Lastensuojelusta puuttuu riittävän pitkälle ulottuvia

oloihin lapset tuollaisenkin tilanteen jälkeen sijoitetaan.

Jos ei siis hyväksytä sitä, että sijaishuoltopaikkojen valvontaa lisätään, niin mitä hyötyä kalliista huostaanotosta on, jos lapsen olot eivät sillä miksikään parane?

Huostassa on noin 16 000 lasta
ja avohuollon piirissä melkein 60 000 lasta!
Siltikään ei ole olemassa mitään pitkän linjan ja seurantaan perustuvaa tutkimusta lastensuojelun toimivuudesta taikka toimimattomuudesta!

On vain pelkkää viranomaisten
mutuilua, satuilua ja huuhaata siitä
että mitä lastensuojelusossulassa on oltu tekevinään ja sitä sanotaan jokaisen asiakasperheen kohdalla lastensuojelutyöksi.

unohda sitä, miten huonoihin oloihin lapset monesti tuossakin tilanteessa sijoitetaan.

Mitä hyötyä kalliista huostaanotosta on, jos lapsen olot eivät siitä kummoiseksi parane?

Onnistuneita sijoituksia on, mutta ei saisi olla arpapeliä, miten lasta kohdellaan sijoituksen jälkeen.

huostaanotettujen määrään:

Yhteiskunta ei suostunut arvostamaan ja taloudellisesti kohtelemaan naista tasavertaisena aikuisena miehen rinnalla, jos nainen ei käy työssä kodin ulkopuolella, jopa nimesi kotiäidin aikuiselätiksi.
Näin nainen päätyi työelämään ja lapsi päätyi 8-10 tuntiseen joka arkipäivän huostaanottoon eli päivähoitoon.

Nyt nämä päivähuostaanotetut lapset ovat vanhempia eivätkä osaa kiintyä, kiinnittyä ja sitoutua lapseen, kuten äidin pitäisi. Heiltä on koko lapsuutensa päivähuostaanotettuna puuttunut henkinen, fyysinen ja sosiaalinen malli. Kun en itse hoida, muut hoitaa, niin äitinsäkin toimi. Tulevat kokonaan huostaanotetut lapset eivät tule onnistumaan vanhemmuudessaan senkään vertaa, tuskin ollenkaan.

Lisäksi ympäristö tukee aikuista, ei lasta.

Lapsi ja nuori elää ruohonjuuritasolla, mutta siellä on kaikki heille sopimatonta:
Asfaltti, melu, lika, pakokaasut, liikenne, vaaralliset tienylitykset, saastuneet uimavedet, saastunut maa, kiellot ja rajoitukset, koirankakka, huumeruiskut ja piikit, auringonpaahteiset puuttomat asuinalueet ja pilaantuneille maille rakennetut leikki/urheilukentät, luonnollisten leikkikavereiden ja luonnollisten kulkuväylien ja leikkialueiden puuttuminen, lehtien tyrkyttämät vastenmieliset lööpit, silmille ja korville räjähtelevät epäeettiset mainokset, alkoholinkäyttöön innostaminen ja alkoholinkäytön ihannoiminen, aikuisten perverssit asiat laitetaan lapsille esille. Porno on muuttunut aikuisviihteeksi, vaikkei normaaliaikuinen ole eikä halua olla tekemisissä pornon kanssa, ainakaan nainen, miehistä en tiedä, mutta he ovat vain puolet aikuisista. Lapsilta vaaditaan aikuisen kesto- ja sietokykyä, täydellisyyttä ja muodikkuutta. Myrkky on muuttunut suojeluaineeksi. Lastensuojelu on muuttunut myrkyksi tai ollut sitä ennenkin.

Kettujakaan ei nykykäsityksen mukaan saa tarhata, mutta ihmislapsia saa.
Lasten luonnollisen ympäristön sopivuudesta ja terveellisyydestä ei pidetä huolta, koska katsotaan heidän viettävän kaiken ulkoiluaikansa päiväkotien pihoilla.

