonsteista kysyn vain: millä saat tuomarin uskomaan, että et ole itse avannut kuorta, pannut varastamiasi liuskoja kuoreen ja teipannut kuoren sen jälkeen?
Vapaat assosiaatiot -kertomuksesta pikkupätkän jo mainitsemani opiston etäcafessa esillä olleesta, mutta muokkasin sitä hiukan selkeämmäksi.
Kyseessä oli opiskelijoiden ja opettajien yhdessä kirjoittama jatkokertomus, joka muiden osalta hiipui alkuunsa ja kirjoittelin sitä sitten yksinäni vähän kerrallaan.
Lallallaa, oma tekemä, ihan oma tekemä on ...
niin, että se kiertää taustaläpykän yli ja päättyy etupuolelle, ja postimerkki on liimattu sen päälle, ja leima lyöty sille. Leikkaa ensin vaikka sen paperisuikaleen reunaan 'hapsuja', että sitä on aika mahdoton poistaa sitä repimättä.
En ole asiantuntija, mutta siitä digitaalisesta muodosta tuli mieleen, että voihan sen päivämäärän kai väärentää, jos asentaa koneensa ajan uusiksi? Mutta jos cd'llä on sama tai aikaisempi päivämäärä kuin postileimassa, on se aika hyvä vakuutuskeino. Tai voihan sen cd'n, tai käsikirjoituksen, laittaa kuoreen, liimata sen pankkivirkailijan edessä, ottaa heidän nimikirjoituksensa kuoren päälle ja sitten laittaa pankin tallelokeroon.
Tai cd'n voi kääriä sen päivän sanomalehteen, liimata palan valkeaa paperia sen liitoskohdan peitoksi ja pyytää leimaa sille, siististi painettuna.
on otettu siten, että kirjoitus on palstalla. Kuvassa näkyy palstalla oleva otsikko, nimimerkki, päivämäärä ja osa tekstistä. (Pitemmästä kirjoituksesta joutuu ottamaan useampia kuvia siten, että joukossa on kauempaa otettu kuva, josta näkee kirjoituksen olevan pitkä. Lähikuvien tekstit ovat luettavia)
Kuvat voi tallentaa muistitikulle ja merkitä muistiin se, millä palstalla kirjoitus on julkaistu ja josta kuvat on otettu.
Näillä tiedoin on helppo päästä siihen tietoon, miltä koneelta viesti on tullut, tämä oikeuteen päätyvissä riitatapauksissa.
vaikuttaisi melko luotettavalta, ellei olisi keksitty keinoja avata kirjeitä näkymättömästi.
Äskettäin luin uutisen Tampereen seudulta. Siellä jäi kiinni joku postin työntekijä availtuaan kirjeitä ja paketteja. Hän oli varastellut niiden sisältöä ja teipannut sitten lähetykset kiinni.
Ja ennen vanhaan kun harrastettiin postimerkkien keräilyä, oli kehitettävä taitoa saada merkit irti kirjeistä ja korteista vahingoittumattomina.
on sinun kyhäelmiesi perään? Jos tuotoksesi ovat niin haluttua kamaa, sinulla ei varmaan ole mitään vaikeutta saada ne julkaistua?
Minulla on suurempana asiana se, että saisin aikaan jotain sille cd'lle pantavaa, kuin se, ettei kukaan vaan pääsisi siihen käsiksi.
No nyt mä alan huolestumaan! Mitäs te oikein pelottelette!
Eikö se sitten riitä, että kirjoittajalla on omat tekstinsä melko hyvin tallessa omassa ”arkistossaan”, eikö se todellakaan sitten muka riitäkään todisteeksi jos jotain häikkää olisi epäiltävissä?
Näistä nettikirjoituksistani täällä en ole edes ajatellut mitään negatiivista tapahtuvaksi, sillä täällähän lukijakunta on niin runsas, että eikös tänne kirjoittaminen ole kuitenkin ihan turvallista? Tarkoitan, että jos joku väittäisi myöhemmin minun tekstiäni jonkun muun kirjoittamaksi, niin aika moni lukijakin tietäisi, että kyllähän se scarabaeus sen silloin kirjoitti vuonna yks ja kaks, ainahan se lähetti solkenaan niitä kakkosiaan. Niinpä olenkin ollut luottavainen omien tekstieni suhteen, ja lykkinyt näillekin 24 palstoille kohta pilvinpimein niin Jatkonovelli-, Rakkausruno-, Runo- kuin tälle Kirjailijanalut –palstallekin. Joskus on kieltämättä tietysti mieleeni tullut, että jospa joku suoraan kopioi jotakin minunkin kirjoittamia räpellyksiä omiin tarkoituksiinsa. Mistäpä sitä koskaan tietää tosiaan.
