Olin viime viikolla mieheni kanssa ensimmäisessä perhevalmennuksessa neuvolassa. Se oli aivan kamala tilanne: Osanottajien tuolit oli laitettu puoliympyrän muotoon - kuin jossain AA-kerhon kokouksessa... Tilanne oli todella ahdistava.
Neuvolan täti sitten siinä keskellä lässyttävällä äänelle selosti mm. raskauden ajan seksistä, imetyksestä, synnytyksestä, masennuksesta jne... Kai tuo oli jollekin sopiva tapa oppia ko. asioista, mutta minulle tuollainen puoliympyrässä istuminen täysin vieraiden ihmisten kanssa oli aivan kamalaa!! Eikä siellä kaikki muutkaan näyttäneet viihtyvän (ilmeistä päätellen).
Tällä viikolla pitäisi mennä sinne uudelleen, aiheena on lapsen hoito. Toivottavasti tilanne ei olisi ihan yhtä ahdistava kuin viimeksi.
Miten teillä muilla on nuo valmennukset menneet? Onko ne olleet yhtä ahdistavia ja väkinäisiä tilaisuuksia??
Neuvolan täti sitten siinä keskellä lässyttävällä äänelle selosti mm. raskauden ajan seksistä, imetyksestä, synnytyksestä, masennuksesta jne... Kai tuo oli jollekin sopiva tapa oppia ko. asioista, mutta minulle tuollainen puoliympyrässä istuminen täysin vieraiden ihmisten kanssa oli aivan kamalaa!! Eikä siellä kaikki muutkaan näyttäneet viihtyvän (ilmeistä päätellen).
Tällä viikolla pitäisi mennä sinne uudelleen, aiheena on lapsen hoito. Toivottavasti tilanne ei olisi ihan yhtä ahdistava kuin viimeksi.
Miten teillä muilla on nuo valmennukset menneet? Onko ne olleet yhtä ahdistavia ja väkinäisiä tilaisuuksia??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuohon koko valmennus-sarjaan ei ole kenenkään pakko ottaa osaa :)
Mekään emme mene kuin synnytys-valmennus osioon, sillä kuulemieni kokemustan mukaan tällä paikkakunnalla juttu hoidetaan tuolla aa-kerhon puoliympyrä-tyylillä myös ja ajatus ahdistaa minuakin ihan kamalasti :D
Vieraita ihmisiä "liian lähellä" ja koska aihe on mitä on, minusta siellä tulisi keskittyä niin, että jokaiselle parille (tai sinkulle) on se "oma tila", jolla istua/olla paneutuen asiaan.
Jos haluatte käydä tuon koko sarjan läpi niin mikset ottaisi istumajärjestyksestä puhetta seuraavalla kerralla? Rohkeasti ääni esiin ja kerro, että tämä asetelma ei anna sitä "tilaa", minkä aihe vaatii, joten jos muut eivät pahastu niin sinä (ja miehesi?) menette istumaan mieluummin vaikkapa lattialle tms "omaan tilaan" jotta keskittyminen onnistuu paremmin?
Tästä aiheesta saat paljon tietoa netistä, kirjastosta, neuvola on velvollinen auttamaan "yksityisestikin" jne. Oma äitisi/anoppisi ehkä haluaa mielelläänkin antaa neuvoja jne.
Yksin ette taatusti siis ole ja vaihtoehtoja löytyy :)
Voi onko jollakin oikein valmennus-sarja. Meillä on tänä iltana yksi kerta perhe/synnytysvalmennusta, ja kahden viikon päästä sairaalassa käynti. Siinä kaikki valmennukset. Tuntuu, että olishan sitä mielellään käynyt useamminkin. (Tosin en tiiä mitä tän illan jälkeen asiasta aattelen, toivottavasti on positiivinen kokemus... vähän jänskättää)
mielen noin sekaisin ettei puoli-ympyrässä osata istua? OK, päässähän teillä heittää, minkäs teet?
Istu toki lattalle tai siirrä tuolisi nurkkaan, ensi kerralla. (toihan voi jopa olla tarttuvaa????)
Kuinka luulet sitten selviäväsi lapsen kanssa, jos/kun tulee vastoinkäymisiä, kun nyt jo on huppu sekaisin? Jospa ihmiset synnytys-salissa eivät olekkaan mieleisessäsi järjestyksessä? mitäs sitten teet?
On se tietty kiva että pidätte minunkin huumorittamisesta huolta, nauroin kyyneleet silmissä?
kamalalta.
