Nyt kyllä sieppasi jälleen kerran meikäläistä ja kunnolla. Äitini pyysi minua ja lapsiani syömään luokseen huomenna. No ihan ilolla minä yh:nä otan ruokakutsun vastaan, mutta mutta...
Toisella lapsellani on erityisruokavalio ja tätä asiaa ei äitini ole ikinä ottanut huomioon. En viitsii kieltää lapsiltani mummon luokse syömään menemistä. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että minä vien toiselle lapselle kotoa ruuan ja joudun sanomaan, että valitettavasti et voi syödä mummon tekemiä ruokia.
Olen tästä asiasta koettanut puhua jo yli 14 vuotta. Viimeeksi sanoin hänelle suoraan, että taidat tehdä tämän asian ihan tahallasi!
Lapseni ruokavalion noudattaminen ei ole todellakaan ylivoimainen homma ja minä olen kyllä neuvonut äitiäni, joten siitä ei ole kiinni.
Joten alan lopen kyllästynyt tähän touhuun.
Olisiko neuvoja?
Toisella lapsellani on erityisruokavalio ja tätä asiaa ei äitini ole ikinä ottanut huomioon. En viitsii kieltää lapsiltani mummon luokse syömään menemistä. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että minä vien toiselle lapselle kotoa ruuan ja joudun sanomaan, että valitettavasti et voi syödä mummon tekemiä ruokia.
Olen tästä asiasta koettanut puhua jo yli 14 vuotta. Viimeeksi sanoin hänelle suoraan, että taidat tehdä tämän asian ihan tahallasi!
Lapseni ruokavalion noudattaminen ei ole todellakaan ylivoimainen homma ja minä olen kyllä neuvonut äitiäni, joten siitä ei ole kiinni.
Joten alan lopen kyllästynyt tähän touhuun.
Olisiko neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ollut vastaava tilanne äitini kanssa, olisin luultavasti, kutsun saatuani kiittänyt ja kysynyt, että mitä aikoo tarjota ja varmistanut, että on ottanut lapsen erikoisruokavalion huomioon. Jos taas äiti vastais, että ihan normaalia ruokaa aikoo tarjota, niin sanoisin suoraan, että ei ole mitään järkeä tulla sinne asti syömään, kun yhdelle täytyy kuitenkin tehdä ruoka. Jättäisin varmaan menemättä kokonaan. Mitä järkeä siinä on viedä omat ruoat mennessään, kun sytömään pyydetään.
sitäpaitsi ei ole reilua, että ruokailukutsu koskee vain osaa perheestä ja joku jää ulkopuoliseksi.
Kyllä olen monta kertaa kysynyt, mitä hän aikoo tarjota ja mitä on ruokiin laittanut. Vastaus on ollut juuri, että ihan tavallista ruokaa. Sitten kysyn tästä erityisruokavaliojutusta ja vastaus on ollut aina sitä rataa, että ei tarvitse tulla jos ei kerta kelpaa.
Harmittaa vaan lasten puolesta kun tämä kyseinen mummo on ainut elossa oleva isovanhempi. Ja meikäläiselle näitä "ruokakutsuja" tippuu todella harvakseltaan. Muut lapsenlapset saavat niitä paljon useammin.
No ratkaisu taitaa olla sellainen, että vain minä menen tänään syömään. Ruokarajoittenen lapsi ilmoitti juuri, että mitä hän sinne lähtee, ihan sama kun syö kotona.
Miniällä on keliakia. Tosi pahana, niin että pitää olla todella tarkkana ruuan kanssa.
Gluteenitonta ruokaa voi tehdä monenlaista, mutta kahvileivän ja leivän kanssa yleensä olen pulassa. Jauhot ovat kalliita, eivätkä ne mene kerralla. Sitten on vanhaa jauhoa purkissa, ja en osaa sitä käyttää, kun en tiedä, meneekö siitä tehot ja maku ajan saatossa.
Ratkaisuni on lopuksi ollut se, että miniä tuo tullessaan leivät. Muun pystyn tarjoilemaan itse.
Toisen pereheen lapsi on allerginen monelle, ja kolmannessa pitää muistaa hyla.
Isoäidit ovat ruuanvalmistuksessa pulassa, mutta jos tarjoilu menee kamalan vaikeaksi, niin eikö pelkät vierailut riitä jäätelön ja mansikkahillon kanssa? Eihän ruuan pitäisi olla se pääasia?
Mummojen on syytä muistaa, että ruoka-allergiat todellakin kostautuvat monen päivän vatsavaivoilla tai ihottumalla. On osoitus piittaamattomuudesta, kun väkisin haluaa tarjota kiellettyjä ruoka-aineita, ja loukkaantuu, jos ne eivät "kelpaa".
Ei voida mitään sille, että allergiat ovatlisääntyneet vuosien saatossa, ja sitä paitsi, kyllä mummojenkin lapsuudessa vanhemmilla saattoi ollajatkuvia vatsavaivoja ja kamala nuha heinäkuussa, tai itsellä äkkiä puhkeava ihottuma, kuten mansikkakuume.
Varsinkin vanhemmat ihmiset eivät aina suostu ymmärtämään tätä nykyajan allergioiden määrää.
Varmasti ennenkin on ollut ihottumia ja vatsan väänteitä ( mahanpuruja), muttei niitä ole osattu tutkia. Oma äitini ei ymmärrä vuosien päästäkään, miten leivästa muka voi tulla vatsa kipeäksi, tai maidosta huono olo, selvityksistä huolimatta.. Mutta mitä siitä, itse tiedän parhaiten mikä minulle sopii.Ja aina pöydästä syötäväksi sopivaa löytyy. Ei kannata kummankaan osapuolen stressata : )
kun jo 14 vuotta olet yrittänyt puhua ja silti kaiketi se isovanhempi on "syöttänyt mitä syöttänyt" (?) niin olisko hän SITTENKIN tiennyt asian oikean laidan, vai onko lapsenne siis aina saanut sen sairauskohtauksen isovanhemman luona käynnin jälkeen? Miten on?
Osoitit kysymyksesi väärälle henkilölle eli minä alkuperäisenä vastaan:
jotenkin aistin kysymyksestäsi, että luulet, että meidän tapauksessa on kysymys jostakin huuhaa-keksitystä ruokaongelmasta. Kyllä ne lapseni ongelmat ovat ihan oikeiden lääkäreiden antamia diagnooseja ja mm. laboratoriokokeilla todettu.
Mutta kun tämä äitini asenne on aina ollut sellainen, että kyllä hän tietää paremmin kuin lääkärit. Hän itse kärsii todella tuskaisista mahakipukohtauksista ja olen useamman kerran sanonut, että eikö olisi jo aika tutkia tuo homma. Hänelläkin homma saattaa olla kiinni vaikka jostakin mausteesta johtuvasta allergiakohtauksesta. Mutta kun "luupäälle" ei kelpaa niin ei kelpaa. Jos hän itse ei halua itselleen apua, olkoot.
Mutta minä välitän lapsestani sen verran, että jos hänen elämänsä ja olonsa on parempi kun noudatetaan määrättyä ruokavaliota, olenko hullu, jos en sitten noudattaisi?