Mitäs minä sitten tekisin?
Olen myös lähettänyt erinäisiin kilpailuihin tekstejäni, oikein suuriin ja tietysti pieniinkin, kaikenlaisia kilpailujahan on aina vuoden mittaan.
Nyt, kun täällä kertoilette omien tekstienne kohtaloista, niin tärähtäen heräsin, että josko joku kirjoittaakin sitten niistä kerrassaan briljanteista loppuunhiotuista väittäisi, että eivät olisi lainkaan kirjoittamiani vaan jonkun toisen. Onhan kilpailuteksteissä vastaanottajalle tietysti aina se käsikirjoitus usein jokaisella sivulla nimimerkillä varustettuna ja erikseen sitten kirjekuoressa kirjoittajan tarkat yhteystiedot. Mutta siinä tapauksessa kun ei noteerata, eikä sijoitu palkintopallille, niin sinnehän ne jäävät käsikirjoitukset lojuskelemaan paperipinkkoina ties kunne ja minne, ties kenen luettavaksi ja ehkäpä materiaaliksi... ken tietää!?
Sitä kyllä aina ihmettelen sitäkin, kun osallistuu johonkin kilpailuun niin sieltäpä ei sitten oikein mitään infoa tule, useimmiten saa vain lukea voittajien nimet jostakin paikallisesta lehdestä tai nettisivulta, jos niistäkään. Siinä kaikki. Jotenkin niin kertakaikkisen lässähtänyt loppu kirjoittajalle, ja kuitenkin kirjoittaja on ”uhrannut” ajatuksen jos toisenkin kilpailuun osallistuessaan, suurin toivein voittomielellä innokkaana lähettänyt tuotoksensa heille. Tarkoitan nyt lähinnä sitä, että voisivat kaikki kilpailuja järjestävät sentään jonkun yleisluonteisen tiedotteen edes jokaiselle osanottajalle lähettää sähköpostitse tai kirjeitse kiittäen osallistumisesta. Osa tottakai kyllä huomioi osanottajat, mutta oman kokemukseni mukaan vain n. 20%. Hyvin omituista mielestäni.
Luvattomia kopiointeja tapahtuu jo kaikenlaisissa koulutöissä ja pro graduissa, mutta tietääkseni yhtäkään kunnon plogiointitapausta julkaistusta kirjasta ei ole vielä tullut oikeuskäsittelyyn.
Sitä mukaa kun internetin käyttö tietolähteenä yleistyy ja mitä enemmän materiaalia netissä on tarjolla, sitä todennäköisempää on, että ennemmin tai myöhemmin oikeudessakin puidaan tekijänoikeuksia tältä kantilta.
Laki tosiaan sanoo, että tekijänoikeudet ovat teoksen luoneella henkilöllä, mutta miten sitten todistetaan, onko nimimerkillä X nettiin kirjoitettu teksti asiaa oikeudessa ajavan kiuruveteläisen metsurin vai sittenkin helsinkiläisen perhepäivähoitajan, jonka esikoisteoksessa teksti on julkaistu. Sepä onkin kokonaan oma prosessinsa.
keskusteltiin tekijänoikeuksista. Oikeudethan eivät ole mitään oikeuksia, jos ne eivät toteudu, joten mielestäni sopi keskustella niiden toteutumisesta.
Tuo mitä aluksi vihjasit tuotosteni arvosta, on jo kokonaan toinen asia.
Siirrän kysymyksesi otsikoksi uuteen aloitukseen. Ehkä voin lukea muidenkin arvioita omista kirjoituksistaan, etenkin sinun kun toitkin asian näin räikeästi minun kirjoituksiani vähätellen esiin.
voi kai tässä keskustella aivan riippumatta siitä mitä mieltä olen /olet kirjoituksistani.
