ehkä tuleva yh-isä

Onko isä vähemmän isä jollei ole naimisissa lasten äidin kanssa? En usko että tuolla on minkään valtakunnan merkitystä.

Ovatko yksinhuoltoa vaativat naiset myöskin tyhmiä mielestäsi? Ihan samalla perusteella nimittäin.


Käytännössä kyllä uskon ettei isä saa yksinhuoltajuutta mikäli äiti sitä vastustaa ellei äiti sitten ole oikeasti huonossa hapessa, mutta sama se on myös toisinpäin.

Taitaa mennä yhteishuolloksi. Kokonaan toinen asia on sitten se kummasta tulee lähevanhempi.

Pariton Isä kirjoitti:

Onko isä vähemmän isä jollei ole naimisissa lasten äidin kanssa? En usko että tuolla on minkään valtakunnan merkitystä.

Ovatko yksinhuoltoa vaativat naiset myöskin tyhmiä mielestäsi? Ihan samalla perusteella nimittäin.


Käytännössä kyllä uskon ettei isä saa yksinhuoltajuutta mikäli äiti sitä vastustaa ellei äiti sitten ole oikeasti huonossa hapessa, mutta sama se on myös toisinpäin.

Taitaa mennä yhteishuolloksi. Kokonaan toinen asia on sitten se kummasta tulee lähevanhempi.

että au-äiti on yksinään lastensa huoltaja. Au-isällä ei ole oikeutta yhteishuoltajuuteen, jos lasten äiti ei sitä salli. Pidän todennäköisenä, että menetät yhteishuoltajuuden erossa. Avovaimosi on ollut tosi tyhmä, kun on antanut sinulle yhteishuoltajuuden.

on niin kirjoitti:

että au-äiti on yksinään lastensa huoltaja. Au-isällä ei ole oikeutta yhteishuoltajuuteen, jos lasten äiti ei sitä salli. Pidän todennäköisenä, että menetät yhteishuoltajuuden erossa. Avovaimosi on ollut tosi tyhmä, kun on antanut sinulle yhteishuoltajuuden.

..sovita. Yleensä kai avoliitossa isyystunnustuksen yhteydessä sovitaan myös yhteishuolto enkä näe tässä mitään tyhmää.

Jos on sovittu yhteishuoto jo isyystunnustuksen yhteydessä, äiti ei ihan helpolla saa yksinhuoltoa jos isä sitä vastustaa.
Mies ei siis mitenkään todennäköisesti menetä huoltajuuttaan erossa ellei itse tätä halua.

Itse en olisi missään tapauksessa suostunut yksinhuoltoon, onneksi sitä ei edes ehdotettu.

Pariton Isä kirjoitti:

..sovita. Yleensä kai avoliitossa isyystunnustuksen yhteydessä sovitaan myös yhteishuolto enkä näe tässä mitään tyhmää.

Jos on sovittu yhteishuoto jo isyystunnustuksen yhteydessä, äiti ei ihan helpolla saa yksinhuoltoa jos isä sitä vastustaa.
Mies ei siis mitenkään todennäköisesti menetä huoltajuuttaan erossa ellei itse tätä halua.

Itse en olisi missään tapauksessa suostunut yksinhuoltoon, onneksi sitä ei edes ehdotettu.

au-lapsilla asiat on hoidettu pitemmälle kuin aviolapsilla. Isyystunnustuksen yhteydessä todellakin sovitaan huoltajuusmuodosta eikä sitä muuteta ellei ole jotain painavaa syytä siihen. Yleensä avopareilla on yhteishuoltajuus ja se pysyy erossakin.
Avoerossa suurempia kysymyksiä ovat lasten asuminen ja tapaamisoikeus. Yleensä lapset jäävät äidin luokse ja isä saa suppeat tai laajat tapaamisoikeudet. Joissakin perheissä vuoroviikko tai -kuukausi toimii, toisissa ei.
Vaihtoehtoja on lukemattomia. Sellaisiakin perheitä on joissa etävanhempi asuu aivan nurkan takana ja osallistuu arkeen mitä erilaisimmin tavoin. Olennaista on keskittyä siihen, että eron aikana ei mokaa jollain typerällä kaunaisella vihabuumilla ja saa tuhottua mahdollisuuksia hyvään erosuhteeseen kun tilanne rauhoittuu. Jos suhde menee pilalle tulee tapaamisista vaikeita ja kummallakin puolella kukoistaat epäluulot toisen sabotointiyrityksistä.
Kohtuullisen hyvä ratkaisu on ihan hyvä aluksi. Jos suhde on kunnossa exään arki muokkaa tapaamisia ja asumista kaikille tyydyttävään suuntaan.