Nuorilla ja monilla lapsillakin on tuskainen aikuisen puute ja nälkä.

Päiväkodeissa, lasten säilytyspaikoissa, lasten silmissä asuu tyhjä äidin ikävä, jota lapsella ei ole lupa näyttää ja jonka aikuiset yhteiskunnan sopimuksesta kieltäytyvät näkemästä ja tunnustamasta.

Ei saa huomata/A.M.

suureen kirjoitti:

huostaanotettujen määrään:

Yhteiskunta ei suostunut arvostamaan ja taloudellisesti kohtelemaan naista tasavertaisena aikuisena miehen rinnalla, jos nainen ei käy työssä kodin ulkopuolella, jopa nimesi kotiäidin aikuiselätiksi.
Näin nainen päätyi työelämään ja lapsi päätyi 8-10 tuntiseen joka arkipäivän huostaanottoon eli päivähoitoon.

Nyt nämä päivähuostaanotetut lapset ovat vanhempia eivätkä osaa kiintyä, kiinnittyä ja sitoutua lapseen, kuten äidin pitäisi. Heiltä on koko lapsuutensa päivähuostaanotettuna puuttunut henkinen, fyysinen ja sosiaalinen malli. Kun en itse hoida, muut hoitaa, niin äitinsäkin toimi. Tulevat kokonaan huostaanotetut lapset eivät tule onnistumaan vanhemmuudessaan senkään vertaa, tuskin ollenkaan.

Lisäksi ympäristö tukee aikuista, ei lasta.

Lapsi ja nuori elää ruohonjuuritasolla, mutta siellä on kaikki heille sopimatonta:
Asfaltti, melu, lika, pakokaasut, liikenne, vaaralliset tienylitykset, saastuneet uimavedet, saastunut maa, kiellot ja rajoitukset, koirankakka, huumeruiskut ja piikit, auringonpaahteiset puuttomat asuinalueet ja pilaantuneille maille rakennetut leikki/urheilukentät, luonnollisten leikkikavereiden ja luonnollisten kulkuväylien ja leikkialueiden puuttuminen, lehtien tyrkyttämät vastenmieliset lööpit, silmille ja korville räjähtelevät epäeettiset mainokset, alkoholinkäyttöön innostaminen ja alkoholinkäytön ihannoiminen, aikuisten perverssit asiat laitetaan lapsille esille. Porno on muuttunut aikuisviihteeksi, vaikkei normaaliaikuinen ole eikä halua olla tekemisissä pornon kanssa, ainakaan nainen, miehistä en tiedä, mutta he ovat vain puolet aikuisista. Lapsilta vaaditaan aikuisen kesto- ja sietokykyä, täydellisyyttä ja muodikkuutta. Myrkky on muuttunut suojeluaineeksi. Lastensuojelu on muuttunut myrkyksi tai ollut sitä ennenkin.

Kettujakaan ei nykykäsityksen mukaan saa tarhata, mutta ihmislapsia saa.
Lasten luonnollisen ympäristön sopivuudesta ja terveellisyydestä ei pidetä huolta, koska katsotaan heidän viettävän kaiken ulkoiluaikansa päiväkotien pihoilla.

Nuorilla ja monilla lapsillakin on tuskainen aikuisen puute ja nälkä.

Päiväkodeissa, lasten säilytyspaikoissa, lasten silmissä asuu tyhjä äidin ikävä, jota lapsella ei ole lupa näyttää ja jonka aikuiset yhteiskunnan sopimuksesta kieltäytyvät näkemästä ja tunnustamasta.

