maanantai aukeaa täällä Lounais-hämeen pienessä kunnassa kauniina ja sateettomana.Tytär (4 v.)kiukuttelee, kun leikkautin hänelle polkkatukan eilen.Itsellä pientä nuhaa ja yskää.Haluaisin nyt, ystävät,tietää, mikä saa teidät nauttimaan elämästä?Mistä saatte voimaa arkeen ja juhlaan?Mikä saa uskomaan elämään ja voittamaan kuolemanpelon?Ja mikä vuorostaan saa teidät suuttumaan, tuskastumaan tai masentumaan?
Itse saan voimaa tavallisesta arjesta, töistä, tänne kirjoittelusta, oman viisaan vanhan isän neuvoista....masentumaan minut saa riidat kotona, ihmisten pinnallisuus ja tavaranahneus( ei niillä terveyttä saa, kunpa ymmärtäisivät...),
suorittamisen pakko silloin, kun on lopussa...
haluan lopuksi siteerata tyttäreni lastenkirjan loppurunoa:
"kulta pieni, katsohan kauas,
kuinka tähdet loistelee tuolla,
ne loistavat, vaikka niistä
ovat jotkut jo ehtineet kuolla.
Ne loistavat,loistavat aina vaan,
eivät kuole, ei kuole rakkauskaan"
Itse saan voimaa tavallisesta arjesta, töistä, tänne kirjoittelusta, oman viisaan vanhan isän neuvoista....masentumaan minut saa riidat kotona, ihmisten pinnallisuus ja tavaranahneus( ei niillä terveyttä saa, kunpa ymmärtäisivät...),
suorittamisen pakko silloin, kun on lopussa...
haluan lopuksi siteerata tyttäreni lastenkirjan loppurunoa:
"kulta pieni, katsohan kauas,
kuinka tähdet loistelee tuolla,
ne loistavat, vaikka niistä
ovat jotkut jo ehtineet kuolla.
Ne loistavat,loistavat aina vaan,
eivät kuole, ei kuole rakkauskaan"
Vastaukset 15
Vanhimmat
saa elämään voimaa,ja riippuen päivistä,ihan pienistäkin asioista.Lenkillä käynnistä,hyvästä ruoasta,ystävistä.Masentumaan saa pinnallisuus,ahneus.Kaunis runo tuo:)
tuo runo.Herkistyin ihan kyyneliin,kun luin sen!Olen täällä kertonut minun ilonaiheistani,lähiomaiset,belgi,kisu,luonto.Tämä palsta,ihanat ja empaattiset kirjoittajat.Mikä sitten saa minut masentumaan,sitä en edes tiedä.Se vain tulee,alkaa kuin itsestään.Ihan pienen pieni vastoinkäyminen saa minut itkemään.
Tuskastumaan minut saa tämä hidas toipuminen masennuksesta.Kuoleman pelkoa en enää tunne,jotenkin olen sen asian kanssa saanut rauhan sieluuni.
Niin,joka päivä etsin ilon aihetta,ihan pientä vain,että sen voimalla menen taas huomiseen.
Toivonn teille kaikille että löydätte jokaiseen päiväänne jonkin ilon aiheen ja pystytte tuntemaan sen.
ja kenen kirjoittama se on?
Oli tosi koskettava.
aloin itkeä heti kun näin tuon:Myrskyn jälkeen on poutasää."Se on laulu,joka tuli radiosta kun olin menossa kokeeseen.Rinnassa oli havaittu jotakin,ja odotin neulanäytteen ottoa.Minä toivon,että se laulu toteutuisi teidänkin elämässänne!Itkettää niin!Minä sain voimaa ja elämänhalua ajattelemalla edesmenneen isäni kanssa kehittyvänä naisenalkuna yhdessä eletystä puolestatoista vuodesta.Äiti eli vielä silloin,muttei kovin kauaa.Salasinhan minä häneltä,kuinka vakava tilanne on,mutta äiti vaistosi.Hän nukkui hiljaa pois niihin aikoihin kun minä olin hyvää vauhtia toipumassa.Rakkaat ystävät.Kyyneleet puhdistavat sekä mielen että kehon.Mutta taidan olla vieläkin mieleltäni heilahtanut kun itken koko ajan kun kirjoitan tätä.Ja sitten se pienen pieni toivonkipinä:Jospa Jumala on olemassa ja armahtaa?Jospa minulla olisi vielä tehtävää.Kirjoittelen ahkerasti.Ajattelen,että jos jaksan joskus hallita tunne-elämäni,voisin päästä sheriffiksi jollekin palstalle.Mutta se on rankkaa ja tämä juttu on kaikkein rankin.Ps.Nikkini on eri kuin rekisteröity.
niin Hän vastaa.
tuntuu,ettei vastaa. Vai vastaako Hän sitten viiveellä? Vuosien jälkeen?
Ilman Häntä olisin hukassa.
jo se voi olla tässä elämänvaiheessa se "sinun tehtäväsi", eli omalla kokemuksellasi tuoda lohtua muiden elämään. Ilman syöpää et sinäkään olisi tuntenut tarvetta etsiä näitä keskustelupalstoja, etkä olisi löytänyt samoja kokemuksia ja ajatuksia omaavia ihmisiä. Täällä voimme jakaa kokemuksia ja tuntojamme, itkeä "yksin yhdessä" ja välillä nauraakin kaiken kaameuden keskellä.
kyllä, ei , odota.Hän tietää mikä ihmiselle on parasta.Jos mielestämme vastausta ei kuulu, niin se on sitä odottamista,tyydytään odottamaan.
Silloin kun en saa pyyntööni mieleni mukaista vastausta, niin luotan siihen, että nyt Hän näkee tämän asian paremmin ja sieltä on tulossa odottamisen jälkeen PAREMPAA!
Joku saattaa pitää tätä höyrähtämisenä, mutta olen etsinyt ja olen löytänyt!
olet ihanasti hurahtanut!
Sateen jälkeinen puhdas tuoksu ulkona, imuroidut lattiat, murrosikäinen joka toteuttaa ja etsii itseään, kolmevuotiaan ilo huomatessaan että järvessä on pohja jolla kävellä, Hanhiniemen älykkäät sanoitukset, ystävän olkapää johon nojata, vastaleikatun ruohon tuoksu, sulkapallo johon voi purkaa pahan olon, rauhallinen aamuhetki kahvikupin ja sanomalehden kanssa... tämä lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Kuolemanpelon tullessa tajusin eläneeni vuosikaudet elämänpelossa. Enää ei pelota!
meinaa välillä arjen keskellä unohtua:)Paljosta saa olla kiitollinen:)
pirteämpänä. Minä ainakin yksinäisenä ihmisenä saan voimaa tänne kirjoittelusta ja teidän muitten tukemisista. Parempaa tukea kuin oikeilta ihmisiltä.
Kiitos teill!
teille kirjoituksia palstan alku ajoilta,keskustelua laidasta laitaan,myötätuntoa ja tukea,ei riitaa:))