Meidän tuttavilla on jotain alle 10-vuotias kollikissa, joka on ollut aggressiivinen lähes koko elämänsä pentuikää lukuunottamatta. On monesti sanottu, että sairaudet aiheuttavat aggressiivisuutta, mutta en usko että tässä tapauksessa on kyse sairaudesta, koska ensinnäkin luulisi että vuosien myötä kissalla olis esiintynyt jotain oireitakin, ja että aggressiivisuus olisi yllättävää ja satunnaista. Mutta nyt aggressiot purkautuvat aina tilanteessa, jossa kissaa silittää ja paijaa.
Eli kissa saattaa tulla syliin kiehnaamaan ja puskemaan, ja on oikea sylivauva pari minuuttia. Sitten kun sitä on hetken silitellyt ja rapsutellut, niin kissa muuttuu aggressiiviseksi, vetää korvat luimuun, iskee hampaat ja kynnet käteen tai mistä nyt ikinä saa kiinni ja raatelee ja repii ja puree. Ensin voisi luulla että kissa yrittää leikkiä, mutta sen voimankäyttö on niin sairasta, ettei kyse enää voi olla leikistä. Huomautan vielä että kolli on iso ja sen tassutkin kuin koiralla, hampaista puhumattakaan. Joskus riittää että menee ja ojentaa käden kohti kissaa niin jo heilahtaa tassu suurella voimalla ja käsi on verillä, ja haavat on ihan kunnon haavoja, ei naarmuja.
Pieniä kissojamme olemme yrittäneet viedä sille näytille, mutta emme oikein uskalla antaa niiden leikkiä keskenään koska iso on niin väkivaltainen ja ei koskaan tiedä, onko se hyvällä vai pahalla tuulella. Se ei ole kaveria kenenkään kanssa, mutta joskus sitten saattaa vähän olla leikkimieltäkin mukana, mutta hyvin harvoin.
Miten tuollaista kissaa voisi auttaa ja opettaa pois aggressioistaan? Kissa ei myöskään innostu esim. jos sitä yrittää leikittää jollain leluilla vaan lähtee aina pois möksöttämään. Joskus tuntuu että se voisi tykätä kissakaverista, mutta ei sille uskalla mitään pentua ottaa, sehän tappaisi sen heti, ja isomman kissan kanssa ottaisi takuulla yhteen kuten on tehnyt tähänkin asti kaikkien vieraiden kissojen kanssa.
Meidän edesmennyttä kolliamme se sieti ja joskus vähän leikkivätkin, mutta sen jälkeen ei ole talossa kyläilleet kissat kelvanneet. Ja tuon kissan ollessa pieni heillä oli vanha kissa, ja sen kanssa olivat kuin paita ja peppu.
Onko niin että tuo surullinen, kiukkuinen kissaherra vain on kaikki nämä vuodet kaivannut leikkiseuraa, vai mistä on kyse ja mitä asialle voi tehdä???
Eli kissa saattaa tulla syliin kiehnaamaan ja puskemaan, ja on oikea sylivauva pari minuuttia. Sitten kun sitä on hetken silitellyt ja rapsutellut, niin kissa muuttuu aggressiiviseksi, vetää korvat luimuun, iskee hampaat ja kynnet käteen tai mistä nyt ikinä saa kiinni ja raatelee ja repii ja puree. Ensin voisi luulla että kissa yrittää leikkiä, mutta sen voimankäyttö on niin sairasta, ettei kyse enää voi olla leikistä. Huomautan vielä että kolli on iso ja sen tassutkin kuin koiralla, hampaista puhumattakaan. Joskus riittää että menee ja ojentaa käden kohti kissaa niin jo heilahtaa tassu suurella voimalla ja käsi on verillä, ja haavat on ihan kunnon haavoja, ei naarmuja.
Pieniä kissojamme olemme yrittäneet viedä sille näytille, mutta emme oikein uskalla antaa niiden leikkiä keskenään koska iso on niin väkivaltainen ja ei koskaan tiedä, onko se hyvällä vai pahalla tuulella. Se ei ole kaveria kenenkään kanssa, mutta joskus sitten saattaa vähän olla leikkimieltäkin mukana, mutta hyvin harvoin.