En todellakaan aio osallistua.
Tämä on mun yksityisasiani, en halua mennä julkisesti " avautumaan" mistään vieraille eikä ole tarvetakaan.Joskus myös noin neuvola ym sossutädit voi olla aika pahoja suustaan ja niin hemmetin kaikki tietäväisiä.Turhaa löpinää parisuhde/raskaus/vauva miten vaikuttaa nyt seksielämäänne ja suhteeseenne.Jokainen tapaus erilainen ja otetaan mitä vastaan tulee.Ei elämään voi varautua suunnitelmin ja neuvolatätskän ohjein.Jos ylipäätään ihmiset lukisivat vähempi naistenlehtien uskomuksia ja ns neuvoja suhteeseen ja kuuntelisivat muita niin ongelmia olisi huomattavasti vähempi ja eroja.Keskitytään itse oman suhteen hoitoon ja kuunnellaan omaa ääntä.
Synnytysvalmennus, ilman parisuhde lässytystä, on toinen juttu.Siellä voisi kerran käydäkin.
Olet aikalailla oikeassa. Eihän tuonne ole pakko mennä. Mutta alunperinkin me mieheni kanssa päätettiin tuonne mennä, kun ajateltiin, että ei siitä mitään haittaakaan ole ja että voihan siellä jotain uuttakin oppia... Mutta ainakaan viime kerralla en oppinut mitään uutta. Kaiken tiedon olin jo saanut kirjoista ja netistä.
Nyt tällä viikolla olisi tosiaan aiheena lapsenhoito. Mutta olen siitäkin asiasta lukenut aika paljon kirjoista ja netistä, enkä tunne että minulla näin "teoriatasolla" on mitään opittavaa enää. Käytännössä minulla olisi varmaan paljonkin opittavaa. Mutta eihän sitä voi oppia missään noin ahdistavassa valmennuksessa, jossa ei yhtään pysty rentoutumaan, eikä ajattelemaan asioita. Ja käytännön hoitoasioitahan opetetaan kaiketi sairaalassa synnytyksen jälkeen?? Eikös siellä opeteta ainakin imetys, pesu, vaipanvaihto, jne... Ja eikös jokainen lapsi ole oma yksilönsä ja lapsen kanssa tulee opetella yhdessä miten hoito sujuu.
Ehdotit, että sanoisin neuvolatädille istumajärjestyksestä... Mielelläni minä sanoisinkin, mutta tuntui olevan aika määräilevää sorttia tuo täti (ei ole meidän oma hoitajamme). Viime kerralla, kun pääsimme mieheni kanssa sisälle tuonne koulutustilaan, ja totesimme, että "voi helvetti, täällä joutuu istumaan puoliympyrässä" ja aloimme sitten katsomaan, että minne oikein istuisimme, niin johan tuo kamala täti meille karjaisi, että "tulkaa tänne eteen vaan istumaan, en aio puhua kovin kovalla äänellä". Me ei siis vielä oltu edes ehditty katsomaan, että minne istuttaisiin, niin johan tuo täti alkoi meitä määräilemään... No, siinä sitä sitten istuttiin puoliympyrässä kuin tatit seuraavat 1,5 tuntia...
Saattaapi olla, että jää tällä viikolla menemättä tuonne. Synnytysvalmennus on sitten sairaalalla ja siihen kyllä aiomme osallistua. Jos siellä ei olisi tunnelma kuin AA-kerhossa...
:)
Olet oikeassa, naistenlehdet ja muut vastaavat saavat naiset pelkäämään raskautta ja synnytystä ja epäilemään omaa osaamistaan vauvan suhteen.
Juuri yhdestä kirjasta luin, että synnytyspelko on lisääntynyt merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana. Mistähän johtuisi??!! Oikein kun joka paikassa toitotetaan ja kysellään, että "Et kai vaan pelkää synnytystä?? Siinä voi käydä niin ja näin, mutta kyllähän siitä selviää, ainakin suurin osa selviää. Ethän nyt vain pelkää??!" Kyllä siinä saattaa alkaa pelottaa synnytyskin, kun oikein tivataan ja kysellään ja kerrotaan kauhukokemuksia.
No, minua ei onneksi synnytys pelota. Oletan, että paikalla on osaavaa henkilökuntaa ja että minäkin tulen tekemään parhaani. Mikäs siinä nyt voisi pelottaa??
