Päätin kirjoittaa tänne, koska ajattelin, että on liian monta ihmistä, jolla on tämä sama ongelma, on liian monta ihmistä, joka tappaa elämänhalunsa ja vaarantaa terveytensä vain jonkun pienen asian takia.
Näin aluksi haluan kertoa oman tarinani:
Olen 15v. tyttö, pituus n.169cm, paino n.55 kg
en halua kertoa näitä mittojani vertailun vuoksi, vaan siksi, että te ymmärtäisitte.
Ulkonäössäni on myös mm. sellaiset kaunistukset, kuten hammasraudat, silmälasit :) että jes.
Tämä minun tarinani alkaa siitä kun menin 7. luokalle.
Olin siihen asti ollut sellainen keskivertovartaloinen tyttö, joka nautti herkuista ja tuli todella hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, ei ollut mitään ihmeempiä murkku iän ongelmia.
Tosin kun menin seiskalle,aloin laihtua.
Halusin, että kun kerran uudessa koulussa olen, olen hoikka, nätti ja ettei minua kiusattaisi.
(koko ala- asteen ajan minua oli nimitelty mitä typerimmällä nimellä, jota en tässä nyt viitsi mainita)
Kuitenkin huomasin, ettei näillä uusilla tavoitteilla onnea löytynyt.
Nämä jotka minut tunsivat vanhasta koulusta, levittivät tätä haukkumanimeä ylä asteellakin, eikä asiat siitä parantuneet:
halusin olla pois koulusta, aloin riidellä vanhempien kanssa ja seiskan keväällä sain vielä nämä hammasraudat.
Seiskaluokan ajan olin laihtunut n.63 kg:stä 58 kg:hen, mutta kesän aikani aloin syödä sipsejä lähes joka päivä. Siinä paino nousi sitten taas 65 kg:hen.
Isäni alkoi skarpata minua parantamaan kuntoa, ja kasille mennessäni olin alkanu harrastamaan sisäsoutua ja kunto paranikin huomattavasti.
Kasiluokka alkoi menemään paremmin, koulussa pärjäsin hyvin, kunnes taas kerran alkoi tämä turha nimittely.
Siitä en välittänyt, mutta helmikuun lopussa tajusin, ettei karkit enää maistuneet. Pidin n. 3 viikon karkki- ja sipsilakon ja paino alkoi pudota.
Olin päättänyt pudottaa 65 kg:stä painoni 55 kg:hen.
No toukokuussa paino oli sitten jo 58 kg, ja kesän aikana se laski 55kg:hen.
Nyt syksyllä kuitenkin aloin ajattelemaan, että vitsit, olisi ihana painaa 50 kg, ehkä osasyynä on myös siskoni joka on pitkä ja todella laiha(olen häntä n. 10 kiloa painavempi), koska hän haukkuu minua läskiksi.
Toki sitä ajatellaan, että laihuus tuo onnea, vähän kuin rahakin toisi, muttei se todellisuudessa ole niin.
Nykyään kun olen laihempi, minulla on pienemmät tissit, mikä harmittaa, ja jopa kaverini ovat sanoneet,että minulla ei ole persettä :D
Tänään katsoin googlesta juttuja anoreksiasta, ja tajusin, etten halua näyttää siltä. En halua näyttää ylilaihalta, haluan että minulla on oikea kroppa, ja että voin syödä pelkäämättä lihoavani.
Me ollaan kaikki kauniita.. omalla tavallamme.
Meidän kenenkään ei kuuluisi matkia median luomia vääristyneitä kauneusihanteita.
Ja tässä maailmassa pelkällä ulkonäöllä ei voita mitään.
Parisuhde ei toimi, vaikka nainen olisi kuinka kaunis, jos hän pettää miestään, tai avioliitto ei onnistu, vaikka mies olisi maailman komein, jos hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan.