Ei saa huomata/A.M.

päivähoitolapsien kohtalo. Kyllä se näin on todellisuudessa. Ilmiö tulee vain lisääntymään ja syvenemään vuosien myötä. Vieras hoitaja ei koskaan voi korvata vanhemmuutta, siltä osalta lapsen persoonallisuus ja tunne-elämä jää vaillinaiseksi. Vaikka lapsi sopeutuu kuinka hyvin hoitopaikan organisaatioon, hän jää silti jotain vaille ihmisyydessään ja ihmissuhteissaan. Kotona vietetty muutaman tunnin aika vanhempien kanssa ennen nukkumaanmenoa ei millään voi korjata koko pitkän päivän vajetta erossa äidistä ja isästä.

Päivähoitolapset ja heidän päivähoitoäitinsä ovat nyt töissä psykiatreina, psykologeina, lääkäreinä, sossuna, joilla on valta diagnosoida ja ottaa määräysvalta toisen ihmisen elämään.

hyvä huomio tuo kirjoitti:

päivähoitolapsien kohtalo. Kyllä se näin on todellisuudessa. Ilmiö tulee vain lisääntymään ja syvenemään vuosien myötä. Vieras hoitaja ei koskaan voi korvata vanhemmuutta, siltä osalta lapsen persoonallisuus ja tunne-elämä jää vaillinaiseksi. Vaikka lapsi sopeutuu kuinka hyvin hoitopaikan organisaatioon, hän jää silti jotain vaille ihmisyydessään ja ihmissuhteissaan. Kotona vietetty muutaman tunnin aika vanhempien kanssa ennen nukkumaanmenoa ei millään voi korjata koko pitkän päivän vajetta erossa äidistä ja isästä.

Päivähoitolapset ja heidän päivähoitoäitinsä ovat nyt töissä psykiatreina, psykologeina, lääkäreinä, sossuna, joilla on valta diagnosoida ja ottaa määräysvalta toisen ihmisen elämään.

Hoitopaikoissa jotkut onnelliset lapset voivat luoda sydämestä sydämeen käyvän kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan, se on heidän pelastuksensa.

Mutta kun lapsia on liian paljon! Ihmisyyteen kuuluu myös se, että kemiat eivät kohtaa kaikkien kanssa. Osa (kaikki?) lapset saattavat olla jollekin vain nukkeja, joiden fyysiset perustarpeet pyritään tyydyttämään.

lisäys.. kirjoitti:

Hoitopaikoissa jotkut onnelliset lapset voivat luoda sydämestä sydämeen käyvän kiintymyssuhteen johonkin hoitajaan, se on heidän pelastuksensa.

Mutta kun lapsia on liian paljon! Ihmisyyteen kuuluu myös se, että kemiat eivät kohtaa kaikkien kanssa. Osa (kaikki?) lapset saattavat olla jollekin vain nukkeja, joiden fyysiset perustarpeet pyritään tyydyttämään.

inhottava, vastenmielinen jne.
Voiko sellaisen tunnemaailman kohteeksi joutuneella lapsella olla mitään toivoakaan kasvaa itsensä hyväksyväksi
(vaikkeivat aikuiset näitä rumia sanojaan hoitopaikoilla ääneenkään sanoisi)
ja kaikenlaista elämää kestäväksi aikuiseksi.
Surullista.
Myös koulusssa valitettavasti törmää tähän samaan ilmiöön että opettajat puhuvat lapsista ja nuorista todella ikävään ja huonoon sävyyn ja selän takana tietenkin.....

.... lapsi on kirjoitti:

inhottava, vastenmielinen jne.
Voiko sellaisen tunnemaailman kohteeksi joutuneella lapsella olla mitään toivoakaan kasvaa itsensä hyväksyväksi
(vaikkeivat aikuiset näitä rumia sanojaan hoitopaikoilla ääneenkään sanoisi)
ja kaikenlaista elämää kestäväksi aikuiseksi.
Surullista.
Myös koulusssa valitettavasti törmää tähän samaan ilmiöön että opettajat puhuvat lapsista ja nuorista todella ikävään ja huonoon sävyyn ja selän takana tietenkin.....