Eikä laissa sanota, keiden ja minkä tasoisia kirjoituksia se suojaa ja mitä ei.
Julkaista ja julkaista. Minä en ole ollut ollenkaan huolissani, julkaistaanko kirjoituksiani vai ei. Jos ei julkaista, niin ei sitten - niillä on kuitenkin arvonsa.
sitten Tuula-Liina Varis haastateltuaan kirjalija Anja Snelman'ia, totesi tätä syytetyn plagioinista.
Snelman oli kirjoittanut kirjan joka perustui tositapahtumiin. Siinä kerrotaan Bodominjärven rannalla tapahtuneista murhista ja hän oli plagioinut siihen lehdestä (muistaakseni Alibista) toimittajan kirjoituksen.
Jäi näkemättä ohjelman loppuosa, enkä tiedä mainittiinko siinä, että oliko asia ollut käräjillä. Luultavasti oli, koska Varis uskalsi sanoa sen televisiossa.
Muutamia kuukausia sitten katselin televisiosta kun Claes Andersson otti eduskunnassa puheeksi tekijänoikeuksien parantamisasiat.
Ihmiset ovat tarkkoja omistaan, enkä ihmettele sitä. Kuluuhan kirjoittamisen, tai minkä tahansa opettelemiseen aikaa - ja muutenkin.
Kun kirjoitetaan ruotsinkielisiä sukunimiä niin ei tietenkään sorruta tähän: Snellu´n, Snellu´lta, Snellu´un.
Tämän täytyy olla ranskalainen pila´.
Claes sentään vielä dokaa ja pimputtaa´´´...
on suoraan Bodom-järven tapahtumista, lisättynä hömpällä.
Surkea kirja, ei kannata lukea.
Snellman on kirjoittanut paljon, mutta ei se näy muussa kuin laskelmoinnissa, sanojen käyttö ei ole vuosien mittaan jalostunut ollenkaan.
Laskelmointia oli varmaan nimen Kauranen, muuttaminen Snellmanniksi.
Harmi, kun tuli ero ja nyt on jo naitu uudemmankin kerran, mmutta ei luopunut Snellman nimestään....
Miten voisi "vähätellä" kirjoitelmia, joita ei ole koskaan lukenut? Olet kovin epäluuloinen luonne. Lupaan, etten koskaan lue tekstejäsi, vaikka ne julkaistaisiinkin, siltä varalta, että kokisit sen tekijänoikeutesi loukkaamiseksi. Pidä toki tekstisi turvassa pankkiholvissa sanomalehteen liimattuna, tai ihan missä vain.
Aivan, epäilyjä ja syytöksiä kirjoittajat ovat toisilleen heittäneet, mutta en muista että kukaan olisi päätynyt vielä oikeuteen asti. Sekin päivä kyllä vielä tulee.
ja mahdollisesti kalliiseen hintaan ostettu. :D
oli vielä minun kansakoulua käydessäni 50 mk:n seteli. Siinä oli kuva joukosta alastomia miehiä.
Myöhemmin ilmestyi Cocktail -lehtiin naisten kuvia, lahkeettomissa uimapuvuissaan ja tissit puoliksi näkyen!
Miksi? Millä konstilla miehet saattoivat vapautua niin hyvin mustasukkaisuudestaan????
Snellmanin kuva siinä kellertävässä 5000 mk:n setelissä, josta 60-luvulla tuli 50 mk:n seteli.
Alaston miesjoukko taisi olla sinertävän violetissa 10 000 mk:n setelissä (myöh. 100 mk).
Mutta itse asiahan ei siitä muutu, vaikka rahat muuttuivat. Naiset istuvat pankin päällä ja miehet vartioivat sitä. Joten kysyn vielä tuosta edellisessä viestissäni esittämästäni asiasta.
koska näytät kirjoituksestasi päätellen suomalaiselta.
Ainahan on tehty parodiaversioita milloin mistäkin teoksesta, tuoreemmista esimerkiksi vaikkapa Blarnia. Eli onnea vain hankkeellesi, kunhan teet siitä riittävän itsenäisen teoksen.
Englanninkielinen teos kannattaa lähettää jollekin sellaiselle kustantajalle, joka kustantaa englanninkielisiä kirjoja, ei se sen monimutkaisempaa ole.