Onko muita jotka käyvät omaa lapsuuttaan läpi raskausaikana? itselläni ei ole kovin hekumaalinen lapsuus ollut ja olen ajatellut vaikuttaako se asiaan vai podenko vielä suruaika koska olen molemmat vanhempani menettänyt tosin vuosia sitten..ajattelinpa vaan kysyä
oma lapsuus
läpikäyminen ?
4220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Odotan nyt toista rv 35, esikoinen 3,5v. Kovasti olen funtsinut lapsuuttani, nuoruuttani ja suhdetta vanhempiini, varsinkin äitiini. Äitini tosi vahva persoona ja 'terrorisoinut' elämääni lapsena ja varsinkin nuorena. Siskoni on lähes saman ikäinen kun minä ja olemme saaneet lapsemme samoihin aikoihin ja nyt odotamme samaan aikaan. Kovasti olemme käyneet yhdessä läpi aikaamme kotona ja lapsuutta. Kovasti tuntuu olevan ns. traumoja kummallakin ja ollaan jopa ammattiauttajaa mietitty.
Tässä se hyvä puoli vaikka kipeää tekee tajuta paskan lapsuutensa (vaikka muuten ns. normaali perhe ollaan oltukin niinn pyrkii omien lastensa kohdalla tekemään toisin. Itseinho on syvä kun huomaa omasta äidistään piirteitä lasteni kanssa, mutta onneksi korjaan aina käytöstäni kun huomaan sen.
raskausaikana äidin mieli käy kierroksilla välillä vähän liikaakin, mutta on kait hyvä keino oppia itsestään ja tulevasta äitiydestään.
tsemppiä sulle ja koita jaksella. Nauti raskaudestasi ja tulevasta lapsesta, eletään aika ainutlaatuista aikaa kuitenkin.
kiitos sinulle oli tosi lohduttavaa kuulla etten ole ns yksin näiden ajatusteni kanssa. Olen myös tässä miettinyt menisikö psykologille purkamaan ajatuksia mutta tuntuu että jollain tavalla aina kykenee saamaan jonkinlaisen vastauksen mieltä askarruttaviin lapsuuden kysymyksiin. Ennenkaikkea se lohduttaa, että läpikäy asioita jotta ei tekisi samoja virheitä oman lapsen kohdalla. En vaan käsitä miksi maalmaan tehdään lapsia joista ei pidetä henkisesti/ rakkaudellisesti huolta. Lapsi on viaton ja hänellä on oikeus hyvään elämään eikä menneisyyden selvittelemiseen..
mä olen paljon miettinyt raskaana olon aikana millaisen kasvatuksen mun omat vanhemmat on antanut ja miten mä annan paremman.
Olen nyt myös kiivaammin sanonut äitille missä hän teki kasvatuksessa väärin.
Mulla oli tosi löysä kasvatus ja se ei ole oikeesti hyvä. Oma lapseni saa kyllä pikkasen kovempaa...tai siis tiukempaa kuria.
Mä olin kamala varsinkin teini-iässä että oksat pois. Ei siinä vanhemmat oikein ois voinutkaan tehdä mitään mutta ehkä nuorempana olis voinut vaikuttaa enemmän.
Jännittää ihan suunnattomasti kun aikaa olisi enää n 10 vko että se rupee olee jo aika loppu suoralla ja aika loppuu kesken. kääk.
monet käy omaa lapsuuttaan läpi raskauden aikana kun se tavallaan tulee ajankohtaiseksi oman lapsen saannin kautta.
Vähän aihetta liipaten niin kasvatus näkemyksistä noin 80% periytyy meidän omilta kasvattajilta (vanhemmat, isovanhemmat, tarhatädit etc) ketä ne sitten kenellekin ovat. Loput 20% tulee sitten omasta elämästä ja omasta näkemyksestä.
Tietysti tietoisesti ja tiedostamalla voi tota "oman" määrää lisätä, mutta kannattaa muistaa tuo kun toteatte joskus kuulostavanne ihan äidiltänne, tai tekevänne niinkuin äitinne vaikka kuinka vannoitte "etten ikinä omille lapsilleni...". Kaikkea ei voi eikä tarvitse karsia pois, kannattaa miettiä vaikka kaksi tai kolme isompaa juttua mitä itse tekee eri tavalla jos haluaa siitä perinnöstä päästä eroon. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä tarvitse muuttaa.
Muutenkin kannattaa miettiä kasvatukselle vaikka 5 perus teesiä, linja jolle lähdetään. Esim rehellisyys, kunnioitus etc, ja sitten siitä lähteä miettimään miten niihin päästään ja kuinka pitkälle niitä viedään.
Mukavia kasvatushetkiä :)