Eli ongelmani on oma päänsisäinen toimintani.
Ajattelen asioita liikaa, kysyn itseltäni tuhansia kysymyksiä joihin en osaa vastata ja vastausten hakemisesta tulee pakkomielle. kun pakkomielle tulee asiaan jota ei voi auttaa seuraa hulluus.
En siis suodata/hyväksy asioita joita näen/teen.
En ymmärrä.
Psykiatrista ei ollut apua, hän ei päässyt pääni sisälle. En voi avautua, siksi. Miksi en voi avautua? koska uskalsin tehdä sen kerran ja sen seuraksena kyseinen henkilö käytti heikkouttani minua vastaan, tuhosi minut.
Aina kun on aikaa pysähtyä ja ajatella se alkaa taas... Ne ajatukset ja kysymykset tulevat mieleen ja niistä ei pääse eroon. Vasta uni,huumeet, tai alkoholi auttavat asiaa.
Miten päästä pakoon omaa ajatustaan?
Päälleppäin olen onnistunut kätkemään pahan oloni muilta, muille olen vain se normaali menestyvä ihminen. Se jonka elämä on helppoa koska on rahaa, työ ja.. terveys..
Noin 2 viikkoa sitten, kaikesta piti tulla loppu.
Yliannostus amfetamiinia, sydänkohtaus.
Mikään ei muuttunut, koska olen yhä.
Tuskaa ei tapeta tappamalla itse pahin, itsensä.
Se että kukaan ei ymmärrä ei tee tästä yhtään vaikeampaa tai helpompaa. siihen olen tottunut.
Mutta ehkä mennään parempaan päin.
Miksi?
Koska uskalsin avautua uudelleen..
Nyt pelkään että joku tuhoaa minut taas..
Ajattelen asioita liikaa, kysyn itseltäni tuhansia kysymyksiä joihin en osaa vastata ja vastausten hakemisesta tulee pakkomielle. kun pakkomielle tulee asiaan jota ei voi auttaa seuraa hulluus.
En siis suodata/hyväksy asioita joita näen/teen.
En ymmärrä.
Psykiatrista ei ollut apua, hän ei päässyt pääni sisälle. En voi avautua, siksi. Miksi en voi avautua? koska uskalsin tehdä sen kerran ja sen seuraksena kyseinen henkilö käytti heikkouttani minua vastaan, tuhosi minut.
Aina kun on aikaa pysähtyä ja ajatella se alkaa taas... Ne ajatukset ja kysymykset tulevat mieleen ja niistä ei pääse eroon. Vasta uni,huumeet, tai alkoholi auttavat asiaa.
Miten päästä pakoon omaa ajatustaan?
Päälleppäin olen onnistunut kätkemään pahan oloni muilta, muille olen vain se normaali menestyvä ihminen. Se jonka elämä on helppoa koska on rahaa, työ ja.. terveys..
Noin 2 viikkoa sitten, kaikesta piti tulla loppu.
Yliannostus amfetamiinia, sydänkohtaus.
Mikään ei muuttunut, koska olen yhä.
Tuskaa ei tapeta tappamalla itse pahin, itsensä.
Se että kukaan ei ymmärrä ei tee tästä yhtään vaikeampaa tai helpompaa. siihen olen tottunut.
Mutta ehkä mennään parempaan päin.
Miksi?
Koska uskalsin avautua uudelleen..
Nyt pelkään että joku tuhoaa minut taas..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.