yleistynyt. Tälläkin palstalla sitä esiintyy. Oman tekstinsä mukaan melko "sivistyneetkin" harrastavat. Aamun lehdessä annettiin ohjeeksi nimimerkin vaihtaminen. Vielä on muutenkin vallalla sellainen käsitys, että kiusattu on jotenkin omituinen ja on hänen syynsä, että kiusataan. Työelämässä mulla oli kaksi pomoa, jotka kiusasivat. Syynä oli se, etteivät olleet tehtäviensä tasalla, heillä oli vähemmän koulutusta kuin esim. minulla. Minut pelasti vahva itsetunto ja tukeva lähiyhteisö.Noudatan sääntöä "Anna enemmän porkkanaa kuin piiskaa". Usein on parempi vaieta. Ehkä täällä noudatetaan nyt sitä linjaa, kun on niin hiljaista.
Nettikiusaaminen on
sibyllavon
10774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...eli nettikiusaamisen. Mikä mielestäsi on kiusaamista ja miten sinä olet vastannut kiusaajille?
Päätyäkseen kiusatuksi ei todellakaan tarvitse olla omituinen, lähinnä sitä on kiusaajaksi ryhtyvä. Sanovat myös, että kiusatusta voi tulla myöhemmin kiusaaja eli hän puolestaan kostaa muille kokemiaan. Kiusaaminen jättää lähes aina trauman, syvän tai kevyemmän. Kuuluu sinustakin, koska mainitset siitä. Jos se ei olisi vaikuttanut, miksi olisit kertonut?
Koen kiusaamiseksi nettikeskusteluissa ikävät väliinhuudot,joissa mennään henkilökohtaisuuksiin. Tarkoitus on haavoittaa. En haluaisi tavata kuusissakymmenissä olevaa, joka vielä tässäkin elämänvaiheessa tuntee halua tarkoituksella lyödä tuntemattomia. Siksi on parasta sivuuttaa heidät. Ymmärtämään en pysty.
juuri tuota henkilökohtaisuuksiin menemistä. Puututaan toisen mielipiteisiin, jokaisellahan on oikeus niihin. Voi olla asioista eri mieltä ja sen voi sanoa. Kiusatuksi tulleella on tosiaan herkkä kynnys reagoida näihin asioihin, sitä ei voi sellainen henkilö ymmärtää, jota ei ole koskaan kiusattu.
Totta, ainakin itsessäni huomaan reagoivani väliinhuutoihin herkästi. Sitä huutelija kai odottaakin, nuoli on sattunut. Kun itsetunto menee, sen paikkaaminen on raskas prosessi. Totta myös, että kiusatun oloja ja tuntemuksia eivät kaikki ymmärrä.
En tiedä miten muut ajattelevat, mutta mieluummin olen kuitenkin omissa nahoissani, vaikka luuserina tai minä tahansa, mutta omana itsenäni kuin vallanhaluisen alistajan nahoissa. Sellaiseksi olen kiusaajat kokenut.
Nyt tuli sellainen asia mistä on kokemusta. Olen koti-, koulu- ja työpaikkakiusattu. Kiusaajan rooliin olisi ollut helppo tipahtaa. Tuli aina ajateltua ”miksi siirtää se paha toiselle”. Pitkään olen joutunut setvimään minääni että olen selville vesille päässyt. Olen tullut siihen tulokseen että antaa typeryyden pysyä kiusaajan seuralaisena. Joskus (erittäin harvoin) annan samalla mitalla takaisin.
