Mulla on keväästä asti ollut paniikkia ja varmaankin jonkinlaista ahdistusta. Välillä pelkäsin tosi paljon ajaa autolla ja silti vain joka päivä pakolla ajelin töihin. Parin kuukauden ajan myös töissä koko aamupäivä on mennyt huimauksen ja kaikelaisen paniikin merkeissä, iltapäivällä on helpottanut. Nyt sitten on niskat ihan jumissa ja pyörryttää kävelyllä. Käytännössä jos ajattelenkin että pitäisi mennä ulos niin hengästyttää, kädet hikoaa jne. jne. Vielä kuukausi sitten sain aina jotenkin itseni rauhoittumaan, mutta nyt se ei enää onnistu.
Onko tämä nyt seurausta siitä että olen kuukausitolkull pakottanut itseäni ja sitten tuli totaalinen stoppi ? Mitäs nyt sitten pitäisi tehdä ? Lääkäriin tietysti on ensi viikolla aika varattuna, mutta kuinka sitä voikin ihmminen olla näin tyhmä että päästää asiat tähän pisteeseen. Helpottaisi kovasti kuulla että miten tästä muut ovat pärjänneet. Tuskin kuitenkaan ainoa olen...
Onko tämä nyt seurausta siitä että olen kuukausitolkull pakottanut itseäni ja sitten tuli totaalinen stoppi ? Mitäs nyt sitten pitäisi tehdä ? Lääkäriin tietysti on ensi viikolla aika varattuna, mutta kuinka sitä voikin ihmminen olla näin tyhmä että päästää asiat tähän pisteeseen. Helpottaisi kovasti kuulla että miten tästä muut ovat pärjänneet. Tuskin kuitenkaan ainoa olen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tällä kertaa lääkäriin sinä olet loppuun palanut yarvitset hengähdys tauon siis sairas loman ja ehkä lääkityksen. Toivon hyvää jatkoa sinulle ja kuule SE MENEE OHITSE.
lääkäriin,vaikuttaa että olet tauon tarpeessa, tarvitset lepoa ja ehkäpä lääkkeitä. Niin tein minä kun olin tilanteessa missä nyt olet. Ei sitä voi ylipuhua itseänsä oikein kauaa se on niinkuin kattila joka kiehuu ylitse. Kuule SE MENEE OHI luota siihen mutta anna itsellesi aikaa levätä, minä pidän peukkuja.
Minäki itteni moneen paikkaan. Tuo sun kirjotus ois voinu ihan hyvin olla mun tekstiä:). Mulla on aika psykiatrille vasta 18.9, ei ollu aikasemmin antaa aikaa. Kunta säästää ja ihmiset kärsii ja sairastaa! Jospa siihen asti vois elää normaalia elämää, vaikka koko ajan tuntuu että pää hajoaa! Nyt mulla ei oo mittään lääkitystä ku se mikä oli, ei helpottanu oloa yhtään! En sitten halunnu sillä myrkyttää itteäni.
Mää siedän tätä sillai, että teen päivittäin asioita jotka mua rentouttaa, esim. lämmin kylpy tai suihku. Siis tee joka päivä jotain mistä pidät, se vois auttaa:). Jaksamista!
Nyt olen käynyt lääkärillä ja tulihan sieltä sairaslomaa 2 viikkoa ja sitten lääkitys. Sain paroksetiinia ja sitten aluksi diapamia viemääm pois ahdistusta. Tänään yritin käydä ihan muutaman metrin "lenkillä" ulkona. Nyt ei sitten pyörryttänyt, mutta ei se mikään mukava kokemus ollut. Empä nyt ole lääkkeitäkään syönyt kuin 2 päivää, niin ettei sitä ihmeitä voi vielä odottaakaan. Tuleekos kenellekään muulle ahdistusta siitä kun saa ensin itsensä rentoutumaan ? Periaatteessa esim. juuri kuumassa suihkussa taikka saunassa käynti jonka pitäisi rentouttaa saakin minulle aikaan paniikin. Siis rentoudun kyllä ensin mutta kuitenkin sitten tulee paniikkia tai vähintään sellaista hengenahdistusoloa.
lenkille meno ihan mahdotonta, kun tuntuu että siihen paikkaan pyörtyy. Itsellä varmaan ainakin johtuu just tuosta, että on ihan totaalisesti jumissa joka paikka, etenkin selkä, rinta ja hartiat/niskat. Myöskin voipi itsellä johtua siitä, että on niin hylyn rapakunnissa, että ihan normaalisti tietty alkaa hengästyttämään, ja siinä sitä sitten jo kohta hyperventiloidaan, ja ei kun pyörryttämään. Pitäisi taas tilata hierojalle aika, siellä kun puolenkymmentä kertaa käy, niin vähäksi aikaa helpottaa. Itsellä ei tällä hetkellä ole mitään lääkitystä, kun käyn aina jos tarvis vaatii hakemassa lääkettä, eli jotai rauhoittavaa jos on jotkut hautajaiset tai häät tai muut isommat kalenat tulossa, mutta tämä siitä lääkkeettömyydestä on hintana, itsensä pakottaminen joka paikkaan väkisin, vaikka paniikki olisi päällä ja seurauksena ainainen jumi.