Itselläni oli tuosta poistuneesta ketjusta tallessa 85 ensimmäistä viestiä. Viimeisen kerran kun luin tuota ketjua siinä oli 130 viestiä. Ennen kaikkea minua harmitaa sen poistumisessa se että sen mukana hävisi taas kerran polttavia puheenvuoroja. Tuo ketju todisti Jumalan sanaa ihen harvinaisella tavalla.
Yksi tuon ketjun keskeisiä teemoja oli se missä Jumalan valtakunna raja kulkee?
Kenet minun tai sinun on tunnustettava Jumalan lapseksi?
Entä jos en tunnusta jotkauta uskovaiseksi siksi ettei hän kuljen virallisesti vl joukossa?
Tai onko minun joka kuljen vl joukossa mutten "suullani" tunnusta vl-fundamentalismia mikä on minun paikkani Jumalan valtakunnassa (ja mitä sillä tarkoitetaan)?
Tuossa ketjussa myös muutama nikki sai kiprän kitkeriä komenteja. Niistä täytyy todeta se jonka tuohon ketjuunkin kirjoitin että te jotka saatte sitä kielteistä palautetta niin teidän sanann eivät kuitenkaan ole valuneet kuin vesi hanhen selästä. Vaan tavalla josko toisella olette piikkinä lihassa. Teidän takianne monen on pakko ajatella niitä uskonsa perusteita.
Minusta on merkilistä tuossa ketjussa se että kun minulle heitettiin - ettei vl kukaan tänä päivänä leiki hengellään tuon synnytysopin kanssa niin toin esille esimerkin: Äiti on käynyt läpi 3 keisarinleikausta ja odotaa neljättä lasta ja leikkausta vähän alle 4 vuoden sisään.
Keskustelu päätyi tuossa ketjussa siihen että miulle vain todettiin että tuosta tilanteesta ei voi syytää perhettä. Ettei toistuvat kerisarinleikkaukset ole kenenkään syy vaan sattuma. Tuo ihminen tiesi ensimmäisen leikkauksen jälkeen että tilanne on se että kaikki seuraavat leikataan. Ja kuitenkin 2 kuukautta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ihminen alkaa odotaa seuraavaa lasta. Tämä on tällä vuosituhannella vl liikeessä tapahtunut asia.
Vl liikeen kauhukabinetissa riitää tältä saralta tälläkin vuosituhannelta monta tarinaa. Itse ajatten että yksikin tapaus on liikaa. Vastuullista aikuistuutta ei ole se että ottaa tietoisesti hullunlaisia riskejä. Yhteisö ei kanna viimekädessä mitään vastuuta siitä jos ihminen on sisäistänyt sen ajattelun - ei milloinkaan eikä missään tilanteessa - vaikka kuolemaan asti. Siinä tilanteessa ihmishengestä äidin ja/tai lapsen hengestä tulee yhteisössä vain ikävä sattuma, mitä se rehelisesti sanottuna ei ole. Kuhein komentti tuollaisessa tilanteessa on tämä usein kuultu heitto - kaikkihan kävi loppujen lopuksi hyvin pääsivätpä taivaan kotiin...
Tuossa kejussa heitettiin kysymys. Ei perhettä voida syytää eikä syyllistää tuosta tilanteesta? Ja minä kysyin että kuinka niin ei voida syylistää. Tuo tilanne on täysin tietoiseten valintojen tulos? Vai kuka tuon valinnan on tehnyt? Kuka on päättänyt lääkeärien kehoituksesta huolimatta asettua altiiksi raskaudelle ja sitä kautta kuolemalle? Tuo on täysin tietoista kuoleman hakemista, vaikka ehkä sekin olisi helpotus tuon jatkuvan kuolemanpelon rinnalla. - Toisaalta uskovainenhan ei vl mukaan tunne kuolemanpelkoa (taitaa olla puppua).
Synti pitää saarnata synniksi- näin vl liikeessä aina muistetaan mainita. Ja minä sanon että tuollainen omalla ja toisen henkegellä ja terveydellä leikkiminen on älä tapa käskyn rikkomista. (Kaivaisiko joku sen selityksen missä todetiin että toisen hyvinvointiin piittamaton suhtautuminenkin on tuon käskyn rikkomista)
Lopuksi tuon tuosta ketjusta vielä yhden toteamuksen. Minun sanomiseni ja kirjoitukseni eivät monenkaan mielestä ole vl mukaisia.
Se on varmasti täysin totta koska kieltäydyn kaunistelemasta asioita vl tavalla. Enkä myöskään voi ajatella että mikään vl herätysliikeen ilmiö voisi olla sellainen ettei siitä voitaisi puhua.
Yksi tuon ketjun keskeisiä teemoja oli se missä Jumalan valtakunna raja kulkee?
Kenet minun tai sinun on tunnustettava Jumalan lapseksi?
Entä jos en tunnusta jotkauta uskovaiseksi siksi ettei hän kuljen virallisesti vl joukossa?
Tai onko minun joka kuljen vl joukossa mutten "suullani" tunnusta vl-fundamentalismia mikä on minun paikkani Jumalan valtakunnassa (ja mitä sillä tarkoitetaan)?
Tuossa ketjussa myös muutama nikki sai kiprän kitkeriä komenteja. Niistä täytyy todeta se jonka tuohon ketjuunkin kirjoitin että te jotka saatte sitä kielteistä palautetta niin teidän sanann eivät kuitenkaan ole valuneet kuin vesi hanhen selästä. Vaan tavalla josko toisella olette piikkinä lihassa. Teidän takianne monen on pakko ajatella niitä uskonsa perusteita.
