Pikkupoikien häiriökäyttäytyminen ennakoi aikuisiän vaikeuksia
Julkaistu 03.09.2007
Pienten poikien mielenterveyden häiriöillä on havaittu aiempaa selvempi yhteys myöhemmän iän rikollisuuteen.
Yhteys todetaan kokonaisen ikäluokan kattavassa suomalaistutkimuksessa, joka julkaistiin Amerikan lapsi- ja nuorisopsykiatrisen akatemian lehden (Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry) uusimmassa numerossa.
Tutkimuksessa käyttiin lähes 2600:n pojan tietoja, jotka perustuvat poliisin rikosrekistereihin, armeijan tekemiin psykiatrisiin diagnooseihin ja poikien itsensä raportoimiin ongelmiin.
Vuonna 1981 syntyneistä miehistä neljä prosenttia on tehnyt ikäluokkansa miesten rikoksista runsaan neljänneksen. Neljän prosentin ongelmaryhmä erottui ikätovereistaan jo kahdeksan vuoden iässä, kertoo tutkimusryhmää johtanut Turun Yliopiston dosentti Andre Sourander.
Pojilla oli väkivaltaisuutta, antisosiaalisuutta, rajojen rikkomista tai uhmakkuutta sekä sen lisäksi oli masennusta ja ahdistuneisuutta, Sourander kertoo.
8-vuotiailla pojilla todetut vaikeat käytös- ja tunne-elämänhäiriöt ennustivat rikollisuuden lisäksi myös muita ongelmia.
Souranderin mukaan kuuluminen tähän ryhmään tarkoitti huomattavan suurta riskiä oikeastaan kaikille mahdollisille aikuisiän psykiatrisille häiriöille, joita oli mahdollista tutkia eli päihdehäiriöille, psykoosille, ahdistukselle, masennushäiriöille ja persoonallisuushäiriöille."
Vanhemmat tai opettajat olivat todenneet kahden kolmesta riskiryhmään kuuluneista tarvitsevan psykiatrista hoitoa jo koulussa. Silti lähes kukaan ei ollut saanut hoitoa 18 ikävuoteen mennessä. Andre Souranderin mukaan Suomeen tarvitaan lasten- ja nuorten psykiatrisia seulontoja.
- Samalla tavalla kun seulotaan sokeritautia tai lasten ylipainoisuutta tai mitä tahansa niin sen pitäisi olla osana kouluterveydenhoitoa. Siinä tapauksessa, että me seulotmme tämän tyyppisiä vaikeuksia, meillä pitää olla myös apua ja hoitoa tarjolla, Sourander vaatii.
Seulontojen ja hoidon pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja niiden toteuttamiseen tarvittaisiin valtakunnallinen strategia, sanoo Sourander.
Tytöillä ongelmia vähemmän ja myöhemmin
Vaikka tytöilläkin on samankaltaisia ongelmia, niiden määrä on vähäisempi kuin pojilla ja oireilu lisääntyy Souranderin mukaan vasta varhaismurrosiän kynnyksellä.
Tutkimuksen otos oli edustava. Koko miespuolisesta väestöstä siihen osallistui 10 prosenttia vuonna 1981 syntyneiden miesten ikäluokasta.
Niiden poikien, joilla havaittiin pelkästään ADHD tai käytöshäiriöitä tai tunne-elämän häiriöitä, ennuste oli huomattavasti parempi kuin sellaisten, jotka kärsivät sekä käytös- että tunne-elämänhäiriöistä.
YLE Uutiset
Julkaistu 03.09.2007
Pienten poikien mielenterveyden häiriöillä on havaittu aiempaa selvempi yhteys myöhemmän iän rikollisuuteen.
Yhteys todetaan kokonaisen ikäluokan kattavassa suomalaistutkimuksessa, joka julkaistiin Amerikan lapsi- ja nuorisopsykiatrisen akatemian lehden (Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry) uusimmassa numerossa.
Tutkimuksessa käyttiin lähes 2600:n pojan tietoja, jotka perustuvat poliisin rikosrekistereihin, armeijan tekemiin psykiatrisiin diagnooseihin ja poikien itsensä raportoimiin ongelmiin.
Vuonna 1981 syntyneistä miehistä neljä prosenttia on tehnyt ikäluokkansa miesten rikoksista runsaan neljänneksen. Neljän prosentin ongelmaryhmä erottui ikätovereistaan jo kahdeksan vuoden iässä, kertoo tutkimusryhmää johtanut Turun Yliopiston dosentti Andre Sourander.
Pojilla oli väkivaltaisuutta, antisosiaalisuutta, rajojen rikkomista tai uhmakkuutta sekä sen lisäksi oli masennusta ja ahdistuneisuutta, Sourander kertoo.
8-vuotiailla pojilla todetut vaikeat käytös- ja tunne-elämänhäiriöt ennustivat rikollisuuden lisäksi myös muita ongelmia.