Pariton Isä kirjoitti:

..sovita. Yleensä kai avoliitossa isyystunnustuksen yhteydessä sovitaan myös yhteishuolto enkä näe tässä mitään tyhmää.

Jos on sovittu yhteishuoto jo isyystunnustuksen yhteydessä, äiti ei ihan helpolla saa yksinhuoltoa jos isä sitä vastustaa.
Mies ei siis mitenkään todennäköisesti menetä huoltajuuttaan erossa ellei itse tätä halua.

Itse en olisi missään tapauksessa suostunut yksinhuoltoon, onneksi sitä ei edes ehdotettu.

mahdollisuudet saada lasten yksinhuolto. Sinähän et ole suostunut menemään avioliittoon hänen kanssaan. Jos olisin tuomari, niin ilman muuta tuomitsisin yhteishuollon tällaisissa tapauksissa purettavaksi. Missään tapauksessa sinulla ei ole mahdollisuuksia päästä yksinhuoltajaksi tai lähihuoltajaksi.

saldkjsdkjskl kirjoitti:

au-lapsilla asiat on hoidettu pitemmälle kuin aviolapsilla. Isyystunnustuksen yhteydessä todellakin sovitaan huoltajuusmuodosta eikä sitä muuteta ellei ole jotain painavaa syytä siihen. Yleensä avopareilla on yhteishuoltajuus ja se pysyy erossakin.
Avoerossa suurempia kysymyksiä ovat lasten asuminen ja tapaamisoikeus. Yleensä lapset jäävät äidin luokse ja isä saa suppeat tai laajat tapaamisoikeudet. Joissakin perheissä vuoroviikko tai -kuukausi toimii, toisissa ei.
Vaihtoehtoja on lukemattomia. Sellaisiakin perheitä on joissa etävanhempi asuu aivan nurkan takana ja osallistuu arkeen mitä erilaisimmin tavoin. Olennaista on keskittyä siihen, että eron aikana ei mokaa jollain typerällä kaunaisella vihabuumilla ja saa tuhottua mahdollisuuksia hyvään erosuhteeseen kun tilanne rauhoittuu. Jos suhde menee pilalle tulee tapaamisista vaikeita ja kummallakin puolella kukoistaat epäluulot toisen sabotointiyrityksistä.
Kohtuullisen hyvä ratkaisu on ihan hyvä aluksi. Jos suhde on kunnossa exään arki muokkaa tapaamisia ja asumista kaikille tyydyttävään suuntaan.

purkaa. Lakihan antaa au-äidille ensisijaisen huolto-oikeuden. Au-isän oikeudet ovat riippuvaisia äidin tahdosta. Elatusvelvollisuus ja tapaamisoikeus tietysti säilyvät, mutta huollosta sovitaan erikseen.

on täydet kirjoitti:

mahdollisuudet saada lasten yksinhuolto. Sinähän et ole suostunut menemään avioliittoon hänen kanssaan. Jos olisin tuomari, niin ilman muuta tuomitsisin yhteishuollon tällaisissa tapauksissa purettavaksi. Missään tapauksessa sinulla ei ole mahdollisuuksia päästä yksinhuoltajaksi tai lähihuoltajaksi.

Koska kumpikaan ei ole pyytänytkään toista avioliittoon, ei voida myöskään sanoa ettei toinen olisi suostunut.

»Jos olisin tuomari, niin ilman muuta tuomitsisin..»

Ehkäpä siksi sinusta ei ikinä olisikaan tuomariksi. Tuomarit kun joutumat tekemään tuomionsa Suomen lain mukaan, ei omien mieltymystensä ja putkimaisen toiseen sukupuoleen kohdistuvan kaunan mukaan.
Yhteishuoltoa kun ei ihan niin vain voi purkaa ilman pätevää syytä, siis mikäli jompi kumpi sitä vastustaa.


Itse en ole ikinä ollut avioliitossa, mutta olen yhteishuoltaja, vuoroviikkosellainen.
Mikäli lapseni äiti jostain käsittämättömästä syystä hakisi nyt yksinhuoltajuutta, en usko että hänellä olisi siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia. Samoin minullakaan ei olisi siihen mahdollisuuksia.

Pariton Isä kirjoitti:

Koska kumpikaan ei ole pyytänytkään toista avioliittoon, ei voida myöskään sanoa ettei toinen olisi suostunut.

»Jos olisin tuomari, niin ilman muuta tuomitsisin..»

Ehkäpä siksi sinusta ei ikinä olisikaan tuomariksi. Tuomarit kun joutumat tekemään tuomionsa Suomen lain mukaan, ei omien mieltymystensä ja putkimaisen toiseen sukupuoleen kohdistuvan kaunan mukaan.
Yhteishuoltoa kun ei ihan niin vain voi purkaa ilman pätevää syytä, siis mikäli jompi kumpi sitä vastustaa.


