Rakkaus on mahdottomuus

Vuosia, menneitä odotin, muistelin
pelkäsin sekavaa maailmaani
pieniä, hentoja kuiskauksia kuulin
vuosia, voi niitä vuosia
kun olin pelkoni vallassa
ja jokin ruokki sitä
hillitsi sisäistä tultani

olet tarttunut käteeni, sydämeni on sinun
silti minä pakenen
takaisn tähän pieneen majaani
kirjoittamaan runoja rakkaudesta
jota ei koskaan tapahtunut
muuta kuin yksinäisen miehen unissa,
vieraassa maailmassa

kun kesä vaihtuu syksyksi
ei mikään muutu
lumeen jää jäljet
sydämeen jää vain haihtuva tuska
2255
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

rakkaus /rakkauden kohde
pysähtyy,
pelko saa vallan,
hillitsee tulen

mikään ei muutu, kaikki jäätyy
'se' rakkaus on elossa väreinä
vain muistojen lukitussa kammiossa

rakkaus tosiaan on mahdottomuus

ainakin se

täydellinen


siis -

rakkaus on sula mahdottomuus

Äänestä

Rakkaus on rohkea-
kolhujakin saaneena.

Rakkaus ei etsikään omaansa,
vaan siihen jää, missä sykkii
sydän sulle nyt,
missä aistis tuntees lämmennyt.

Huomisestahan et mitään tiedä, mutta
pelko ei saa hehkuasi niellä!

Anna mennä - ota kaiki vastaan,
hoivaa tunnetta kuin äiti lastaan!

Rakasta ja rakkaudesta kerää
voimaa, kun taas uuteen aikaan heräät!

Katkeruus on sielun syövä mätä, siispä
kieltisyytes täysin jätä!

Miehen , onnen tuojan tähden emme surra saata,
olemmehan sitä vahvaa, erilaista maata.

Hoivaamaan ja huolehtimaan luodut, parhaat lahjat omaavat, ne meille suodut.

Mies kun siittää, menee menojaan, niin nykynainen sanoo - antaa mennä vaan!

Ollaan onnelliset ilman katkeruutta,
odotelleen taaskin päivää uutta!

Hän ken rohkeasti uskaltaa, niin huomaa
valmiin kivan perhen saa.

Uskollisen vaimon, kauniin ahkeran, sekä
jälkikasvun, valmiin varttuvan.

Itse olen tavoiteltu sinkku, mutta
takuulla en joka hemmon kinkku.

Oppirahat maksoin kerran korkoinen ja
tulevaisuudestani hyvän, onnellisen teen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tahtin kirjoitti:

Vuosia, menneitä odotin, muistelin
pelkäsin sekavaa maailmaani
pieniä, hentoja kuiskauksia kuulin
vuosia, voi niitä vuosia
kun olin pelkoni vallassa
ja jokin ruokki sitä
hillitsi sisäistä tultani

olet tarttunut käteeni, sydämeni on sinun
silti minä pakenen
takaisn tähän pieneen majaani
kirjoittamaan runoja rakkaudesta
jota ei koskaan tapahtunut
muuta kuin yksinäisen miehen unissa,
vieraassa maailmassa

kun kesä vaihtuu syksyksi
ei mikään muutu
lumeen jää jäljet
sydämeen jää vain haihtuva tuska

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu