On ehkä turhaa tehdä uusia avauksia aiheesta, josta niitä on paljon tehty, mutta ajattelin kuitenkin ottaa yhden Raamatullisen kannan esiin. Hoitokokouksista kärsineitä kehotetaan menemään keskustelemaan hoitajiensa kanssa. Muuta tietä ei kuulemma ole. Hoidettujen on ymmärrettävä oma vastuunsa.
Miten se sitten Raamatun mukaan on? Jos ajattelemme tilanteen hopearahan kadottaneen vaimon vertauksena, On Raamatun mukaan vaimon lakaistava visusti, jotta hopearaha löytyisi. Nyt minun käsitykselläni varustettu ihminen on saanut käsityksen, että vaimo on luovuttanut luudan hopearahalle, ja pyytää hopearahaa lakaisemaan itse itsensä esiin.
Mikä kohta minulta on jäänyt ymmärtämättä, kun en osaa tuota vertausta srk:n mielen mukaan tulkita? Toivoisin, että ainakin ämmä ottaisi asiaan kantaa, ja neuvoisi minua. Miten tämä asia oikein menee?
Miten se sitten Raamatun mukaan on? Jos ajattelemme tilanteen hopearahan kadottaneen vaimon vertauksena, On Raamatun mukaan vaimon lakaistava visusti, jotta hopearaha löytyisi. Nyt minun käsitykselläni varustettu ihminen on saanut käsityksen, että vaimo on luovuttanut luudan hopearahalle, ja pyytää hopearahaa lakaisemaan itse itsensä esiin.
Mikä kohta minulta on jäänyt ymmärtämättä, kun en osaa tuota vertausta srk:n mielen mukaan tulkita? Toivoisin, että ainakin ämmä ottaisi asiaan kantaa, ja neuvoisi minua. Miten tämä asia oikein menee?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vaikka vertaus on "tuutu" kuitenkin olisi mukavaa jos tietäisit missä se on jotta voisimme sen lukea ja pohtia tätä asiaa yhdessä :)
Tässäpä tämä. Itse asiassa Raamatunkohta koskee myös sinun sivuamaasi asiaa siitä, mihin Jumalan Valtakunnan raja vedetään.
"8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'."
Tärkeitä kohtia ovat mielestäni:
kadottaa yhden niistä
sytytä lamppua
lakaise huonetta
etsi visusti, kunnes hän sen löytää
kutsuu koolle ystävättärensä ja naapurinnaiset
Kyllä tässä vaimollekin jotakin vastuuta jää. Lieneekö vaimo sitten aika ajoin uppiniskainen.
Kiitos kun kaivoit tuon raamatun paikan... niin jotekin vain tuntuu että ei uloshoidetuilla ole o i k e a s t i väliä. Siis oikesti.
Tuota kohtaa edeltää kohta jossa todetaan että jos yksi lammas menee hukaan eikö paimen jätä niitä 99 ja lähde etsimään sitä yhtä kadonnutta.
Tai jos naine kadotaa yhden hopearahan niin eikö hän etsi niin kauan että löytää.
Minusta uskovaisen mieli pitäisi olla sellainen että me etsimme niitä Jumalan armosta osattomia etsiviä ihmisiä niin kauna kun työn aikaa annetaan. Ainakin siis toistaiseksi.
Kuitenkin minusta nyt tunuu siltä ettei uloshoidetuilla ja osaltaan varmaan myös oikeasti Jumalan armosta eksyneillä ole vl liikkeelle mitään väliä. Heitä tarvitaan vain siihen "hyvimstelijöiden kuoroon". Ja jos se ei kelpaa niin näytetään ovea.... Kaikki oli oikein ja hyvin...
Vaikka ihminen myöntäisi sen että jossain kohdassa on vikaan joutunut omalta puoleltaan hän ei kuitenkaan viimekädessä voi seistä sellaisessa totuudessa joka vaatii häntä kieltämän toisen ihmisen tunteet ja toisen ihmisen kokeman. Ja samalla hetkellä riistää ihmisen oikeuden puhua - kaikki on unohdettu....
Itselleni on ollut aika liikuttavia hetkiä se että kun jostain uskon perusasioita ollaan väännetty. Ja niitä yhdenkin kanssa väännetiin varmsti yli kymmenen viestin ketju niin tämä toinen ihminen vielä jaksoi kiitää siitä että halusin viimeiseen asti selitää sen asian aivan pohjia myöten. Ja kuitenkin sitä itse seisoo keskellä sitä inhimillistä tunnetta että - nyt tuo toinen on ihan herneet nenässä.
Kuinka tätä samaa nöyryyttä olla avoin asioitten äärellä löytyisi vl liikeestä?
Ennen kaikkea rukolen sen puolesta että tuota nöyryyttä löytyisi ainakin yksittäisiltä usovaisilta. Ja sellaista nöyryyttä on täällä näkynyt paljonkin. Mutta myös sitä penseyttä.
Jossain törmäsin selitykseen ettei uskon vastakohta varsinaisesti ole epäusko. Mikä on ihna totta toisaalta. Kuinka voit kieltää jonkun olemassa olon jos et usko sen olemassaoloon lainkaan? Vaan uskon vastakohta on penseys - välinpitämättämyys uskoa/uskonasioita kohtaaan.
Voi jospa olisit kylmä taikka palava mutta et penseä. Tämä ajatus löytynee ilmestyskirjasta jos en vääri muista. Ei se että ukomme on toisinaan hyvin kylmää ja jos puhutaan niistä "vl tuntemisista" niin köyhän laista. Mutta toisaalta meille itse kullekkin annetaan niitä kuumia kausia.
Penseitä meillä sen sijaan ei ole varaa olla. Ylimieisiä kovakorvaisia itsestämme ylpeitä - kyllä me nämä asiat tiedämme....
Mielestäni penseys on neimenomaan se asia mikä tässä hoitokokousten kieltämisessä on niin lähellä vl liikettä. Ollaan ylimieisiä ja piitaamatomia.
Seistään sen lauseen ja ajatuksen takana me olemme oikeassa ja te väärässä. Onko kenelläkään absoluutista totuutta täällä ajassa? Mielestäni ei ole. Ja tämän takia ajatten että jokaiselta vaaditaan nöyryyttä kuunnella ja kohdata toinen ihminen.
Sununtain evankeilumiteksti oli muutne laupiaasta samarialaisesta - ehkä ajattelen toisin kuin vl liike mutta elämässä kaikei tärkeitä on se että meillä jokaisella olisi aikaa kohdata se toinen ihminen. Tärkeintä ei ole ry;n talkootyöt vaan se kuinka me itse kukin jaksamme kohdata jokaisen ihmisen ympärillämme.
Kiitos, hys perusteellisesta vastauksesta. Olit pohtinut asiaa omakohtaisesti. Haluan vielä palata tuohon Raamatunkohtaan, koska minulle tuli sellainen oivallus, että tämä sisältää viestiä srk:lle enemmän kuin arvaisikaan.
Mitä vaimo etsi? Hän etsi hopearahaa, jonka hän oli k a d o t t a n u t ! ! ! Kadottaminen on aktiivista tekemistä, eli vaimo on siis itse tehnyt näin. Onko kadottaminen hyvä vai huono asia? Se on huono asia. Vaimo on siis äytynyt tehdä jotakin v ä ä r i n. Siksi vaimolle annetaan tehtäväksi lakaista visusti, kunnes hän sen löytää. Lepsu vilkaisu ei riitä. Vaimo on siis mitä suurimmassa määrin syyllinen, jos hopearaha katoaa. Jos vaimo pitää oikein hyvän huolen rahoistaan, eivät ne mihinkään katoa.
Eniten tässä sattuu se, että srk tulkitsee jonkin toisen Raamatunkohdan perusteella, ettei näillä rahoilla ole enää arvoa. Kyllä niillä on.
tunnustan että menin vähän siitä mistä aita on matalin... Viestisi tuntuu siksi vähän nuhteelta ja tideän että olisi pitänyt miettiä kuten eräs minua on kädestä pitäen opettanut :)
Kuka missä milloin miksi....
Kuten sinäkin pohdit kuka on hukannut ja mitä?
Paltaan siis tuohon raamatunkohtaan. Edelleenkin ajattelen tuota raamatun paikkaa edeltäviä jakeita. Niissä on tuo - hän jättää ne 99 ja etsii sen yhden joka on kadonnut...
Aivan oiken mutta tuohonkin ajatukseen liityy sellainen ajatus että ajattelee tuota asiaa sitten mistä näkökulmasta tahansa päälimmäisenä on kuitenkin se että tuo eksynyt lammas "toimitetaan" Hyvän Paimenen laumaan ei pakolla vaan rakkaudella ja huolempidolla.
Siis lauma johon tuo lammas toimitetaan tai okeammin saatetaan on nimenomaan se lauma josta Jeesus puhuu - ja he seuraavat Hyvän paimenen ääntä...
No sitten tuohon vaimoon.. En tiedä (sano tämän siksi etten todellakaan tiedä) mutta se ajatus on että kyse on kuitenkin viimekädessä yhden ihmisen omakohtaisesta uskota. Että nuo hopearahat ovat niitä omakohtaisen uskon perusteita... Ja jos ajatellaan että hän on hukannut noista uskonsa perusteista yhden tärkeän osan...
Niin tokihan on niin että meidän tätyy sytyttää se Jumalan sanan tuli ja valkeus ja lakaista visusti että me nuo luovuttamattomat uskon perusteet löydämme.
Edeleen tässä on proplematiikaa... Voidaanhan tätä edelleenkin tulikta srk-laisitain.... Että tuolla vertauksella tarkoitetaan seurakuntaa... Että vaimo on seurakunta.. Tämäkin on kaukaa hettua. Kuitenkin jos ajatellaan että tuo kultaraha on uskovainen niin edelleen ollaan siinä samaisessa proplematiikassa jonka toin esille jo tuossa ensimmäisessä viestissä - uloshoidteuilla pitäisi silloin olla hyvin paljonkin väliä.
Kuitenkin joudun palaamaan tuohon ajatukseen että jos tuo vaimo on penseä välinpitämätön eikä välitä etsiä sitä hopearahaa käy niin että hän yhden toisensa jälkeen kadotaa pimeyteen...
Tästä tuleekin mieleeni toinen raamatun paikka. Kymmenen neitseen vertaus jota toki voidaan selitää monellakin tapaa.. tekniikka tökkii nyt niin pahasti että kaivan senketjun myöhemmin jos on tarvetta... Kuitenkin tuossa ketjussa sivuttiin tavallaan tätä asiaa. Uskossa valvomista. Meidän lapsuissa pitää palaa se Jumalan sanan totuuden valkeus vain se valkeu on kyllin kirkas valaisemaan niitä kaikkein pimeimpiäkin nurkkia jotta löydämme ne hopearahat...
Kun ajatelee tuota raamatun kohtaa niin siinä myös lukee niin näin
7 Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
10 Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen
Ajattelemmepa kummin päin vain että tuolla vaimolla viitataan yksittäiseen ihmiseen tai seurakuntaan lopputulos on sama -meillä tulee olla Kristuksen mieli.
Ja tähän ajatteluun kuuluu se että me kannamme huolta jokaisesta lähimäisestä mutta myös siitä että mysymme Jumalan sanassa. Että meille uskon peruskivenä pysyy aina Kristus.
Minusta kyse on selkeästi seurakunta-äidistä, joka kömpelyyttään tai taitamattomuuttaan kadottaa jäsenensä. Onhan se lammasvertauksessakin aivan oikea ihminen, joka Jeesus itse pelastaa. Nämä ovat tietysti syvällisiä asioita, enkä jonkin kohtan monikerroksista merkitystä osaa selittää, joten uskon perusteet saattavat olla myös kyseessä. Itseäni askarruttaa se, että minun mielestäni uskon perusteet tulee olla k a i k k i. Siinä ei voi jättä mitään aukkoa, että uskon esimerkiksi Jumalaan, mutten Hänen Poikaansa.
Tein vain niin itselleni merkittävän havainnon, kun olen paljon miettinyt tuota erehtymättömyyden oppia, löytyykö sille Raamatullinen vastine. Tämä kohta kaataa minun tulkintani mukaan sille opille kylmää vettä niskaan. Tiedän ja tunnen, olethan kirjoittanutkin aiemmin, ettet muita tuomitse, ja se on sinussa Kristuksen rakkauden osoitus ja merkki. Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että kulmakivenä rakennuksessa on Kristus.