Miten tuollaista kissaa voisi auttaa ja opettaa pois aggressioistaan? Kissa ei myöskään innostu esim. jos sitä yrittää leikittää jollain leluilla vaan lähtee aina pois möksöttämään. Joskus tuntuu että se voisi tykätä kissakaverista, mutta ei sille uskalla mitään pentua ottaa, sehän tappaisi sen heti, ja isomman kissan kanssa ottaisi takuulla yhteen kuten on tehnyt tähänkin asti kaikkien vieraiden kissojen kanssa.
Meidän edesmennyttä kolliamme se sieti ja joskus vähän leikkivätkin, mutta sen jälkeen ei ole talossa kyläilleet kissat kelvanneet. Ja tuon kissan ollessa pieni heillä oli vanha kissa, ja sen kanssa olivat kuin paita ja peppu.
Onko niin että tuo surullinen, kiukkuinen kissaherra vain on kaikki nämä vuodet kaivannut leikkiseuraa, vai mistä on kyse ja mitä asialle voi tehdä???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhatpojat ovat joskus äreitä ja kissan luonne voi olla "koiramaisen" ärhäkkä. Tosin kuulostaa ihan normaalilta, ettei kissa jaksa olla sylissä paria minuuttia pidempään. Ehkä kannattaisi laskea se alas aina hyvin lyhyen ajan jälkeen, ennen kuin se ehtii tympääntyä. Veisin sen myös terveystarkastukseen eläinlääkärille. Vanhoilla kissoilla kun tuppaa olemaan kaikenlaista kremppaa.
KIssat ovat hyvin erilaisia luonteeltaan.
Meidän neljä kissaa kaikki erilaisia,joku oikea sylivauva,joku ei niin paljon sylissä,kaksi on sydänystäviä yksi taas yksin viihtyvä joskus hermostuva ja riitaa haastava. Kaikki kuitenkin yhtä rakkaita ja ihania mutta pitää itse käyttäytyä heidän luonteensa mukaisesti.
JOs joku ei pidä silittelystä sitten ei silitellä.
Ehkä se haluaa vain pienen hetken syliä ilman paijauksia ja sitten hyppää omia aikojaan pois.
On tietysti mahdollista että sillä on joku vaiva jota ette ole huomanneet,voi olla kosketus arka,nivelissä jotain tai hammasvaivoja.
Lääkäri voisi tehdä yleistutkimuksen kokeilemalla kroppaa joka puolelta löytääkseen mahd. kipupisteitä ja ehdottomasti tutkia hampaiston ja korvat.
Meidän kissalla oli hammas mennyt rikki ja kun se poistettiin niin kissan ärtyisyys väheni huomattavasti se oli useita päiviä aivan kuin toinen kissa.
Jos kissanne käytökseen ei löydy elimellistä tms. syytä,antakaa hänen elää omanlaistansa elämää ja rakastakaa häntä sellaisena kuin on.
Onhan meitä ihmisiäkin monenlaisia lempeitä ja ärripurreja ja paljon muita.
Juu toki on kissan annettu elää omaa elämäänsä, ihan senkin takia ettei kukaan uskalla sen elämään paljon puuttua. Ongelma on se että kissa itse tulee syliin ja on niin herttainen, puskee, kehrää, kiehnaa ja kuolaa runsaasti ja sitten kun sitä silittää niin se hetken aikaa tykkää kovasti. Mutta se ei millään muotoa anna ymmärtää, että nyt riittää silittely, yleensähän kissa alkaa näyttää levottomalta, ärtyneeltä tai hyppää pois kun tahtoo olla rauhassa, mutta tämä melkein 10-kiloinen kolli tarraa samantien tassut ja hampaat silittäjän käteen tai kasvoihin tai mikä ruumiinosa nyt sattuu olemaan lähinnä. Eli se kaikki tapahtuu ihan ennalta-arvaamatta, kesken kehräysshown. Senpä vuoksi tuo yhteiselo kissan kanssa on niin hankalaa, ja sehän ei siis ollut meidän kissa vaan tuttavien, ja vaikka käyn siellä vaan satunnaisesti niin kissan aggressiot näkyvät joka kerta jollain muotoa, yleensä jonkinlaisena tylsämielisyytenä kuten äreillä vanhoilla ukoilla.
Toki on mahdollista että sillä on jokin elimellinen vaiva, on vaan outoa ettei se vaiva ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmennyt ulospäin mitenkään (muuten kuin aggressiivisuutena ehkä?) vaan kissa on kaikin puolin terveen oloinen ja elämänsä kunnossa.