Oon 33 v nainen. Kysyisin vinkkejä kun alan olla todellinen mörökölli. Ihmiset ärsyttää, olen ylikriittinen, enkä kyllä yleensä ole ollut ihan näin paha...
Olen otsa kurtussa sekä itseä että muita kohtaan. Kriittisyys on vain jotenkin "jäänyt päälle"! Ajattelin nyt ihan aluksi, kun elämäni on täynnä opiskelua ja työntekoa varmaan liikaa, että kokeilisinko RUUSUNJUURTA tai jotain muuta vastaavaa? Että vähän positiivisuutta ja iloa lisää, edes pieni sysäys, niin pääsisin tästä.
Liikuntaa on kyllä pari tuntia viikossa ja nukun melko hyvin, tosin tarvittaessa uniyrttien avulla. Mun mies on luonteeltaan suhteellisen raskasmielinen, mutta ei sekään kai nyt sentään tartu, tai ainakin mulla on aina ollut pitkä pinna hänen kanssaan.
Olen otsa kurtussa sekä itseä että muita kohtaan. Kriittisyys on vain jotenkin "jäänyt päälle"! Ajattelin nyt ihan aluksi, kun elämäni on täynnä opiskelua ja työntekoa varmaan liikaa, että kokeilisinko RUUSUNJUURTA tai jotain muuta vastaavaa? Että vähän positiivisuutta ja iloa lisää, edes pieni sysäys, niin pääsisin tästä.
Liikuntaa on kyllä pari tuntia viikossa ja nukun melko hyvin, tosin tarvittaessa uniyrttien avulla. Mun mies on luonteeltaan suhteellisen raskasmielinen, mutta ei sekään kai nyt sentään tartu, tai ainakin mulla on aina ollut pitkä pinna hänen kanssaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinä se.
Kohtelet itseäsi huonosti ja muita ihmisiä huonosti.
Tulee mieleen dr. Philin kysymys känkkäränkkä-tyypeille: miten hauskaa sinun kanssasi on elää? Kysypä tätä itseltäsi.
Jotakin pitäs alkaa tehdä. Se vois tapahtua menemällä peilin eteen ja aloittamalla sieltä. Alkasit katsella itseäsi ja toisia suopeammin silmin, muuten tulet katkeraksi akaksi.
Kiitoksia vaan pinta-analyysistä, mutta kuten alussa sanoin, minua vaivaa se, että ärtyneisyyden TUNNE on jäänyt päälle.
On eri asia, millaista elämäni tai persoonani on. En ole YLEENSÄ tällainen, vaan iloinen, joustava ja suvaitsevainen. Teen koko ajan asioita, joista en olisi aiemmin uskaltanut uneksiakaan. Ainakin meillä on mieheni kanssa huumorintaju pursuaa joka päivä. Töissä lauoin aika suorasukaisesti näkemyksiäni eräistä hölmöilystä, mutta en ole ajatellut että se on tapa jolla haluan jatkaa.
Dr. Philillä ei ole muuten niin jos minkäänlaista koulutusta aloihin, joista hän puhuu, että se siitä. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä telkkarissa näkyy.
Nyt on muuten nieleskelty ruusujuurta jo kaksi päivää. Hmmm... Olen ainakin nukkunut tautisen hyvin.
Moi!
Neuvoja en osaa antaa sen kummemmin, mutta tunnistan itsessäni (olen jo piiitkän aikaa) tuollaisen mörököllikäytöksen. Olen veemäinen ja tajuan jo sen siinä tilanteessa, mutta se ei auta. Ja sitten on huono omatunto kun tulee lähipiirille oltua koko ajan niin äksy.
Olen nyt hakemassa itselleni jonkinmoista ammattiapua, psykologille tm olis tarkoitus hakeutua. Eiköhän ne syyt ammattilaisen kanssa löydy. Tiedän ettei tämä ole normaalia, ja pelkään ett naama jää norsun v...lle loppuiäksi ja sitä en halua. Tsemppiä sulle!