Souranderin mukaan kuuluminen tähän ryhmään tarkoitti huomattavan suurta riskiä oikeastaan kaikille mahdollisille aikuisiän psykiatrisille häiriöille, joita oli mahdollista tutkia eli päihdehäiriöille, psykoosille, ahdistukselle, masennushäiriöille ja persoonallisuushäiriöille."
Vanhemmat tai opettajat olivat todenneet kahden kolmesta riskiryhmään kuuluneista tarvitsevan psykiatrista hoitoa jo koulussa. Silti lähes kukaan ei ollut saanut hoitoa 18 ikävuoteen mennessä. Andre Souranderin mukaan Suomeen tarvitaan lasten- ja nuorten psykiatrisia seulontoja.
- Samalla tavalla kun seulotaan sokeritautia tai lasten ylipainoisuutta tai mitä tahansa niin sen pitäisi olla osana kouluterveydenhoitoa. Siinä tapauksessa, että me seulotmme tämän tyyppisiä vaikeuksia, meillä pitää olla myös apua ja hoitoa tarjolla, Sourander vaatii.
Seulontojen ja hoidon pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja niiden toteuttamiseen tarvittaisiin valtakunnallinen strategia, sanoo Sourander.
Tytöillä ongelmia vähemmän ja myöhemmin
Vaikka tytöilläkin on samankaltaisia ongelmia, niiden määrä on vähäisempi kuin pojilla ja oireilu lisääntyy Souranderin mukaan vasta varhaismurrosiän kynnyksellä.
Tutkimuksen otos oli edustava. Koko miespuolisesta väestöstä siihen osallistui 10 prosenttia vuonna 1981 syntyneiden miesten ikäluokasta.
Niiden poikien, joilla havaittiin pelkästään ADHD tai käytöshäiriöitä tai tunne-elämän häiriöitä, ennuste oli huomattavasti parempi kuin sellaisten, jotka kärsivät sekä käytös- että tunne-elämänhäiriöistä.
YLE Uutiset
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Vuonna 1981 syntyneistä miehistä neljä prosenttia on tehnyt ikäluokkansa miesten rikoksista runsaan neljänneksen. Neljän prosentin ongelmaryhmä erottui ikätovereistaan jo kahdeksan vuoden iässä, kertoo tutkimusryhmää johtanut Turun Yliopiston dosentti Andre Sourander."
Onneksi kaikista ei tule rikollisia mutta häiriökäyttäytymisen lisääntyminen kyllä näkyy metsurikylän katukuvassa!
Tässä vain muutama tapaus Lieksasta parin viikon ajalta: haulikkomies riehui Viekissä, veljekset pahoinpitelivät ravintolasta poistuneen kolmannen miehen, poliisi pidätti hätäkeskusta häiriköineen miehen...
Kesällä saimme mm. lukea miten Mähköllä riehuttiin kirveen kanssa. Hyvin menee Lieksan kunta!
http://www.uta.fi/~paivi.m.laurila/martinta.htm#Psykiatri
artikkelin lopussa juttulista…
Millaisia vanhempia näillä lapsilla on?
Niinpä, ehkä kaikilla "häirikkölapsilla" ei ole vanhempia tai on vain toinen. Tai ehkä vanhemmilla menee itsellään niin huonosti, että ei pystytä huolehtimaan jälkikasvusta. Usein nämä tapaukset ovat niin monimutkaisia, että syitä on vaan kasaantunut yhdelle perheelle/lapselle vähän liikaa.
Tuskin koulussakaan ehditään tarttua suurimpaan osaan ongelmista. Kuten ehkä tiedätte, joka paikassa säästetään ja se näkyy myös opettajan työssä. Tunteja tiettyä oppiainetta kohti vähennetään, vaikka opetuksen tavoitteet kovenevat opetussuunnitelmien muutoksen myötä. Mitä tästä sitten seuraa? Aika yhtä oppilasta kohti vähenee entisestään ja lisäksi muut lisääntyneet työt/koulutukset yms. vievät aikaa edelleen normaalilta perusopetukselta ja siis lasten kanssa olemiselta.
Entä erityisopetus, koulukuraattorit, terveydenhoitajat yms.? Hekin tekevät monesti vain tulipalon sammutustyötä, eivätkä ehdi siis ihan jokaiseen ongelmaan tarttua. Voi myös olla, että tieto ei edes kulje heille, kun arjen kiireessä ongelma jää opettajilta tai vanhemmilta huomaamatta. Turha on myöskään vedota siihen, että on opettajan velvollisuus huomioida tällaiset asiat. Opettajat ovat ihmisiä, aivan kuten poliisit, kuraattorit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat yms. eli he tekevät varmasti parhaansa eikä se aina tahdo riittää.
Tämä on tosiasia nykyisessä yhteiskunnassa ja se on vain tunnustettava. Jäljet näkyvät varmasti tulevaisuudessa, mutta kukapa sitä uskoo tänä päivänä, kun ajatellaan vain sitä, mihin eurot menevät nyt. Lyhytnäköisyyttähän se on. Toivottavasti kaikki perheet jaksavat huolehtia omista lapsistaan ja asettaa myös tarpeellisia rajoja - niin pienille kuin vähän isommillekin lapsille!