Luonne merkitsee tässä elävässä ja oikeassa elämässä eniten, sen avulla me hankimme ystävämme, sen avulla me saamme aikaan jotain oikeaa, jotain pysyvää.
Uusi hiustyyli voi piristää, mutta sillä ei voi saada välejä kuntoon vanhempien kanssa.
Kun hammasraudat saa pois, on hampaat kuin uudet, mutta sen raudattoman hymyn takana on edelleen se sama ihminen, mutta sen saattaa liian moni tajuta liian myöhään.
Koulussa voidaan pitää etupulpetin Liisaa friikkinä, vain koska hän on hiljainen ja pärjää hyvin koulussa, mutta totuus on että kukaan ei vain ole vaivautunut ottamaan selvää siitä millainen hän on oikeasti. Ehkä jonain päivänä onkin liian myöhäistä, ehkä hän onkin ehtinyt tehdä itsemurhan, kun hänellä ei ole mielestään ystäviä, vain ennakkoluulojen takia.
Näitä asioita meidän tulisi miettiä, ennenkuin päätämme, että teemme jotain ulkonäöllemme vain MUIDEN takia.
Koska me elämme täällä ensin itsemme takia, sitten vasta muiden takia.
Toivottavasti joku jaksaisi lukea tämän pitkän jutun, vaikka se olisikin hieman sekava, ja vaikka se onkin kirjoitettu nuoren 15 vuotiaan tytön näkökulmasta.
Haluan vain, että te jotka kärsitte syömishäiriöstä, tästä nykyajan todella isosta ongelmasta, tietäisitte, että ette ole yksin, ja että onni on muualla kuin ylenpalttisessa laihuudessa.
Kiitos jos luette tämän, teette sen itsenne takia
Näin aluksi haluan kertoa oman tarinani:
Olen 15v. tyttö, pituus n.169cm, paino n.55 kg
en halua kertoa näitä mittojani vertailun vuoksi, vaan siksi, että te ymmärtäisitte.
Ulkonäössäni on myös mm. sellaiset kaunistukset, kuten hammasraudat, silmälasit :) että jes.
Tämä minun tarinani alkaa siitä kun menin 7. luokalle.
Olin siihen asti ollut sellainen keskivertovartaloinen tyttö, joka nautti herkuista ja tuli todella hyvin toimeen vanhempiensa kanssa, ei ollut mitään ihmeempiä murkku iän ongelmia.
Tosin kun menin seiskalle,aloin laihtua.
Halusin, että kun kerran uudessa koulussa olen, olen hoikka, nätti ja ettei minua kiusattaisi.
(koko ala- asteen ajan minua oli nimitelty mitä typerimmällä nimellä, jota en tässä nyt viitsi mainita)
Kuitenkin huomasin, ettei näillä uusilla tavoitteilla onnea löytynyt.
Nämä jotka minut tunsivat vanhasta koulusta, levittivät tätä haukkumanimeä ylä asteellakin, eikä asiat siitä parantuneet:
halusin olla pois koulusta, aloin riidellä vanhempien kanssa ja seiskan keväällä sain vielä nämä hammasraudat.
Seiskaluokan ajan olin laihtunut n.63 kg:stä 58 kg:hen, mutta kesän aikani aloin syödä sipsejä lähes joka päivä. Siinä paino nousi sitten taas 65 kg:hen.
Isäni alkoi skarpata minua parantamaan kuntoa, ja kasille mennessäni olin alkanu harrastamaan sisäsoutua ja kunto paranikin huomattavasti.
Kasiluokka alkoi menemään paremmin, koulussa pärjäsin hyvin, kunnes taas kerran alkoi tämä turha nimittely.
Siitä en välittänyt, mutta helmikuun lopussa tajusin, ettei karkit enää maistuneet. Pidin n. 3 viikon karkki- ja sipsilakon ja paino alkoi pudota.
Olin päättänyt pudottaa 65 kg:stä painoni 55 kg:hen.