huolehtia aamuisin, että lapsi menee päiväkotiin puhtaana, kammattuna, kauniissa vaatteissa ja tämä vain siinä toivossa, että lapsi saisi aikuisilta suosiollisen kohtelun ja että selviytyisimme "haavoitta". En myöskään valittanut mistään, ettei se kostautuisi lapselle poissaollessani ja hänen ollessaan yksin. Se oli orjan elämää.

suureen kirjoitti:

huostaanotettujen määrään:

Yhteiskunta ei suostunut arvostamaan ja taloudellisesti kohtelemaan naista tasavertaisena aikuisena miehen rinnalla, jos nainen ei käy työssä kodin ulkopuolella, jopa nimesi kotiäidin aikuiselätiksi.
Näin nainen päätyi työelämään ja lapsi päätyi 8-10 tuntiseen joka arkipäivän huostaanottoon eli päivähoitoon.

Nyt nämä päivähuostaanotetut lapset ovat vanhempia eivätkä osaa kiintyä, kiinnittyä ja sitoutua lapseen, kuten äidin pitäisi. Heiltä on koko lapsuutensa päivähuostaanotettuna puuttunut henkinen, fyysinen ja sosiaalinen malli. Kun en itse hoida, muut hoitaa, niin äitinsäkin toimi. Tulevat kokonaan huostaanotetut lapset eivät tule onnistumaan vanhemmuudessaan senkään vertaa, tuskin ollenkaan.

Lisäksi ympäristö tukee aikuista, ei lasta.

Lapsi ja nuori elää ruohonjuuritasolla, mutta siellä on kaikki heille sopimatonta:
Asfaltti, melu, lika, pakokaasut, liikenne, vaaralliset tienylitykset, saastuneet uimavedet, saastunut maa, kiellot ja rajoitukset, koirankakka, huumeruiskut ja piikit, auringonpaahteiset puuttomat asuinalueet ja pilaantuneille maille rakennetut leikki/urheilukentät, luonnollisten leikkikavereiden ja luonnollisten kulkuväylien ja leikkialueiden puuttuminen, lehtien tyrkyttämät vastenmieliset lööpit, silmille ja korville räjähtelevät epäeettiset mainokset, alkoholinkäyttöön innostaminen ja alkoholinkäytön ihannoiminen, aikuisten perverssit asiat laitetaan lapsille esille. Porno on muuttunut aikuisviihteeksi, vaikkei normaaliaikuinen ole eikä halua olla tekemisissä pornon kanssa, ainakaan nainen, miehistä en tiedä, mutta he ovat vain puolet aikuisista. Lapsilta vaaditaan aikuisen kesto- ja sietokykyä, täydellisyyttä ja muodikkuutta. Myrkky on muuttunut suojeluaineeksi. Lastensuojelu on muuttunut myrkyksi tai ollut sitä ennenkin.

Kettujakaan ei nykykäsityksen mukaan saa tarhata, mutta ihmislapsia saa.
Lasten luonnollisen ympäristön sopivuudesta ja terveellisyydestä ei pidetä huolta, koska katsotaan heidän viettävän kaiken ulkoiluaikansa päiväkotien pihoilla.

Nuorilla ja monilla lapsillakin on tuskainen aikuisen puute ja nälkä.

Päiväkodeissa, lasten säilytyspaikoissa, lasten silmissä asuu tyhjä äidin ikävä, jota lapsella ei ole lupa näyttää ja jonka aikuiset yhteiskunnan sopimuksesta kieltäytyvät näkemästä ja tunnustamasta.

Ei saa huomata/A.M.

ottaisib esimerkin, josta olen hiukan eri mieltä kanssasi. Puhuit päivähuostaanotetuista ja samassayhteydessä mainitsit näkemyksenäsi, että kokoaikaisesti huost.otetut ovat vielä huonommassa asemassa.
Itsellä on ollut viisi 3-7 vuotiasta sijoitettua ja monesti olen ajatellut, että on näillä lapsilla edes se etu, että heidän ei tarvi päivähoitoon kodin ulkopuolelle mennä, kun heillä on äiti kotona hoitamassa. Äiti, vaikkakin vain korvike.
Mielestäni se, että yksi ja sama aikuinen huolehtii lapsista joka päivä ja kantaa kokopäiväisesti vastuun kaikesta, on lapsille kuitenkin parempi, kuin, että vain muutama tunti illassa ja kiireiset viikonloput on mahdollisuus, vaikkakin ihan oman äitinsä kanssa viettää.
Tätä nyt ei tietysti voi ihan suoraan verrata, koska huost.otto ei tietenkään ole mikään ihanne, millä lapsiperheiden ongelmat ratkotaan ja tietysti se oma äiti menee kaiken edelle, mutta vertailen näitä asioita nyt pelkästään eri hoitomuotoina.
Tarkoitan siis, että kaikille lapsille olisi paras, että mieluummin juuri se oma äiti olisi se joka heitä kokopäiväisesti hoitaa, mutta kuten meidänkin tapauksessa, oma äiti kun ei voi hoitaa edes muutamaa tuntia, niin uskon, että lapset nauttivat siitä edusta, että edes huost.otettuina saavat pysyä kotona, eikä tarvi ravata hoidossa.
Ainakin meillä olin havaitsevinani lapsissa onnellisuutta ja rauhottumista, kun sai vain olla eikä kiirettä yhtään mihinkään. Päivät aikataulutettiin lasten tarpeita vastaamaan jne.
Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin ja tässä näen sen hyvän, että lapset saa olla kotona, vaikka vain sij.kodissa. Meidän lapsiakin oli raahattu ihan pienestä pitäen eril.päivähoitoihin kovalla kiireellä ja siinä oli stressaantuneena sekä äiti, että lapset. Lasten äiti oli kuitenkin työttömänä itse kotona. Tämä päivähoitopaikka kai oli niitä tukitoimia äidille, mutta enemmnin taisi stressata kuitenkin.
Koska asumme omakotialueella, jossa naapureita ei ihan vieressä ole, eikä varsinkaan lastemme ikäisiä kavereita, niin laitoin lapset seurakunnan päiväkerhoon pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi, sosiaalisia taitoja ja yhteyksiä luomaan, jotta eivät tyystin metsittyisi. Mielestäni puolipäivähoito yli kolme vuotiaille voisi olla ihanteellinen ratkaisu, jos vielä siinä ajassa keskittyisivät lasta kehittävien leikkien, laulujen, askartelun ja liikunnan tekemiseen.
Työssäkäyville vanhemmille se ei tietenkää ratkaisuksi mitenkään riitä. Y-huoltajilla lienee kehnoin tilanne. Kahden vanhemman talouksissa on joskus mahdollista vuorotella työajoissa siten, että lasten ei koko päivää tarvi päiväkodeissa viettää.

amalia kirjoitti:

ottaisib esimerkin, josta olen hiukan eri mieltä kanssasi. Puhuit päivähuostaanotetuista ja samassayhteydessä mainitsit näkemyksenäsi, että kokoaikaisesti huost.otetut ovat vielä huonommassa asemassa.
Itsellä on ollut viisi 3-7 vuotiasta sijoitettua ja monesti olen ajatellut, että on näillä lapsilla edes se etu, että heidän ei tarvi päivähoitoon kodin ulkopuolelle mennä, kun heillä on äiti kotona hoitamassa. Äiti, vaikkakin vain korvike.
Mielestäni se, että yksi ja sama aikuinen huolehtii lapsista joka päivä ja kantaa kokopäiväisesti vastuun kaikesta, on lapsille kuitenkin parempi, kuin, että vain muutama tunti illassa ja kiireiset viikonloput on mahdollisuus, vaikkakin ihan oman äitinsä kanssa viettää.
Tätä nyt ei tietysti voi ihan suoraan verrata, koska huost.otto ei tietenkään ole mikään ihanne, millä lapsiperheiden ongelmat ratkotaan ja tietysti se oma äiti menee kaiken edelle, mutta vertailen näitä asioita nyt pelkästään eri hoitomuotoina.
Tarkoitan siis, että kaikille lapsille olisi paras, että mieluummin juuri se oma äiti olisi se joka heitä kokopäiväisesti hoitaa, mutta kuten meidänkin tapauksessa, oma äiti kun ei voi hoitaa edes muutamaa tuntia, niin uskon, että lapset nauttivat siitä edusta, että edes huost.otettuina saavat pysyä kotona, eikä tarvi ravata hoidossa.
Ainakin meillä olin havaitsevinani lapsissa onnellisuutta ja rauhottumista, kun sai vain olla eikä kiirettä yhtään mihinkään. Päivät aikataulutettiin lasten tarpeita vastaamaan jne.
Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin ja tässä näen sen hyvän, että lapset saa olla kotona, vaikka vain sij.kodissa. Meidän lapsiakin oli raahattu ihan pienestä pitäen eril.päivähoitoihin kovalla kiireellä ja siinä oli stressaantuneena sekä äiti, että lapset. Lasten äiti oli kuitenkin työttömänä itse kotona. Tämä päivähoitopaikka kai oli niitä tukitoimia äidille, mutta enemmnin taisi stressata kuitenkin.
Koska asumme omakotialueella, jossa naapureita ei ihan vieressä ole, eikä varsinkaan lastemme ikäisiä kavereita, niin laitoin lapset seurakunnan päiväkerhoon pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi, sosiaalisia taitoja ja yhteyksiä luomaan, jotta eivät tyystin metsittyisi. Mielestäni puolipäivähoito yli kolme vuotiaille voisi olla ihanteellinen ratkaisu, jos vielä siinä ajassa keskittyisivät lasta kehittävien leikkien, laulujen, askartelun ja liikunnan tekemiseen.
Työssäkäyville vanhemmille se ei tietenkää ratkaisuksi mitenkään riitä. Y-huoltajilla lienee kehnoin tilanne. Kahden vanhemman talouksissa on joskus mahdollista vuorotella työajoissa siten, että lasten ei koko päivää tarvi päiväkodeissa viettää.

Kotihoidon kannattajana tähdentäsin, että nimimerkki "suureen" kirjoitti juuri siitä, että nämä äidit, jotka itse ovat lapsena olleet päivittäin "huostaanotettuina" päiväkotilapsiksi, eivät ole saaneet omilta työssä olleilta uraputkiäideiltään sellaista lapselle kuuluvaa tunnemaailmaa, jotta se kantaisi heidän omaan äitiyteensä asti. Juuri tästä syystä teillekin on sijaislapsia päätynyt. Heidän äitinsä tunnemaailma ei riittänyt lapsia suojelemaan eikä heistä välittämään, koska päiväkotikulttuurin kasvattina tuo äiti ei itse ole tullut omalta äidiltään sitä saaneeksi. Näin on käynyt Suomessa, jossa on massiivinen päiväkotikulttuuri. Ennen sanottiin "tarha" erotukseksi oikeasta kodista, mutta jopa se muutettiin lailla "päiväkodiksi", jotta lapsi kokisi kodin ulkopuolella olevan laitokisen virheellisesti oman kotinsa veroiseksi. Tarkoitushakuisesti on toimittu, ja pieleen on mennyt.