Ajatuksesi lentää niin nopeasti, etten ehdi edes lukiessani siihen mukaan, lienen hitaanpuoleinen ajatuksenjuoksultani. Siksi vastasin vain johonkin, enkä käynyt läpi mitenkään pilkun ja pisteen tarkkuudella kirjoitustasi. Mutta en ollenkaan moittinut, päinvastoin:)
vielä...
Tätä asiaa on ollut aikaa mietiskellä ja on vielä ainakin yksi näkökulma. Ehkä noihin kahteen vertaukseen ei liity sen kumpaa ulottuvuutta kuin se että ne kuvaavat Jumalan valtakunnan olemusta.
Ja näin ollen minä joudun kysymään sinutla mikä on seurakunta-äiti? Tämä seurakunta-äiti ajattelu on jos joku vl ajattelua.
Raamatussa puhutaan toki paljon lapsaista paimenista jne ja näin ollen sitä oikopäätä tulee ajatelleeksi että näihin asioihin liityy aina vertaus.
Ja kun olen tuota asiaa miettinyt niin kyse ei voi olla seurakunta-äidistä eikä seurakunnan paimenista. Ja miksi ajattelen näin - siksi että raamattu toisaala sanoo - Minä olen hyvä paimen, Minä pidän vaarin omistani, Minä olen tie totuus ja elämä....
Kun vl puhutaan paljon tuosta seurakunta-äidistä niin oletkos sinä miettinyt kuinka raamatullinen tuo ajatus on. Meille on toki luvattu "täysi ylöspito" Jumalan valtakunnassa. Mutta niin kuin ajallisessakin perheessä äidin hoiva ja rakkaus voi olla myös vahigollista. Minusta on aika huvitavaa se että seurakunta-äitiä verrataan luonnollisen äidin hoivaan - olen kuullut tämän monessa seurapuheessa.
Ja kuitenkin jos seisomme totuudessa äidit erehtyvät, heidä rakkaus voi olla tuhoisaa pelkästään siksi ettei lapset kasva äidin helmoista omilaan toimeen tuleviksi. Jossain mielessä tämä osuu kipeällä tavalla joka suhteessa tuohon vl-seurakuntaäiti ajatteluun...
Minusta näissä kahdessa kohdassa nimenomaan kuvataan Jumalan valtakunnan olemusta ja myös sitä Jumalan tahtoa - Jumala etsii jokaista ihmistä, ja myös niitä uloshoidettuja :) ... Niillä todellakin on väliä Jumalalle vaikka joskus tuntuu ettei vl niistä paljon välitä. - hehän ovat vain katkeria.
Ja ajatustani lujitaa se tieto että tuo raamatun paikka jatkuu tuhlaajapoikavertauksella.. jota toki selitetään vl liikessä välilä hyvinkin mielivaltaisesti.
Vaimo ja seurakuntaäiti ovat kyllä mielestäni täysin Raamatullisia käsitteitä ja asioita. Mutta mielestäni on tärkeää erottaa sellainen asia, että seurakuntaäiti tai vaimo hoitaa lapsiaan uskon lampun varassa ja valossa, mutta seurakunnan osuus päättyy siihen. Seurakunta ei voi tehdä enempää. Siitä alkaa Kristuksen osuus, mihin seurakunnan osuus loppuu. Seurakunta osoittaa syntiinlangelleelle ihmiselle Kristusta, mutta ei ole Kristus.
Sanot seurakuntaäidin ajattelun olevan vl-ajattelua, mutta johtuneeko siitä, että äidille on ehkä annettu liikaa valtaa? Äiti karkottaa lapsen läheltään, vaikka hänen pitäisi hoitaa. Lisäksi äiti ei tunnusta olevansa erehtyväinen, vaikka näin on Raamatunkin mukaan tulkittavissa.
Olet oikeassa, että näitä asioita ei pitäisi liian yksioikoisesti tulkita, päätyä johonkn yhteen malliin ja pysyä kivenkovaa siinä. Se ei ole rakkautta, jota Jeesus meitä kehottaa oman esimerkkinsä mukaisesti osoittamaan lähimmäiselle.
"Sanot seurakuntaäidin ajattelun olevan vl-ajattelua, mutta johtuneeko siitä, että äidille on ehkä annettu liikaa valtaa? Äiti karkottaa lapsen läheltään, vaikka hänen pitäisi hoitaa. Lisäksi äiti ei tunnusta olevansa erehtyväinen, vaikka näin on Raamatunkin mukaan tulkittavissa."
Tässä me taas olemme :) Kun minä kysyin sinulta kuinka raamatullinen tuo seurakuntaäiti ajattelu on sinä löysit sen - oppi erehtymättömästä seurakunnasta (ajallisesta seurakuntaäidistä)...
Seuakunta joka seisoo Kristuksen totuudessa hoitaa meitä Jumalan sanalla. Mutta seurakunta joka ei seiso tutuudessa ei voi myöskään hoitaa meitä Kristuksen rakkaudella.
Minä poden "syyllisyyttä" siitä että laitan sinut etsimään... Ja kuitenkin sinä myös löydät sen mitä laitoin sinut etsimään...
Eli tuota raamatun paikkaa voidaan käytää tukemaan tuota erehtymättömyysoppia ja kuuliaisuutta seurakunnalle (ajalliselle) kuitekin siinä kohdassa mennään ulos raamatun sanasta. Unohdetaan Kristus.
En ole varma, yritätkö ajaa minua pussiin, mutta en ihan täysin ymmärtänyt ajatustasi. Tosin ei minua pussiin joutuminen pelota, koska en hyväksy erehtymättömän seurakunnan opetusta. En siis mielestäni löytänyt mitään oppia erehtymättömästä seurakunnasta. Vai olenko ajatuksissani sekoillut jotenkin.
Täytyy taas erottaa yksi asia. Kristuksen luovuttamattoman armon saa uskoa anteeksi takuulla ilman, että pitäisi kokea syyllisyyttä siitä mitä seurakunta opettaa perinnäissäännöistä sun muista epäolennaisuuksista. Se on seurakunnan vastuu, kristityn vastuu on tietysti uskoa
Ettei menisi liian helpoksi: Kristitty on tietysti osa seurakuntaa, ja hänellä on oma vastuunsa rukoilla seurakunnan ja sen opetuksen puolesta. Vihollinen saattaa päästä voitolle, jos seurakuntalaiset eivät jaksa rukoilla. Silloin voi myös seurakunnan opetus vinoutua ja kääntyä ihmisopetukseksi, joka ilmenee mm. kovisteluna ja ihmisten asioiden tutkimisena.
Kaksi eri reittiä, joita voisin kuvitella puhujan saavan viestejä seurakunnan "tarpeista": Ensimmäinen reitti on rukous, jolloin seurakuntalainen rukoilee i t s e l l e e n parantavaa sanaa. Pyhä Henki johdattaa ppuhujaa puhumaan kohti tuon ihmisen omaatuntoa. Toinen reitti on se kaamea, jossa seurakunnan luottovasikka kertoo tavanneensa sen ja sen seurakuntalaisen synninteosta, jolloin puhuja piiskaa koko seurakuntaa, ja erityisesti tuota langennutta syntistä synnintekemisestä. Se ei ole rukouksella varustettu, vaan ihmislihalla kuorrutettu, eikä ole Jumalan silmissä hyvä.
Kirjoitit potevasi syyllisyyttä, älä hyvä ystävä pode sellaista. Olet ajatuksia herättävä keskustelukumppani, ja kuten sanottu, sinulla on Kristuksen Henki.
Siitä alkaa Kristuksen osuus, mihin seurakunnan osuus loppuu.... Ja tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Seurakunna (ajllisen) on ennen kaikkea johdatettava ihminen Kristuksen jalkojen juureen... Ja saarnattava sitä luovuttamatonta ja teoilla kuormittamatonta armoa.
Puhumme uskon perusteista. Minä uskon niin kuin sinä sanot. Ja kuitenkin minä kuuleen vl liikeestä myös toisenlaista oppia. Sitä oppia jossa seurakuntaäidille annetaan valta tuomita eläviä (ja kuolleita) tekojensa jälkeen.
Ethän sinä lainkaan puhu pusiin ja erehtymättämän seurakuntäidin piikiin noita ajatuksia vaan päin vastoin haluat pitää kiinni Kristuksen luovuttamattomasta armosta.
Jos meiltä vaaditaan ehdotonta ja kyseenlalaistamatonta Jumalan sanan valossa tarkistamatonta kuuliaisuutta seurakuntäidille (jolla ajatten että tarkoitetaan ajallista seurakuntaa) niin silloin meidän tulisi myös ajatella että tuo seurakuntaäiti on erehtymätön.
Ainoa asia jota voimme pitää erehtymättömänä on Jumalan sana. Ja minun uskoni on siihen luja että tuosta sanasta itse kullekin avataan se määräosa joka meillä täällä ajassa tarvitaan.
Sinä olet toisessa kohtaa myös hyvin ehdoton "... ilman, että pitäisi kokea syyllisyyttä siitä mitä seurakunta opettaa perinnäissäännöistä sun muista epäolennaisuuksista." ja kuitenkin tuohon kuuliaisuuden vaatimukseen ajalliselle seurakunnalle kuuluu se että omatunto vai pitäisikö sanoa yhteistunto on sen seurakuntaäidin tunto. Seurakuntaäidin tuntoa pitää pitää oikeana ja erehtymättömänä...
Minusta pitäisi olla vielä kolmaskin reitti tuossa puhuja asiassa. Ja se on se että kun puhjua eksyy Jumalan sanan ääreltä myös hätä tulsi voida lähetyä rakkaudella seurakunnasta päin...
Tämän päivän vl liikeessä se on tehty "melko mahdottomaksi" koska "linjaus" näytää olevan se että puhuja puhuu Jumalan sanaa vaikka puhuisi mitä. Vl liikeen puhujakultuurista puutuu tällähetkellä lähes täysin se vastavuoroisuus. Rivi-vl tulee ottaa kaikki mitä ylhäältä päin annetaan Jumalan sanana...
Poden "syyllisyyttä" (huomaa lainausmerki) koska käyn jälleen kerran sinua kohti. Kuitenkin ajattelen että olet kokemukseni jälkeen niin vahva uskossa että jospa näistä väänöistä joku lukija löytäisi sen etsimänssä. Sinun uskosi Kristuksessa on minun puolelta katsottuna siinä mielessä vahva että sinun kanssasi uskaltautuu joskus vääntämään rautalankaa...
Tämän pohdinnan lopuksi vielä totean että kun sinä sanot ettet löytänyt oppia erehtymättömästä seurakunnasta niin minä sanon sinulle ettet voinut löytää sitä siitä siksi ettei sitä siinä ole. Ja kuitenkin tätä paikaa nimenomaan käytetään siinä merkityksessä - meidän tulee olla kuuliasia seurakutaäidille (ajalliselle seurakunnalle).
Minusta rinnasteisina käsitteinä ei voida käytää seurakuntaäiti (ajallinen seurakunta) = Jumalanvaltakunta (hengellinen). Jumalanvaltakunta toki voi olla seurakutaäidin helmoissa jos tuo seurakuntaäiti pysyy totuudessa. Kuitenkin ajattelen myös niin että viimekädessä Jumalan valtakunta repii itsensä irti noista helmoista jos tuo seurakutaäiti ei pysy Jumalan sanassa vaan luopuu luovuttamattomasta armosta.
Em ajatusten valossa näenkin että puhujien nostaminen kaiken arvostelun yläpuolelle johtaa tilanteeseeen jossa kuulijan odotetaan ottavan kritiikittä vastaan kaiken kuulemansa. Pidän sitä Jumalan sanan vastaisena.
muodostavat kokonaisuuden.
Vertaus sadasta lampaasta ja yhden katoamisesta koskee ihmiskuntaa.
Vertaus vaimon penningistä ja huoneen lakaisemisesta lampun valossa tarkoittaa seurakuntaa ja sen toimintaa. Harja on pehmeä. Lakaistaan keskellepäin. Etsittävä penninki on arvokas ja ollut tallella ennen. Penninki kilahtaa, kun Jumalan sanan hellä harja koskettaa siihen. Jumalan Sana puhuttelee ihmistä.
Tuhlaajapojan vertaus yksilöä ja heidän keskellään vaikuttavaa kahdenlaista vanhurskautta.
Kiitos sinulle hienosta tiivistelmästä, nimetön ystävä. Vai lienetkö tuttukin?
Pahoittelen tässä myös samalla, etten ole hysille vastannut, mutta kun en ole tänään ehtinyt. Ehkä tässä nimettömän kirjoituksessa on hysillekin vastausta.
En tiedä, kuka on edellisen viestin kirjoittaja. Minä se en ainkaan ollut, vaikka usein Sinulle kirjoitankin. :D
En jaksa miettiä noita vertauksia, sillä ajattelen, että niissä kuvataan kuitenkin pääasiassa Jumalan Valtakunnan olemusta monella eri tavalla. Eri vertauksin.
Siksipä yksityiskohdat poikkeavat suurestikin eivätkä ole oleellisiakaan. Ne voivat jopa vääristää Tärkeintä! Miten jokaiselle pienelle kohdalle voisi löytyäkään saman suuntainen selitys, kun kyse on maallisen elämän alueelta otetuista esimerkeistä!
Mitä ovat taivaan linnut ja niiden pesät sinappipuun oksilla? Mitä ovat naapurin vaimot? Entä luuta ja itse hopearahat? Entä linnun poikaset ja kakat, joita varmasti sisältyy vertaukseenkin? Miksi hopea eikä kulta? Jne jne jne.
Kyllä keksimällä voi selitellä mitä vain. Varsinkin jos on tietty lähtökohta, johon haetaan tukea ja vahvistusta! Monet sivuseikat menettävät merkityksensä, 'unohdetaan' ja joku kohta nousee erityisasemaan. Ehkä jopa väärin perustein?
kuinka näillä voidaan tukea sitä ajatusta siitä että vl seurakunta (ajallinen) on erehtymätön....
Se on erehtymätön vain siinä tapauksessa että se todella sytytää sen totuuden valkeuden ja lakaisee visusti.
Ajatuksesi ovat hyvinkin tyydyttäviä sinänsää sectorin kanssa vain tulee väänettyä näistä kohdista vähän siinäkin mielessä missä kaikissa merkityskissä niitä on käytetty.
Otat esille luudan. Kohdassa puhutaan vaan lakaisemisesta huoneessa. Huoneella on joku merkitys. Penninki on vielä huoneessa. Huoneita ei lakaista luudalla, joka on kova ja karkea, vaan pehmeällä harjalla. Tulin arvelleeksi, että harja olis Jumalan Sana. Niin voisko olla, että harja olisi saarnattu sana ja lampun valo kirjoitettua Jumalan Sanaa... Vaikea asia.
Olen seurannut, koska Sectori löytäisi selityksen naapurikylän vaimoille.
Kun lähetysmiehet liikkuivat silloin herätysliikkeen alussa paikkakunnalta toiselle, niin he toivat hyviä terveisiä. He kertoivat mm. ketkä ihmiset olivat saaneet parannuksen armon, sekä kristittyjen uskon koettelemuksia tapahtumista, joissa Jumala oli ihmeellisesti johdattanut. (Näin tapahtuu vieläkin esikoisten joukossa.)
Itse olin vl-tilaisuudessa, jossa tuotiin huonoja terveisiä. Terveisiä siitä, että jotkut ihmiset eivät enää olleetkaan uskomassa. Näiden oma isä oli vartavasten tämän kertonut saarnaajalle ja niin oli tehty päätös erottaa. Mieleni askaroitsi tuon isän tilanne. (Oliskohan ollut jotain omaakin asiaa,josta olis voinut puhua saarnaajan kanssa. Toisista kyllä löytyy vikoja kerrottavaksi saarnaajalle.) Tämä on aivan vastakohta sille naapurikylän vaimojen kutsumiselle, kun viestitetäänkin päinvastaista viestiä.
Jeesus itse sanoo, että jopa taivaassa riemuitaan, kun ihminen kääntyy ja tekee parannuksen. (Sekä armon taivaassa, että kunnian taivaassa.) Voisko se ystävien ja kylän vaimojen kutsuminen liittyä tähän iloitsemiseen. Tuhlaajapojankin juhlinnassa kaikki muut juhlivat, paitsi vanhempi veli, joka korosti kuuliaisuuttaan ja oli katkera isällee. Lakihan synnyttää vain vihaa ja katkeruutta, kuten hänellekin kävi.
sanoisin: "En pidä mitään seurakuntaa erehtymättömänä." Raamatussa on kertomus, kuinka Maria ja Josef kadottivat Jeesuksen. He löytivät Hänet temppelistä avoimen Raamatun äärestä niiden joukosta, jotka tutkivat kirjoitettua Jumalan Sanaa.
Myös Luther pitää, että ajallinen seurakunta voi erehtyä.
Jumala on kuitenkin siunannut maatamme niin, että Jumalan Sana vieläkin on kuultaviss elävänä ja puhtaana.
Olen iloinen, että myös vl-liikkeessä on syntymässä avautumista ja pyrkimystä Raamatulliseen Kristuksen oppiin. Olen joskus liittänyt iltarukoukseeni myös sen Seppo Lohen...
>Olen seurannut, koska Sectori löytäisi selityksen naapurikylän vaimoille.>
Hauska kuulla että olet seuraillut asiaa:) Haluaisin silti kysyä, miksi minun pitäisi löytää selitys naapurikylän vaimoille? Enhän minä usko sellaiseen oppiin, ettei vaimolla ole ystävättäriä. Eikö paremminkn kannattaisi seurata, milloin s a a n siihen selityksen.
Kiitos asiallisista kommenteistasi edelleen, nimetön ystävä.
anteeksi epätäsmällistä artikulointiani. Olen hieman impulsiivinen.
Toki uskomme, että Jumala asiat kirkastaa, jos näkee hyväksi kirkastaa. Tuolla toisessa kohtaa, hätäiselle luonteelle tyypillisesti, esitinkin, että "..eikö hän kutsu ystävänsä ja kylänsä vaimot ja ..." , olisi jotenkin analoginen sille, että Jeesus itse sanoo, että taivaassa iloitaan jokaisesta syntisestä, joka...".
Yhtähyvin se saattaa tarkoittaa vain sitä, että siitä lähtee kaikille kristityille hyvä, iloinen, sanoma.
Meidän on nyt tarkattava, mitä vaimo tässä tarkoittaa. Nyt penninki on vain hukassa, on tullut näkymättömäksi huoneessa, se on kristittyjen sydämillä(?). Tässä kohtaa penninki on olemassa. (Vaimo ei nyt synnytä.) Tuhlaajapoika oli sen sijaan kuollut ja virkosi jälleen. Tässä riittää sittenkin pohtimista.
Kiitos mielenkiinnosta!
Onko sillä oikeasti merkitystä, mitä siivousvälinettä tuohon aikaan käytettiin? Oliko se pehmeä harja vai luuta?
Eikö silloiset asumukset olleet aika karkeatekoisia ja -lattiaisia, joten luutakin voisi olla kyseessä. Ei kai niitä ainakaan millään pumpulilla tai pölyhuiskilla siivottu?
Puhutaanko siinä harjastakaan? Vai onko tuo oma keksimäsi väline? Samoinhan on lampun kanssa. Silloin oli ÖLJY käytössä, nyt on sähkö. Meinaako se, ettei meillä ole enää Pyhän Hengen vertausta olemassakaan?
Yksityiskohdat ovat melko vaikeita selittää tarkasti. Ainakin niiden kohdalla voi tulla helposti virhetulkintoja? Ja riitaa ja tuomitsemistakin. ;(
ei ainakaan riitoja tule.
Koko elämähän on vain Jumalan suurien lahjojen vastaanottoa. Ajattelepa: On todella kultainen aika kun veli voi sanoa veljelle: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Saamme olla Jumalan kaikkinaisen huolenpidon kohteena. Emme saa itse tehdä ongelmia.
Pahoittelen, että tulin tarttuneeksi luuta-sanaan.
Se oli oikeastaan sopimatonta. Toivon, että voisit antaa sen anteeksi.
Pidän kuitenkin kiinni siitä, että vertauksessa lakaistiin huonetta sisältä päin. Kyllä meidänkin aikana vielä lakaisu tunnetaan. Siinä ovat tuntomerkkeinä pehmeä harja ja lakaisu seinämiltä keskelle päin. Lisäksi työ tehdään hyvässä valaistuksessa. Näisäkin elementeissä on paljon.
Siis huoneesta ei lakaista tomua ulospäin vaan sisälle päin. Voimme kuvitella, että kun lantti osuu harjaan, niin se saattaa kilahtaa.
Minulla on vähän omaakin kokemusta, kun Jumalan Sana on kosketellut erikoisesti suhteita lähimmäisiin, niin sydämessäni, (voiko ajatella = huoneessa), on melkein tuntunut kilahdus. Siinä kohtaa missä olen vähän kuin luvallisesti kantanut anteeksiantamatonta ja kanteellista mieltä, olen joutunut toteamaan, että sehän on suuri synti. On vapauttavaa ollut mennä puhumaan tuo asia pois ao. ihmisen kanssa ja päästä vapaalle tunnolle. Väleihin on palannut rakkaus ja luottamus.
Silloin tuo penninki on kilahtanut. Se on ollut huoneessa, mutta nyt se on taas kaikkien kristittyjen sydämillä, kuten kristittyjen tuleekin olla toistensa sydämillä.
Kuitenkin nämä ovat Jeesuksen omia sanoja, eikö vain? Ja Hän käytti paljon vertauksia. Voimme luottaa siihen, että niissä on Jumalallista totuutta ja voimaa. Laitan tähän aiemminkin kertomani ajatuksen, joka minua helpottaa näitä miettiessä. Jumalan Sana on siemen, josta selitettäessä aukeaa kukkameri. En ole vertausta itse keksinyt, mutta se on minusta osuva. Siemen alkaa kasvaa ilman meidän vaikutustamme, ja aukeaa silminnähtäväksi kauniiksi kukaksi ja tuottaa uusia kukkia.
Samoin on Jumalan Sanan laita, jos niin uskomme.
Siinä olet oikeassa, ja minä olen samaa mieltä, että virhetulkintoja tulee, ja takuulla. Siksi tuo havaintoni juuri tämän Raamatunkohdan osalta on itselleni niin merkittävä, että se osoittaa tämän virheen mahdollisuuden tai jpa väistämättömyyden selkeästi. Aiheutanko itse tuomiota toiseen suuntaan, jos väitän seurakunnan olevan erehtyväinen, sitä en osaa sanoa.
Raamattu kertoo muutenkin mielestäni monessa kohdin juuri ihmisen erehtyväisyyden ja inhimillisyyden: Ajatellaan vaikka Daavidia, Moosesta, Pietaria tai vaikkapa Tuomasta. Kaikki erehtyivät raskaasti. Ja varmasti moni muukin. Se on minulle juuri sitä evankeliumia, että nämä ihmiset eivät olleet täydellisiä vaelluksessaan, vaan he joutuivat turvautumaan Jeesukseen: "Herra auta, me hukumme!!"
Minusta vertaukset ovat mukavia ja valaisevat asiaa paremmin tajuttavaksi. Itsekin käytän mielelläni vertauksia. Tosin niihin suhtautuminen tulisi olla ehkä erilaista.
Ajatuksesi oli monella tapaa ihan ok mutta niillä ei voi perustella sitä että ajallinen seurakunta voi erhetyä...
Ja sitten toivoisin että SL lisäksi voit näköjään liitää rukouseen myös muita jotka taistelevat sekä raamatussa pysymissä että vl liikeen avautumisen puolesta....
Kerrassaan hienoa tekstiä. En ehtinyt sinulle vastata, ja nyt luin kirjoituksesi uudestaan. Onkohan se sitten vahvuutta kun lukee toisen kirjoitusta, ja huomaa lähes itkevänsä toisen sanoista. Sinun sanasi merkitsevät minulle jotakin sellaista, että sinä pidät minua Kristuksen seuraajana. Tiedätkö, se merkitsee minulle paljon. Kaikki tuntemani ihmiset eivät pidä, ja se tuntuu kovalta ja...ahdistavalta.
Kuuntelin tänään radio ykkösen aamunavausta, ja pappi selitti kristityn suhdetta maalliseen esivaltaan. Siinäkin suhteessa meillä on velvollisuus olla kuuliaisia esivaltaa kohtaan, koska "kaikki valta on Jumalalta peräisin". Voisimmeko ajatellae, että seurakunnallinen "hallitseminen" olisi samankaltaista järjestyksen pitoa niinkuin esivallallakin? Silloin olisi helpompi mieltää sen rooli, ainakin minusta. Tulee kunnioittaa lakeja, ja tulee kunnioittaa seurakunnan sääntöjä. Jos hallitsijat ymmärtävät, että kaikki valta on Jumalalta, he osaavat myös antaa sille oikean merkityksen. Ja myös osaavat suhteuttaa oman roolinsa sen mukaan. Valta ei ole helppo asia ihmiselle, koska se sokeuttaa ja myös turmelee. Sokeus tulee niin suureksi, että vääryys tuntuukin oikealta, vaikka siihen olisi selkeät perusteet. Admata kirjoitti minulle joskus Raamatunkohdan, jonka sanoma vapaasti lainattuna oli, että "olkaa veljet keskenänne, älkääkä toistenne yläpuolella". Mahtaakohan tuo nyt sitten kumota kaiken, mitä kirjoitin:) Laitan Raamatunkohdan, kun löydän sen.
Jumalan siunausta hys.
Ajattelin itsekin tässä välillä tuota ihmissuhdepuolta. Onhan silloin arvokas lantti omistuksessa, kun on vaikka ystävän, läheisen tai sukulaisen kanssa siteet ja suhteet kunnossa!
Kun tuon arvokkaan lahjan omaa huolimattomuuttaan tai vajavaisuuttaan kadottaa, niin silloin on ahkeran etsimisen aika, vaikka sen pehmoisen harjan kanssa. (Mikä se kihveli sitten on? ;)
Tuo etsiminen eli asioiden mahdollinen korjaaminen on mielessä, niin ehkä se 'lanttikin' löytyy ja ilo pääsee valloilleen.
Monesti ensitapaamisella, melkein ensitörmäilyssä tuo raha vierii piiloon ja sitä on sitten haettava erilaisten lamppujen ja luutien avulla. Minulla on siitä kokemusta muutamien kanssa, että pienet väärinkäsitykset aiheuttavat esteen ystävystymiselle heti aluksi. Mutta kun sitä kadonnutta mahdollisuutta ja kontaktia etsitään, niin siitä seuraa yhteinen ilo ja riemu....
Kuuluko nyt kilinä? :D
Vertauksilla Jeesus syvensi opetustaan ja niiden avulla ihmisten oli ylipäätään helpompi tajuta taivaallisia /hengellisiä asioita.
Joskus aivan yllätyn, kun saan lisätietoa esim. Raamatun aikaisista elitavoista ja toimista. Niiden kautta vertauksetkin saavat lisäväriä ja huimia ulottuvuuksia.
Niissä on Jumalan Sanaa ja siten niistä kasvaa kukkameri, kun siemenet pääsevät sellaiseen maahan, jossa he voivat itää ja kasvaa.
Erehtyväisiä olemme jokainen. Onneksi pelastuksen ehtona ei olekaan virheettömyys ja puhdas oppi!
koska ajallinen seurakunta voikin erehtyä.
Mutta on hienoa havaita, että jos kysyy jotain asiaa sellaiselta, jonka uskoo varmasti sen tietävän, niin tapaakin ihmisen, joka on nöyrä, ottaa Raamatun paikkoja esille ja lupaa vastata vasta tutkittuaan asiaa muiden kanssa. Tälläisiin johtajiin syntyy luottamus. Silloin neuvot eivät muuttele.
Kaikesta näemme, että niissä asioissa, missä on menty Raamatun ohi tai yli, on jouduttu suuriin vaikeuksiin. Raamatusta ei ole jäänyt asioita pois vahingossa. Jumalan pyhät ihmiset ovat kirjoittaneet sen Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kun se sama Pyhä Henki saa olla kirkastamassa asioita, ei tule käännösvirheitä eikä muitakaan virheitä.
Toki tahdon vastata tuohon esirukouspyyntöönkin. Mutta pyydän itse samoin...
oli taas ajatusvirhe mutta kuitenkin ymmärsit mitä tarkoitin. Tuota raamatun paikkaa ei voida käytää tukemaan ajattelua ajallinen seurakunta ei voi erhtyä....
Tänäpäivänä aika moni taitaa olla sen rukouksen tarpeessa.... Mitä ihminen istestään voi jos Jumala ei auta?
Matteus 23
Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
Minua harmitaa vieläkin se että kun se yksi ketju poistui puhuimme tästä samasta asiasta. Sallithan että kertaan...
Kuinka min voin toisen uskon kieltää jos henki todistaa minun henkeni kanssa jonkun veljeksieni ja sisarekseni. Tottakai minun vl tulee kieltää armon osallisuus kaikilta muilta kuin niiltä jotka kulkevat vl "leivissä". Mutta en minä voi omatuntoni tähden tehdä niin.
Tokihan on niin ettei kaikkien usko ole sitä mitä minä uskosta ajattelen. Ja täläisten "uskovaisten" puheet saavat minut "karttamaan" heidän ajatuksiaan. Eikä tälläisen ihmisen kanssa voi kokea sitä yksimilisyyttä ja keskinäistä rakkautta.
Tokihan meillä on sinunkin kanssa näkemyseroja. Saatamme puhua pitkään ja "jäädä" erimielisiksi. Mutta se ei riko sitä yksimielisyyttä ja keskinäistä rakkautta joka meillä on. Me kumpikin ymmärrämme sen vajavaisuuden ja sen ettemme voi täällä ajassa nähdä asioita muuten kuin kuvastimen kautta. Ja ymmärrämme sen että tuo näkemä voi olla aika erillainen eri kulmasta katsottuna. Emmekä voi seurata tuota ymmärrystä vaan meidän on seurattava sitä lupausta joka on aikoijen alusta ollut... - on tuleva se joka on rikkipolkeva käärmeen pää..
Ja jokainen joka haluaa pitää tuosta lupauksesta joka ei ole tämän päivän uskovaisille vain lupaus vaan Jumala on täyttänyt tuon lupausken. Niin jokainen joka tuosta lupauksesta pitää kiinni ja on Kristusen seuraajaksi kutusttu hänestä pitää loistaa myös se uskon valkeus.
Meidän erimielisyytemme ei riko sitä taivastoivoa eikä saa meitä tuomitsemaan toinen toistamme. Vaan haluamme pysyä siinä rakkaudessa ja siinä luovuttamattoman armon osallisuudessa.
Siitä toivosta ja ajaeukseta minä olen luopunut että yksikään ajallinen yhteisö voisi olla ainoa oikea uskovasiten joukko. Ja sellainen näköala myös on että Jumalan lapset ovat täälä ajassa hajallaan. Meidät on itse kukin lähetetty mailmaan. Tänään olen "täällä" huomenna jossain muualla.
Jumala toki tekee työtään ihmisten kautta. Mutta ihmisellä ei ole oikeutta rajata sitä kenen kautta Jumala saa tai ei saa tehdä työtään. Jos näin teemme tuomitsemme eläviä ja kuolleita. Piirrämme Jumalan valtakunnan rajaa ihmisymmäryksen kautta.
Eiköhän se ole Jumalan huolenpitoa että kun luemme toinen toisemme kirjoituksia saamme itsekukin kokea sen kuinka Jumalan sana käy meitä kohti.
Tiedänhän minä miltä se tuntuu... Kuinka monta kertaa olen kuullut sen etten ole "oikein uskomassa"... Kuinka monta kertaa minulta on vaadittu sitä kuuliasuuden osoittamista ajalliselle näkyvälle seurakunnalle tavalla jota en voi omantuntoni tähden tehdä.
Tokihan ymmärrän sen että seurakunnalla on "sääntöjä".... mutta ajattelen myös että nämä säännöt eivät saa olla kaatamassa meitä sinne omavanhurskauden ojaan.
Se tie on kaita joka vie taivaaseen. Toiselta puolen meitä vaanii se syntisyys. Että synnin tähden kielläme sen Jumalan. Mutta yhtä syvä ja petollinen on se omavanhurskauden oja.
Minä olen tie totuus ja elämä... Niinpä meidän itse kuinkin tulee olla Kristuksen seuraajia. Meidän tulee antaa vartaa itsemme totiseen viinipuuhun. Ja sen kautta saamme sen "täyden ylöspidon" . Jumalan seurakunta on Jumalan sanalla asetettu meidän keskellemme.... Se on erehtymätön ja oikeamielinen ja pysyy Jumalan sanassa. Ihminen on se joka erhetyy...
Ajattelen niin että se joka nämä asiat on sisäitänyt aivan sydämmestään asti ymmärtää myös sen Jumalan valtakunnan olemuksen ja sen myös sen Jumalan huolempidon meistä. Ymmärtää sen sydämestä asti mitä tarkoitaa - Hän on meidät nimeltä kutsunut...
aina löytyy jokin toinen raamatunkohta, jota tulkitsemalla voidaan sanoa, että hoitajat toimivat oikein ja hoidettavat väärin.
Hoitokokouksista on hyvä keskustella ja toivon, että niin kauan kun aihetta on, keskustellaan. Mutta toivon myös ihmisten ymmärtävän, etteivät vl:t missään tapauksessa nöyrry tässä hoitokokousasiassa. He ovat itsensä korottaneet ja siitä sokaistuneet.
Minusta on huono lähtökohta todeta, ettei voi mitään. Sillä asenteella ei kannata nousta aamulla sängystä ollenkaan. Aina voi toivoa, että asiat menisivät parempaan suuntaan, ja luottaa ihmisten oikeudentajuun. Ja kristitty voi aina myös rukoilla, sitä ei sovi unohtaa.
Tämä palsta on osoittanut minulle, että ihmisillä on tarve kertoa mielipiteensä. Sitä suurempi tarve on, mitä voimakkaammin mielipiteen ilmaisu on kielletty, tai sivistyneesti "kehotettu olemaan yhtä mieltä."
Mutta uskon myös, ettet ole ainoa kantasi edustaja, mutta...
Kiitos siitä.
Kun Saara äiti lakaisee, lakaistaan roskat (synnit) maton alle piiloon.
T. A.M.
Näin voidaan todeta mutta luetaanko tuota kirjaa silloin uskonymmärryksellä vai ihmisymmärryksellä?
Raamattuahan voidaan niin vl liikessä kuin sen ulkopuolelakin lukea niin että se miellytää kuulijaansa. Eriasia on sitten se luetaanko sitä sitten oikein.
Otetaan jae sieltä ja toinen täältä. Päästään kyllä haluttuun lopputulokseen mutta se ei ehkä kuitenkana ole raamatun hengen mukainen.
Vaikka en virallisesti kuulu "hoidettujen " ryhmään, koska en osallistunut niihin kokouksiin, missä varsinainen puhuttelu tai mikä-se-sitten-olisi-ollutkin, otan silti kantaa "hoidetun" näkökulmasta.
Itselläni on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Olen myös jo aiemminkin kirjoittanut antaneeni sydämessäni anteeksi minut tuominneille.
Oma "vastuuni": Toivon, että kirjoitukseni saavuttaisi teidät, jotka olette harhautuneet henkiparannusten tekoon ja hyväksyneet kamalat ja rakkaudettomat kokoukset siunauksellisina vastoin Raamatun opetuta. Teidän on tehtävä parannus harhautumisestanne, sillä väärässä opissa ei Raamatun mukaan ole yhtään syntiä anteeksi.
Ps. Totta kai myös asioiden purkaminen ja saman kokeneiden kanssa keskustelut täällä ovat olleet itselleni terapeuttisia. T. sirkka
ei tunnu menevän meillä "epäuskoisilla" ollenkaan jakeluun. Savossa nääs vastuu puhutusta siirtyy välittömästi kuulijalle. Näin on myös SRK-laisuudessa. Jos otit todesta saatanalle heittämisesi, omapa on asiasi.
Sillä jokainen on oman onnensa seppä!
Kirjoitit:
>>>ei tunnu menevän meillä "epäuskoisilla" ollenkaan jakeluun. Savossa nääs vastuu puhutusta siirtyy välittömästi kuulijalle. Näin on myös SRK-laisuudessa. Jos otit todesta saatanalle heittämisesi, omapa on asiasi.
Sillä jokainen on oman onnensa seppä!
Aina se kovuus ja rakkaudettomuus väärin kohtelemiaan kohtaan jaksaa ihmetyttää. Jumalan henki on kaukana siitä hommasta, ikävä kyllä.
Jos hopearaha ei itse hakeudu vaimon luokse, joutaakin mennä. Myös hopearaha on oman onnensa seppä!
Minulla tuli mieleeni sellainen ajatus, että meidän uskonyhteys ja -ystävyys vl-seurakunnassa eli se kuvattu hopea raha nähtiin vääränä rahana! Se ei ollutkaan SRK-vaimon/ äidin mielestä oikea eikä arvokas?
Vaimo heitti ITSE arvokkaat rahat pois, ehkä ikkunasta tai ovesta pihalle ja jäteviemäreihin? Miksi? Omaa tyhmyttään?
Miksi hän niitä sitten hakisikaan, kun hän piti niitä väärinä? Saivat mennä menojaan pilaamasta oikeaa rahakasaa?
Tuo selittäisi kohtelun, meitä ei todellakaan pidetä minkään arvoisina! Ei vieläkään.
Mutta onko se oikeaa kristillistä suhtautumista?
...