Minusta on merkilistä tuossa ketjussa se että kun minulle heitettiin - ettei vl kukaan tänä päivänä leiki hengellään tuon synnytysopin kanssa niin toin esille esimerkin: Äiti on käynyt läpi 3 keisarinleikausta ja odotaa neljättä lasta ja leikkausta vähän alle 4 vuoden sisään.
Keskustelu päätyi tuossa ketjussa siihen että miulle vain todettiin että tuosta tilanteesta ei voi syytää perhettä. Ettei toistuvat kerisarinleikkaukset ole kenenkään syy vaan sattuma. Tuo ihminen tiesi ensimmäisen leikkauksen jälkeen että tilanne on se että kaikki seuraavat leikataan. Ja kuitenkin 2 kuukautta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ihminen alkaa odotaa seuraavaa lasta. Tämä on tällä vuosituhannella vl liikeessä tapahtunut asia.
Vl liikeen kauhukabinetissa riitää tältä saralta tälläkin vuosituhannelta monta tarinaa. Itse ajatten että yksikin tapaus on liikaa. Vastuullista aikuistuutta ei ole se että ottaa tietoisesti hullunlaisia riskejä. Yhteisö ei kanna viimekädessä mitään vastuuta siitä jos ihminen on sisäistänyt sen ajattelun - ei milloinkaan eikä missään tilanteessa - vaikka kuolemaan asti. Siinä tilanteessa ihmishengestä äidin ja/tai lapsen hengestä tulee yhteisössä vain ikävä sattuma, mitä se rehelisesti sanottuna ei ole. Kuhein komentti tuollaisessa tilanteessa on tämä usein kuultu heitto - kaikkihan kävi loppujen lopuksi hyvin pääsivätpä taivaan kotiin...
Tuossa kejussa heitettiin kysymys. Ei perhettä voida syytää eikä syyllistää tuosta tilanteesta? Ja minä kysyin että kuinka niin ei voida syylistää. Tuo tilanne on täysin tietoiseten valintojen tulos? Vai kuka tuon valinnan on tehnyt? Kuka on päättänyt lääkeärien kehoituksesta huolimatta asettua altiiksi raskaudelle ja sitä kautta kuolemalle? Tuo on täysin tietoista kuoleman hakemista, vaikka ehkä sekin olisi helpotus tuon jatkuvan kuolemanpelon rinnalla. - Toisaalta uskovainenhan ei vl mukaan tunne kuolemanpelkoa (taitaa olla puppua).
Synti pitää saarnata synniksi- näin vl liikeessä aina muistetaan mainita. Ja minä sanon että tuollainen omalla ja toisen henkegellä ja terveydellä leikkiminen on älä tapa käskyn rikkomista. (Kaivaisiko joku sen selityksen missä todetiin että toisen hyvinvointiin piittamaton suhtautuminenkin on tuon käskyn rikkomista)
Lopuksi tuon tuosta ketjusta vielä yhden toteamuksen. Minun sanomiseni ja kirjoitukseni eivät monenkaan mielestä ole vl mukaisia.
Se on varmasti täysin totta koska kieltäydyn kaunistelemasta asioita vl tavalla. Enkä myöskään voi ajatella että mikään vl herätysliikeen ilmiö voisi olla sellainen ettei siitä voitaisi puhua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
otetaan viestejä vastaan. Eilettäin ei sitten niin mikään viesti kelevannu.
viestejä... tällä tavalla ne usein saa houkuteltua kuitenkin näkyviin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028860115
Tuossa viestissä/avauksessa on ainesta tähänkin avaukseesi. Kummallista on lestadiolaisuus totta tosiaan
Minä kirjoitin siinä poistetussa ketjussa kysymyksen Tewvalle, enkä ehtinyt nähdä, mitä hän vastasi minulle.
Kyselin häneltä sitä, että miten 'yksinkertaisessa lapsenuskossa' saa kuitenkin siirtyä jossakin tilanteessa järjen käyttöön.
Aiheemme oli tuo Sinun mainitsemasi kauhutilanne, jossa kyseessä on jo ihmissilmin katsottuna kohtalon uhmaaminen ja tietoinen riskeeraaminen. Ei ehkäistä, vaikka terveys ja henki olisi vaarassa raskauden takia. Luotetaan vain varjelukseen, vaikka Jumalan antama järki neuvoisi tekemään toisin. Siinä käytetään Jumalan lupauksia omaan 'uhkapeliin'?
Tewvan kirjoituksista tuli mieleeni se, että lapsenkaltainen usko on sitä, että kuunnellaan sokeasti vl-seurakunnan rakkauden neuvoja ja annetaan myös vastuu ratkaisuista tai omasta tekemättömyydestä = piittaamattomuudesta muille. Se on lapsenomaista kuuliaisuutta 'äidille'?
Sitten kun tulee tiukka paikka, niin luovutaan tuosta helposta lapsenuskosta ja aletaan miettiä, missä järjen käyttö olisikin mahdollista ja sallitua. Siirrytään järkiuskoon. Uskosta tulee erittäin epämääräistä, ristiriitaista ja monimutkaista. Siitä ei ota kukaan selvää.
Uskon kautta muka ymmärretään, milloin tuon muutoksen uskonvaelluksessa saa tehdä, siirtymisen täydellistä kuuliaisuudesta hämäriin sekaviin selityksiin ja tekemisiin.
Siihen sitä vasta oveluutta tarvitaankin ja jopa röhkeyttä selittää ratkaisujen oikeellisuus. Siinä tarvittaan uudet sanat ja uudet merkitykset, jotta kukaan ei tajuaisi, mistä on kysymys.
Mutta Tewva osaa varmaan vastata? Vaikka minä en hänen selityksiään tajuaisikaan, niin monet veeällät ehkä ymmärtävät ja tulevat autetuiksi ehkäisykiusauksissaan.