Että ihan sama vaikka mulla onkin bulimia, on niin helppoa ahmia I.H.A.N.A.A RUOKAA, ilman jälkiseurauksia. Se on kuin huumetta.
Miksipä edes yrittäisin parantua? Tästä on ollut paljon hyötyä. Olisin nyt varmaan 80-90 kiloinen, jos en olisi tajunnut tätä mahdollisuutta. Nyt olen alle 55kg ja laihtunut lähes 20kg.
Suklaa ja rasvaiset ja suolaiset ihanat ruoat ovat ystäviäni ja suutun, jos joku yrittää viedä ne minulta pois, ihan oikeasti. Vielä en ole nimittäin ihan kaikkia ympäriltäni karkottanut.
Kuka on samassa pisteessä? En odottele pääsyä tästä pois.
Miksipä edes yrittäisin parantua? Tästä on ollut paljon hyötyä. Olisin nyt varmaan 80-90 kiloinen, jos en olisi tajunnut tätä mahdollisuutta. Nyt olen alle 55kg ja laihtunut lähes 20kg.
Suklaa ja rasvaiset ja suolaiset ihanat ruoat ovat ystäviäni ja suutun, jos joku yrittää viedä ne minulta pois, ihan oikeasti. Vielä en ole nimittäin ihan kaikkia ympäriltäni karkottanut.
Kuka on samassa pisteessä? En odottele pääsyä tästä pois.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mulla on ainakin osittain sama fiilis kun sulla. Tilanteen tekee mutkikkaaksi sen että uskon että mun paino nousee vaikka oksennan ja käytän laksoja. En ole ihan varma asiasta kun olen oksentanut vasta niin vähän aikaa. Painoa ehkä kertyi ennen sitä. Mutta sen tiedän etten ole mikään kauhean lahjakas oksentaja koska en saa kunnolla ylös muuta kun jäätelöä. ja tämä siis tarkoittaa että pullat sun muut jää vatsaan... Miten sulla? Oksennatko kaikki ateriat? Minä oksennan vaan ahmimisen jälkeen pari, kolme kertaa viikossa.
Noh, minä taas olen aika ekspertti oksentamisessa, kun olenhan oksentanut vajaat 3 vuotta, joista puolet ihan tiheämpään tahtiin.
Oksennan aluksi vatsalihaksilla ja jos ei tule kaikki, niin sormien avulla sitten loput kyllä tulee.
Oksennan kaikki ateriat, lukuun ottamatta mahdollisimman pientä ateriaa, jonka syön koulussa (joskus kumminkin on nälkä, esim. liikuntatunnin jälkeen, niin tulee otettua vähän enemmän, kun on niin vaikea vastustaa.)Muu saa lentää helvettiin ja lentäisi sekin, jos en olisi koulussa, mutta niin pienen pieni annos ei paina edes grammoissa paljoa.
Oksennan vähintään 4-5 kertaa päivässä vatsani tyhjäksi, tietty joskus jää jotain, jos ei jaksa enää työntää sormia kurkkuun, että saa viimeisetkin ulos tai sitten on kerennyt vähän jo imeytyä, miten usein käykin, jos syö paljon leipää ja sitten oksentaa.
Laksoja en kyllä rupea käyttämään, kun helpompi säädellä oksentelemalla. Ne kuivattaisivat minut lopullisesti, kun nytkin on kyllä 100%:en varmasti vähän veden vajetta..
Mut joo, meni nyt vähän tarkaksi tämä.
Olenkin perfektionisti. Varsinkin opiskelun suhteen ja kaiken, mitä arvioidaan. Mut joo, tämä kenties riittää nyt. Kommentteja saa antaa.
Kertoisitko miten sinusta tuli "oksentamisen ammattilainen"? Minun oksenteluni on säälittävää. Kestää puoli tuntia ja "satsit" ovat melko pieniä.
Tiedän mistä puhun, mäkin olin neljä vuotta sitte onnessani keksittyäni bulimian, todellakin herkuttelua ja ahmintaa, jonka seurauksena laihduin. Mutta odotas vaan, vielä sekin päivä koittaa kun haluat syömshäiriöstäsi oikeasti eroon! Bulimiasta tulee vielä sun vihollinen...
Olen rakastunut bulimiaan ja korostan, että vaikka kuolisin juuri nyt ja heti tähän paikkaan, olisin oikeasti onnellinen. Sen sanon sydämeni pohjasta.
Se ei petä minua, kaikki muu elämässä on paskaa.
Ei keneenkään kannata rakastua tai luottaa.
Haluan vain bulimiani.
Muulla ei ole mitään merkitystä.
Kuolisin onnellisena.
Mutta nyt oksentamaan rasvapaskat pois läskimahastani.
On täysin varmaa, että huuma ei jatku loputtomasti. Bulimia on sellanen kaveri, joka alussa on niin niin hyvää pataa, mut ootappa ku se puukottaa sua selkään ja pahasti... Te ette tuu hallitseen sitä loputtomasti. Seurauksia:
- pyörtyily
- kuukautisten loppuminen: mahd. kyvyttömyys saada lapsia
- hampaiden kiillevauriot
- migreeni
- hiusten lähtö
- ihon kuivuminen
- verenkiertohäiriöt jaloissa ja käsissä: jatkuvasti sinertävät
- vatsavaivat, ummetus ja turvotus
- lihasten pakkoliikkeet ja nykimiset
- masennus ja itsetuhoinen käyttäytyminen esim. viiltely
- älykkyysosamäärän pieneneminen
- muistin heikkeneminen
- keskittymisvvaikeudet
- erilaiset fobiat ja pelkotilat, paniikkihäiriö
- eristäytminen
- jatkuva sairastelu: kuume ja heikotus
- valehtelu
- rahanmeno
- suun kuivuminen
- kynsien lohkeilu
- rytmihäiriö
Tiedän kaikki nuo vaikutukset ja enemmänkin.
Olen 18v.
Minulla niitä jo onkin:
-Lähes olen pyörtynyt useasti
-epäsäännölliset kuukautiset
-tuskin enää saan lapsia ja siitä olen varsinkin iloinen: en koskaan halua kokea sitä ja raskaus pilaa ja lihavoittaa elimistöni. Inhoan todella paljon lapsia, niin vitun kamalaa olisi saada lapsi, koska miehiin en rakastu ne ei saa multa mitään rakkautta, inhoan joka ikistä enkä koskaan aio rakastua. Painukoot vaan helvettiin miehet ja lapset.
-Kiillevaurioita
-migreeniä ei ole
-Hiukset ovat ohentuneet huomattavasti
-Iho on kuivunut, vaikka muutenkin on atooppinen iho
-Viimeisimmät oireet ovat vatsavaivat, ihana ja pelottava viiltävä kipu
-Lihasheikkous
-Jonkin asteinen autismi tai masennus
-Älykkyys ei ole pienentynyt yhtään, koulussa tulee edelleen kiitettäviä
-Muisti on vähän heikentynyt
-Lihomisen pelko on ainut pelko
-Ihana eristäytyminen. Rakastan yksin oloa. Rakastin jo lapsena. En jaksa kuunnella ainaista paskaa, kun mitään ei kumminkaan saada aikaiseksi, varsinkin inhoan lasten seuraa ja kun niiden mulkoilevat vittu silmät tapittavat aina minuun päin
-En ole ollut sairas(kuume, oksennustauti)yli kymmeneen vuoteen. Bulimia on vain ollut.
-Valehtelen joka päivä. Olen mestari siinä
-Rahaa menee maksimissaan 15€/viikko herkkuihin, joskus ei paljon yhtään, muuten ihan normaalisti
ja Raha-asiat ovat täydellisesti, olen rikkain meidän perheestä, vaikka en käy töissä
-Suu ei ole kuivunut
-Kynnet eivät lohkeile
Onko se vaikea ymmärtää, että olen onnellinen, vaikka kuolisin.
Elämäni tarkoitus on tämä.
En koskaan edes harkitsisi lapsien hankkimista, en päästä ketään lähelleni.
Kysykää pois vaan, ihan mitä vaan. Vastaan mielellään.
Vaikka minulla on noita oireita, ne eivät edes haittaa minua.
Ehkä alussa, muttei enää.
Rakastan esittämistä, en takuulla näytä kenellekään todellista minääni.
Vaikka kosijoita riittää, en koskaan tule olemana miehen kanssa.
He haluavat vain seksiä tai jotakin läheistä, mitä en todellakaan halua antaa ja jos ei sitä, he eivät voi ymmärtää minua. Ei millään.
heii..haluisitko juttuseuraa? sun jutut kuulostaa aika paljon kuin mun suusta suoraan.. ois kiva saada juttukaveri joka ymmärtäs tätä :D
Tässä sähköpostini: [email protected]
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000024448881
Myönnän, että kun sairastuin vuonna 2005, en halunnut tätä sairautta, mutta jo noin puolessa vuodessa huomasin, että tämä on juuri minun juttuni, enkä luovu siitä.
Laihduinkin siinä kivasti.
En ole kuitenkaan tälle palstalle koskaan aiemmin aloittanut keskustelua ja kommentoinutkin olen vain muutaman kerran.
Ja jos tuota sähköposti osoitetta mietit, niin siitä minulla ei ole hajuakaan.
Aluksi tarkoitus oli tehdä sähköposti osoitteekseni [email protected], mutta kun se oli varattu, niin tein toisella nimellä.
Myöhemmin kokeilin sitä uudelleen ja silloin se ei ilmeisesti ollut varattu.
En koskaan kirjoittaisi tuollaista kirjoitusta.
Ja minulla ei ole syytä valehdella muista asioista, kuin bulimiasta, joten kyllä myöntäisin helvetti soikoon, jos se olisi minun kirjoittama.
Koska muutenkin, mitä minä hyötyisin siitä, että en kertoisi, JOS OSOITE TODELLASI OLISI MINUN, VAIKKA SE EI OLE??
Ensinnäkin; kirjoitustavastasi, tai oikeastaan virheidesi suuresta lukumäärästä huomaa, että älykkyydessä on jo ehkäpä tapahtunut muutosta huonompaan, enkä kyllä taida uskoa kiitettävään koulumenestykseenkään. Yleisvaikutuksena muutenkin sinusta huokuu aika paha viha muita ihmisiä kohtaan, mm. miehet ja lapset, joka ei tod normaalia, mutta pelottavaa kylläkin.. Oikeassa olet kyllä siinä, että sairautena bulimia varsin mukava, ainakin aluksi. Sitten kun hampaat tippunut yksitellen suusta pois, etkä pysty enää oksentamaan, tajuat sairauden huonon puolen. Yksin kiva olla välillä, mutta onhan se mukavaa tietää, että joku jaksaa rakastaa minua juuri tällaisena kun olen, eikä satuta vaan pitää huolta heikkouksistani huolimatta!!!
Ne johtuvat siitä, että haluan kirjoittaa mahdollisimman nopeasti. Mutta jos vaaditaan täydellistä(ah mikä sana)äidinkieltä, niin sitten olen tarkkaavainen.
Usko pois vaan, että menestyn koulussa niin hyvin.
Mikä syy minulla olisi siitä valehdella?
Olet oikeassa, en pidä ihmisistä, tykkään olla yksin. Ja uskoisin, että on muitakin, jotka eivät halua lapsia tai tykkää yhtään miehistä ja tiedän, että suhtautumiseni heihin on jyrkkä ja negatiivinen. En vain halua heitä lähelleni, ketään heistä.
OLEN AINA PITÄNYT RAKASTUMISTA IHMISEN HEIKKOUTENA. SE ON MIELEN HEIKKOUTTA. IHMINEN PÄRJÄÄ IHAN HYVIN YKSINKIN.
PIDÄN SURULLISUUDESTA, SELLAISET ELOKUVAT, KUTEN AUTUMN IN NEW YORK OVAT IHANAN SURULLISIA, JOISSA TOINEN RAKASTETTU KUOLEE. TRAAGINEN. SELLAISTA SEN PITÄISI OLLA, LAITTAA TOINEN ITKEMÄÄN.
SADNESS IS IN.
Tänään taas ihana makuelämyksien ahminta-ja oksentamispäivä.. :D
On se niin ihanaa, pastaa rasvaisessa ja maukkaassa kastikkeessa, suklaata, jäätelöä, rasvaista ruokaa.. njam... :D
hyi...sä toi on kyl tosi sairasta touhua
Myönnän, mutta sellaista se vaan on.
En voi muuta sanoa.
Tykkään vaan niin paljon ahmia kaikkea hyvää, mutta en halua lihoa, vaan laihtua.
Kattelin aluks sun vastauksia kulmat koholla, mut ny voin sanoo et alan oleen samaa miältä.
Esim. miähistä: Kyllähä noita yhen illan juttuja voi pitää, mut meni miähiin niin totaalisesti hermot. Pitääkö niillekki nykyään avautua ja esittää jotai vaimo materiaalia?
Ystävät ja perhe on mulle tiätenki tärkeitä enkä halua sulkea niitä poies elämästä.
Mutta ykkösasiana miälessä on painon pudotus! En kestä tuntea oloani epäarvokkaaksi muiden seurassa tai huonommaksi. Eli nyt tunteet hyllylle ja aion todella päästä alle sen 50kg!
Kiitos sun teksti sai mut järkiini :) tai no tavallaa...
Lähinnä näistä viesteistäsi saa sellaisen kuvan, ettet uskalla näyttää todellista itseäsi edes täysin tuntemattomille ihmisille netissä, vaan yrität esittää urheaa, niinkuin millään ei olisi mitään merkitystä.
Tiedän, että on. Sullekin.
Jonain päivänä järki saavuttaa sun sulkeutuneen mieles ja sydämes ja haluat pois tuosta ikuisesta kierteestä, peloista ja masennuksesta. Vaikka se tosiaan menisi siihen hampaiden putoamiseen ja paikkojen lopulliseen hajoamiseen.
Ellet jo halua, mutta kiellät sen.
Sulla on kuitenkin mahdollisuus päästä pois, sitten kun haluat. On ihmisiä, jotka välittää ja pitää huolta. Ja sitten kun oot itse kunnossa, saatat vaikka löytää sen, joka oikeasti välittää ja rakastaa sua just sellaisena kuin olet ja ymmärtää sua täysin.
Voimia sulle! :)
Vieläkin oksennan ja paino on 51 ja tippuu koko ajan. OLEN NIIN ONNELLINEN SIITÄ! PUDOTKOON HAMPAAT VAAN. JA TIEDOKSI VAAN, KUKAAN EI MINUA TULE YMMÄRTÄMÄÄN TÄLLAISENA JOTEN HAISTAKAA VAAN P****T