Mutta, jos joudun kertomaan itsestäni ventovieraille pariskunnille ja kuuntelemaan noiden samojen ventovieraiden pariskuntien kanssa puoliympyrässä istuen, että mitä raskaus tekeekään seksielämälle jne jne, niin se on jo liikaa!! Minun seksielämäni on minun ja mieheni asia.
Ei minulla päässä millään lailla heitä. En vain pysty rentoutumaan tuollaisessa tilanteessa ventovieraiden seurassa.
Synnytys on aivan eri juttu, siinä on paikalla vain henkilökuntaa minun ja mieheni lisäksi.
Mutta, jos sinä viihdyt istumassa puoliympyrässä, niin ei siinä mitään. Sen kun viihdyt vain!! :) Meitä on niin erilaisia.
...itseensä rääkkäämään? :D
Antaa ehkä sille päsmäri-tädillekin ajattelunaihetta, kun ette mene paikalle. Jos perästä kyselee niin voihan tuota asiallisen tiukasti kertoa, että kokonaisuutena tuo valmennus ei ollut teille mieleistä useammasta syytä.
Eikä se mitään kellekään kuulu, ette te ole selitysvelvollisia.
Sairaalassa synnytyksen jälkeen useimmissa paikoissa äiti ja lapsi pidetään käsittääkseni mielellään sen 3vrk osastolla, jona aikana opetetaan nuo tärkeimmät toimenpiteet ihan kädestä pitäen.
Kaikista tärkeimmän opin tuo luonto itse äidin vaistoineen; vaikka nyt huolettaa, niin sitä taitaa tulla huomaamaan, kuinka itsestään jutut sujuukin..näin mulle on kerrottu :)
Nykypäivänä sitä apua saa aivan mistä tahansa, tarvi muuta kuin kännykkä ja soitto, jos meinaa olla ihan hukassa jossakin tilanteessa.
Itselläni on luonnollisen jännityksen päälle aika varma olo siitä, että kyllä asiat tulee menemään omalla painollaan ja sujumaan itsestäänkin.
*
Alun perin meille muuten annettiin ymmärtää, että tuohon valmennukseen olisi "erittäin hyvä" (hiukan kuin pakko) osallistua. Minua riepoi jo se tapa millä siitä ilmoitettiin!
Neuvolassa sitten parin muistutuksen jälkeen kerroin hoitajalle, että nyt riittää, kiitos ei. Me haluamme valmentautua synnytykseen, emmekä kuunnella mistään mm. seksielämän pahoinvoinnista kokonaista kahta tuntia. Se on meidän henk.koht asia, josta osaamme puhua ja jota osaamme käsitellä yhdessä ilman ulkopuolisiakin.
Samoin lastenhoidolliset jutut; itse olen Ison perheen vanhin ja muistan ihan tarpeeksi elävästi kyllä kaikki toimepiteet mitä nuoremmille tomiteltiin.
Lähtöoletuksena heillä näytti selvästi olevan siis se, että parit eivät tunne toisiaan, eivät osaa puhua jne :D Tuli olo, että me emme sellaiseen jengiin kuulu emmekä koskaan aio liittyäkään.
Missään vaiheessa ei siis mitenkään kohteliaasti edes kysytty, että "haluasimmeko ottaa osaa".."onko meillä tarvetta"..."tällainen mahdollisuus on olemassa.." jne. Se tuli ikäänkuin määräyksenä.
*
Onnea tulevaan ja ota synn.valmennuksesta kaikki irti :)
"Vain henkilökuntaa ja mies"...
Siinähän minäkin olin kuuden ventovieraan töllötellessä alapäätäni elämäni kivuliaimmalla hetkellä... Ehkä olisin valinnut sen puoliympyrässä istumisen. Vuoro ehti vaihtua kolme kertaa synnytyssalissa olon aikana, että "muutama" ihminen siinä ehti käväistä.
Sen enempää asiaa muuten kommentoimatta =)
Haista kakka!!
Vaikka perhevalmennukset eivät pakollisia olleetkaan, jotenkin ilmapiiri oli painostava niiden suhteen. Ringissä istuminen ahdisti ja se, kun joutui mm. miettimään minkälaisia kokemuksia haluaisi lapsen kanssa saada/minkälainen vanhempi haluaisi olla. Kun ei ollut tullut kaiken muun kiireen keskellä pohdittua kyseisiä seikkoja. Ainut hyödyllinen kerta oli kolmas (ja viimeinen kerta), missä puhuttiin synnytyksestä. No onneksi ei seuraavan lapsen kanssa enää tarvitse mennä :)