Itse en ole ikinä ollut avioliitossa, mutta olen yhteishuoltaja, vuoroviikkosellainen.
Mikäli lapseni äiti jostain käsittämättömästä syystä hakisi nyt yksinhuoltajuutta, en usko että hänellä olisi siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia. Samoin minullakaan ei olisi siihen mahdollisuuksia.

päättyminen. Ei siinä muuta tarvita. Äidillä on kaikki mahdollisuudet yksinhuoltajuuteen, koska lain mukaan au-lapsien huoltajana on ensisijaisesti heidän äitinsä. Jos on kysymys on aviolapsista, isällä on oikeus yhteishuoltoon avioliiton purkautumisen jälkeenkin, mutta sinun tapauksessasi näin ei ole.

Totta kai "vaimosi" kannattaa hakea yksinhuoltajuutta. Yhteishuoltajuushan on riesa, jos ei olla enää väleissä eikä yhteistä elämää enää ole.

tulee voida kirjoitti:

purkaa. Lakihan antaa au-äidille ensisijaisen huolto-oikeuden. Au-isän oikeudet ovat riippuvaisia äidin tahdosta. Elatusvelvollisuus ja tapaamisoikeus tietysti säilyvät, mutta huollosta sovitaan erikseen.

Laki ei anna yhteishuollossa olevan lapsen äidille sen suurempaa (tai ensisijaisempaa) huolto-oikeutta. Molemmilla lapsen huoltajalla on siis lain mukaan aivan tasavertaiset oikeudet lapsen huoltoon.
Lain tulkinnat sen sijaan voivat käytännössä mennä valitettavasti myös aivan persiilleen.



Vaikka yhteishuolto _mielestäsi_ pitäisi voida purkaa perusteitta, näin ei onneksi laissa sentään sanota.

yhteiselämän kirjoitti:

päättyminen. Ei siinä muuta tarvita. Äidillä on kaikki mahdollisuudet yksinhuoltajuuteen, koska lain mukaan au-lapsien huoltajana on ensisijaisesti heidän äitinsä. Jos on kysymys on aviolapsista, isällä on oikeus yhteishuoltoon avioliiton purkautumisen jälkeenkin, mutta sinun tapauksessasi näin ei ole.

Totta kai "vaimosi" kannattaa hakea yksinhuoltajuutta. Yhteishuoltajuushan on riesa, jos ei olla enää väleissä eikä yhteistä elämää enää ole.

..korkeintaan tekosyy, eikä edes hyvä sellainen.

Äiti ei ole mitenkään automaattisesti eikä ensisijaisesti lasten huoltaja, vaan yhteishuollossa molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia huoltajia.

Avio- ja avoliitolla ei ole näissä asioissa mitään eroa.


Yhteishuoltajuus ei ole mikään riesa jos välit ovat kunnossa. Fiksuilla vanhemmilla näin tietenkin on, mutta jos toinen on kaltaisesi niin molemmat eivät ole fiksuja ja silloin voi tulla ongelmia.

Pariton Isä kirjoitti:

..korkeintaan tekosyy, eikä edes hyvä sellainen.

Äiti ei ole mitenkään automaattisesti eikä ensisijaisesti lasten huoltaja, vaan yhteishuollossa molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia huoltajia.

Avio- ja avoliitolla ei ole näissä asioissa mitään eroa.


Yhteishuoltajuus ei ole mikään riesa jos välit ovat kunnossa. Fiksuilla vanhemmilla näin tietenkin on, mutta jos toinen on kaltaisesi niin molemmat eivät ole fiksuja ja silloin voi tulla ongelmia.

Älä kuitenkaan ole niin typerä, että hakisit yksinhuoltoa, tekisit sillä tavalla itsesi vain naurettavaksi.

kuinka käy kirjoitti:

Älä kuitenkaan ole niin typerä, että hakisit yksinhuoltoa, tekisit sillä tavalla itsesi vain naurettavaksi.

Mitä hyötyä minulle (tai lapselleni) yksinhuoltajuudesta olisi?

Jos minulla taas olisi hyvä syy yksinhuollon hakemiseen, niin tottakai sitä myös hakisin.
Katsos kyllä siihen jokin järkevä peruste tarvitaan.

Pariton Isä kirjoitti:

Mitä hyötyä minulle (tai lapselleni) yksinhuoltajuudesta olisi?

Jos minulla taas olisi hyvä syy yksinhuollon hakemiseen, niin tottakai sitä myös hakisin.
Katsos kyllä siihen jokin järkevä peruste tarvitaan.

niin...
tässä mietin vain et mikä se hyvä perustelu sitten kullekkin henkilökohtaisesti on.
Minulla ja lasteni biologisella isällä ainakin täysin eri näkökannat ylipäätään siitä olivatko välimme hyvät vai huonot..sopuisat vai riitaisat.ja näin ollen minä ainakin sain yksinhuoltajuuden lapsiini.Kenestä se sitten on hyvä syy ja kenestä ei...minä ainakin olin kovin tyytyväinen.

Pariton Isä kirjoitti:

..korkeintaan tekosyy, eikä edes hyvä sellainen.

Äiti ei ole mitenkään automaattisesti eikä ensisijaisesti lasten huoltaja, vaan yhteishuollossa molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia huoltajia.

Avio- ja avoliitolla ei ole näissä asioissa mitään eroa.


Yhteishuoltajuus ei ole mikään riesa jos välit ovat kunnossa. Fiksuilla vanhemmilla näin tietenkin on, mutta jos toinen on kaltaisesi niin molemmat eivät ole fiksuja ja silloin voi tulla ongelmia.

Itse olen vastikään asian oikeusteitse käynyt läpi ja kyllähän tosiasia niin on,että avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen yksinhuoltaja automaattisesti on äiti,mikäli asiasta ei toisin ole kirjallisessa muodossa sovittu.Ja äidiltä on kyllä kovin vaikeaa tätä yksinhuoltajuutta poistaa,mikäli hän ei ole sammaa mieltä,eikä allekirjoita yhteishuollon sopimusta.
Jos suhteeseen on syntynyt muksu(avioliiton ulkopuolella),josta ei ole tehty yhteishuollon sopimusta,niin erotessa äiti on edelleen yksinhuoltaja.

äippä.. kirjoitti:

Itse olen vastikään asian oikeusteitse käynyt läpi ja kyllähän tosiasia niin on,että avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen yksinhuoltaja automaattisesti on äiti,mikäli asiasta ei toisin ole kirjallisessa muodossa sovittu.Ja äidiltä on kyllä kovin vaikeaa tätä yksinhuoltajuutta poistaa,mikäli hän ei ole sammaa mieltä,eikä allekirjoita yhteishuollon sopimusta.
Jos suhteeseen on syntynyt muksu(avioliiton ulkopuolella),josta ei ole tehty yhteishuollon sopimusta,niin erotessa äiti on edelleen yksinhuoltaja.

yhteishuoltosopimusta. Ei yhteisasuminen mitään yhteishuoltoa edellytä eikä mies voi sellaiseen naista painostaa. Jos lapsen isä haluaa huoltajaksi, solmikoon avioliiton lapsensa äidin kanssa. Silloin ei olisi mitään epäselvyyttä asioista, kun ns "avoliitto" purkaantuu.

Kaikki tietämäni avosuhteet ovat päättyneet eroon -tai avioliiton solmimiseen, yksikään niistä ei ole sellaisenaan kestänyt pariskunnan vanhuuteen asti. Useimmiten "avoliitot" eivät kestä edes siihen asti, että niiden lapset on saatu aikuisiksi.

Realismia kehiin!

Järki käteen!
Ikävä kyllä,nykyään äidin yötyö ei toden totta ole mikään syy tehdä isästä lasten huoltajaa,jonka luona lapset asuvat.Tällä hetkellä muutoin jokainen hoitoalalla työskentelevä eronnut nainen olisi menettämässä lapsensa asumaan ex-miehilleen!!!!Elikkäs kovasti miettisin mitä lähtisin isänä hakemaan,,tuolla taktiikalla aiheuttaa usein enemmän sotapoluille rynnimistä,kun sopua.Ja tahtoessaan äiti voi oikeudessa olla kovakin vastus.Ei kukaan terve äiti lapsiaan pois omasta huostastaan anna vapaaehtoisesti.

Meillä sovittiin yhteisuoltajuus isyydentunnustuksen yhteydessä. Tytön ollessa pari vuotias me sitten erosimme ja olisin halunnut itselleni yksinhuoltajuuden mutta en sitä sitten saanut koska isä ei siihen suostunut.
Meillä se yhteishuoltajuus ei ole toiminut, mut kellä toimii niin on varmasti ihan hyvä juttu.
Kannattaa muistaa myös seuraavat asiat jos se ex- puoliso on sellainen että haluaa tehdä kiusaa: passia hakiessa pitää olla molempien allekirjoitus, avatessa pankkitiliä pitäisi olla molempien paikalla tai ainekin molempien allekirjoitus ja isä/äiti kumpi se onkaan sitten se etävanhempi voi nostaa lapsen tililtä rahaa jne.