Enpä olis uskonut koskaan uskaltavani kertoa hänelle tunteistani..
Vaan kun ikävä tarpeeks repii ja puristaa, niin se se on sellasta kidutusta, että kovempikin murtuu..
Onneksi sun vastaus oli positiivinen yllätys. Ihmettelenki vaan, miksen aiemmin uskaltanut..
Vaan kun ikävä tarpeeks repii ja puristaa, niin se se on sellasta kidutusta, että kovempikin murtuu..
Onneksi sun vastaus oli positiivinen yllätys. Ihmettelenki vaan, miksen aiemmin uskaltanut..
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämän viikon tulos:
sainpas kuin sainkin kerrottua hänelle että välitän - siis ihan oikeasti hänelle - ei millekään palstalle
ja huomasin myös, että siinä ei ole mitään noloa (kuten pelkäsin) - jos toinen vastaa tunteisiin niin ihanaa - jos ei vastaa niin sitten itketään - mutta eipä tartte harmitella kun jäi kertomatta
kertokaa ihmiset jos välitätte
Ja sinulle vielä: rakastan
Kerroin siis hänelle itselleen, en palstan kautta. Paljon oli pelissä, kyse kaverista ja molemmat varattuja.
Vaikkei tää mihinkä johtais, niin helpotus on suuri, kun tietää molemmat missä mennään, eikä tarvi toiselle näytellä.
ihania! Voi kun kaikki olisivat yhtä aikusen rohkeita. Säästyisi niin paljolta päänvaivalta ja tunteen tuhlaukselta.
Joskus on pakko olla rohkea ja laittaa kaikki palikat pöydälle..
En tiedä oikein itsekään, mitä mä hain kertomalla asiasta hänelle. Olen kuitenkin iloinen, että sanat on sanottu ja poissa mielestä pyörimästä. On vaikea pitää ystävyyttä yllä jos joutuu salaamaan tunteitaan toiselta.
Turhaa energian tuhlausta on sellainen, että miettii mielessään, että mitä toinen miettii mielessään ja mitä tapahtuisi, jos kertoisin.. ja jälkeenpäin sitten tuskailee, että entä jos olisin kertonut.. Eikä koskaan saa tietää.
Meillä on vain yksi elämä, eikä mennyt tilaisuus koskaan palaa. Tartutaan siis hetkeen, ollaan rohkeita ja kerrotaan tunteistamme.
-en voittanut, en hävinnyt, mutta mieli on hyvä-