No toukokuussa paino oli sitten jo 58 kg, ja kesän aikana se laski 55kg:hen.
Nyt syksyllä kuitenkin aloin ajattelemaan, että vitsit, olisi ihana painaa 50 kg, ehkä osasyynä on myös siskoni joka on pitkä ja todella laiha(olen häntä n. 10 kiloa painavempi), koska hän haukkuu minua läskiksi.
Toki sitä ajatellaan, että laihuus tuo onnea, vähän kuin rahakin toisi, muttei se todellisuudessa ole niin.
Nykyään kun olen laihempi, minulla on pienemmät tissit, mikä harmittaa, ja jopa kaverini ovat sanoneet,että minulla ei ole persettä :D
Tänään katsoin googlesta juttuja anoreksiasta, ja tajusin, etten halua näyttää siltä. En halua näyttää ylilaihalta, haluan että minulla on oikea kroppa, ja että voin syödä pelkäämättä lihoavani.
Me ollaan kaikki kauniita.. omalla tavallamme.
Meidän kenenkään ei kuuluisi matkia median luomia vääristyneitä kauneusihanteita.
Ja tässä maailmassa pelkällä ulkonäöllä ei voita mitään.
Parisuhde ei toimi, vaikka nainen olisi kuinka kaunis, jos hän pettää miestään, tai avioliitto ei onnistu, vaikka mies olisi maailman komein, jos hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan.
Luonne merkitsee tässä elävässä ja oikeassa elämässä eniten, sen avulla me hankimme ystävämme, sen avulla me saamme aikaan jotain oikeaa, jotain pysyvää.
Uusi hiustyyli voi piristää, mutta sillä ei voi saada välejä kuntoon vanhempien kanssa.
Kun hammasraudat saa pois, on hampaat kuin uudet, mutta sen raudattoman hymyn takana on edelleen se sama ihminen, mutta sen saattaa liian moni tajuta liian myöhään.
Koulussa voidaan pitää etupulpetin Liisaa friikkinä, vain koska hän on hiljainen ja pärjää hyvin koulussa, mutta totuus on että kukaan ei vain ole vaivautunut ottamaan selvää siitä millainen hän on oikeasti. Ehkä jonain päivänä onkin liian myöhäistä, ehkä hän onkin ehtinyt tehdä itsemurhan, kun hänellä ei ole mielestään ystäviä, vain ennakkoluulojen takia.
Näitä asioita meidän tulisi miettiä, ennenkuin päätämme, että teemme jotain ulkonäöllemme vain MUIDEN takia.
Koska me elämme täällä ensin itsemme takia, sitten vasta muiden takia.
Toivottavasti joku jaksaisi lukea tämän pitkän jutun, vaikka se olisikin hieman sekava, ja vaikka se onkin kirjoitettu nuoren 15 vuotiaan tytön näkökulmasta.
Haluan vain, että te jotka kärsitte syömishäiriöstä, tästä nykyajan todella isosta ongelmasta, tietäisitte, että ette ole yksin, ja että onni on muualla kuin ylenpalttisessa laihuudessa.
Kiitos jos luette tämän, teette sen itsenne takia
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyään kun sanotaan että ihmiset kirjoittavat niin paljon roskaa, tottahan se on, sen huomaa joillain toisilla palstoilla mutta tämä viesti oli todellakin tärkeää asiaa, ihmiset osaavat kirjoittaa myös todella fiksusta tämä oli yksi esimerkki siitä, osasit esittää asiasi hyvin. Ymmärrät minun mielestäni todella hyvin asioita, myös muiden näkökulmasta, mietit tilannettasi hyvin realistisesti menneestä tähän ja tulevaisuuteen.
Säilytä oma itsesi, elä itsellesi, älä laihduta sen takia että haluat muiden pitävän sinusta enemmän.
Kiitos paljon viestistäsi.
Aivan mahtava kirjoitus! Sai todellakin taas ajattelemaan asioita... Kiitos sinulle