Koen nettikiusaamisena senkin että mitätöidään toisen mielipide. Täysin käsittämätön näkökanta. Erilaisista mielipiteistähän se keskustelu syntyy. Ei siitä että ollaan kaikesta samaa mieltä. Varsinkin jos kirjoittajalla ”on vain yksi ainoa totuus, se OMA TOTUUS”. Kolikolla on aina kaksi puolta. Yritetään pitää keskustelua yllä parhaan taitomme mukaan. Jätetään MÄNTTIEN öykkäröinnit heille itselleen. Eivät he pitkin viitsi itsensä kanssa keskustella. Syystä etteivät osaa keskustella lainkaan.
ilkeään heittoon täällä reagoisi, olisi turhan takia alistuja. Parasta asettua ilkeilijöiden yläpuolelle, koska siinä asemassa on silloin, kun ei viitsi provosoitua. Se taas kyllä harmittaa ilkeilijää, mutta väliäkös sillä.
nikittömänä kirjoittelemiseen täälläkin
saa vastauksia,vaan ei jos rekattuna kirjoittaa,
kiusaamista sellainenkin on,sit ku vielä pitkähuuli käy puhaltamassa viestit taivaalle,se on kiusaamista.En yleistä kaikkia rekattuja nikkejä vaan joitakin,kun katselee ja lueskelee tuolla näkee ja kuulee mitä peliä missäkin pidetään.
Olen toistuvasti törmännyt yhden tai kahden varsin piikikkään kommentoijan teksteihin täällä. He eivät kommentoi koskaan puheena olevaa asiaa vaan ryhtyvät repostelemaan kommentoijan luonnetta: olet sitä ja sitä. Jos vastaa asiallisesti ja pyytää kommenttia aiheeseen, sitä ei tule. Analyysit muutaman lauseen perusteella toisen luonteesta jne. ovat tietysti sitä mitä ovat, täyttä huuhaata.
Olen myös nauranut näille katkerikoille, joille mikään loka ei tunnu riittävän. Muutaman kerran on tehnyt mieli sanoa, että mene hyvä ihminen vaikka hakkaamaan roskalootan kantta, kun noin jurppii, mieluummin kuin rusikoit sanoilla vierasta, mutta mitäs se olisi hyödyttänyt.
Ihmeellistä on myös se, että mielipide koetaan jonkun päässä neuvomisena ja oman elämän ohjailuna. Ahdistusta tuntuu olevan ilmassa paljon, mutta pitääkö se kaikki kaataa jonkun toisen niskaan ilkeytenä, vaikka tällainen nettikeskustelu antaa siihen oivan mahdollisuuden anonymiteetin vuoksi. Käsittämätöntä. En ymmärrä ihmismuotoon puettuja piikkisikoja, mutta onhan tässä maailmassa muutakin, mitä pieni pääni ei ymmärrä.
Joo, olet oikeassa, ei pidä provosoitua, vaan jättää mieluummin ilkeydet kommentoimatta vaikka vähän jurppisi. Tuskin tuollaisena on kovin kivaa omissa nahoissaankaan olla eli käärmeissään vissiin kaikelle ja kaikille kaiken aikaa.
Tuntuu vaan niin lapsellisilta touhuilta nämä, kun ei hiekkalootasta tämän pitemmälle ole päästy ja suurin osa ikää on jo takana. Toisaalta, onhan täällä tosi mukavia tyyppejäkin mukana. Siitä ruusu monelle nimeltä mainitsemattomalle.
että monelle on vaikeaa erottaa tosiasioita ja mielipiteitä. Kerran kauan sitten sanottiin, että kaksi työmarkkinapomoa oli ystäviä yksityisesti, mutta edustivat eri puolia. Päätökset perustuivat faktoihin, riitaa tuli asioista, ei henkilön ominaisuuksista. Minulla on ystävä, jonka vaimo on kerran sanonut häntä kelvottomaksi. Sellaisena hän osittain pitää itseään vieläkin. En koskaan sanonut miehelleni noin, vaan sanoin, etten pitänyt siitä, että hän teki tietyllä tavalla. Hän mietti asiaa ja sanoi mielipiteensä, mikä ei aina ollut sama kuin minun. Sanoilla voi lyödä tosi pahasti.
Se kärräsi minut eläkkeelle.
pitää työpaikkani enkä ryhtynyt toimiin. Yhdessä vaiheessa toimin välittäjänä kahden pomoni (molemmat kiusasivat minua)välillä, kun eivät pystyneet kommunikoimaan keskenään. Toinen oli silloin jo entinen pomo, mutta tiettyjä asioita piti järjestää.