amalia kirjoitti:

ottaisib esimerkin, josta olen hiukan eri mieltä kanssasi. Puhuit päivähuostaanotetuista ja samassayhteydessä mainitsit näkemyksenäsi, että kokoaikaisesti huost.otetut ovat vielä huonommassa asemassa.
Itsellä on ollut viisi 3-7 vuotiasta sijoitettua ja monesti olen ajatellut, että on näillä lapsilla edes se etu, että heidän ei tarvi päivähoitoon kodin ulkopuolelle mennä, kun heillä on äiti kotona hoitamassa. Äiti, vaikkakin vain korvike.
Mielestäni se, että yksi ja sama aikuinen huolehtii lapsista joka päivä ja kantaa kokopäiväisesti vastuun kaikesta, on lapsille kuitenkin parempi, kuin, että vain muutama tunti illassa ja kiireiset viikonloput on mahdollisuus, vaikkakin ihan oman äitinsä kanssa viettää.
Tätä nyt ei tietysti voi ihan suoraan verrata, koska huost.otto ei tietenkään ole mikään ihanne, millä lapsiperheiden ongelmat ratkotaan ja tietysti se oma äiti menee kaiken edelle, mutta vertailen näitä asioita nyt pelkästään eri hoitomuotoina.
Tarkoitan siis, että kaikille lapsille olisi paras, että mieluummin juuri se oma äiti olisi se joka heitä kokopäiväisesti hoitaa, mutta kuten meidänkin tapauksessa, oma äiti kun ei voi hoitaa edes muutamaa tuntia, niin uskon, että lapset nauttivat siitä edusta, että edes huost.otettuina saavat pysyä kotona, eikä tarvi ravata hoidossa.
Ainakin meillä olin havaitsevinani lapsissa onnellisuutta ja rauhottumista, kun sai vain olla eikä kiirettä yhtään mihinkään. Päivät aikataulutettiin lasten tarpeita vastaamaan jne.
Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin ja tässä näen sen hyvän, että lapset saa olla kotona, vaikka vain sij.kodissa. Meidän lapsiakin oli raahattu ihan pienestä pitäen eril.päivähoitoihin kovalla kiireellä ja siinä oli stressaantuneena sekä äiti, että lapset. Lasten äiti oli kuitenkin työttömänä itse kotona. Tämä päivähoitopaikka kai oli niitä tukitoimia äidille, mutta enemmnin taisi stressata kuitenkin.
Koska asumme omakotialueella, jossa naapureita ei ihan vieressä ole, eikä varsinkaan lastemme ikäisiä kavereita, niin laitoin lapset seurakunnan päiväkerhoon pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi, sosiaalisia taitoja ja yhteyksiä luomaan, jotta eivät tyystin metsittyisi. Mielestäni puolipäivähoito yli kolme vuotiaille voisi olla ihanteellinen ratkaisu, jos vielä siinä ajassa keskittyisivät lasta kehittävien leikkien, laulujen, askartelun ja liikunnan tekemiseen.
Työssäkäyville vanhemmille se ei tietenkää ratkaisuksi mitenkään riitä. Y-huoltajilla lienee kehnoin tilanne. Kahden vanhemman talouksissa on joskus mahdollista vuorotella työajoissa siten, että lasten ei koko päivää tarvi päiväkodeissa viettää.

Kotihoidon kannattajana tähdentäsin, että nimimerkki "suureen" kirjoitti juuri siitä, että nämä äidit, jotka itse ovat lapsena olleet päivittäin "huostaanotettuina" päiväkotilapsiksi, eivät ole saaneet omilta työssä olleilta uraputkiäideiltään sellaista lapselle kuuluvaa tunnemaailmaa, jotta se kantaisi heidän omaan äitiyteensä asti. Juuri tästä syystä teillekin on sijaislapsia päätynyt. Heidän äitinsä tunnemaailma ei riittänyt lapsia suojelemaan eikä heistä välittämään, koska päiväkotikulttuurin kasvattina tuo äiti ei itse ole tullut omalta äidiltään sitä saaneeksi. Näin on käynyt Suomessa, jossa on massiivinen päiväkotikulttuuri. Ennen sanottiin "tarha" erotukseksi oikeasta kodista, mutta jopa se muutettiin lailla "päiväkodiksi", jotta lapsi kokisi kodin ulkopuolella olevan laitokisen virheellisesti oman kotinsa veroiseksi. Tarkoitushakuisesti on toimittu, ja pieleen on mennyt..