oon melkein päivittäin ahdistunut kun pelkään sairauksia iha älyttömästi. pelkään et kuolla kupsahdan yhtäkkiä. sen vuoksi tullu melkein pakkomielle tarkkailla sykettä koko ajan et onko liian alhanen tai korkea. sydän tutkittu holterilla ja ihan normaalisti pelittää mut kun pää ei pelitä.:) nyt sain lisää vettä myllyyn kun olin jumpassa ja olin liikkunut about tunnin kun yhtäkkiä tunsin kun sydän mielestäni takoi normaalia rasitussykettä nopeempaa ja henkeä alkoi ahdistaa. samantien sekosin ihan tyystin askelissa ja iski kamala ahdistus ja pelko päälle. tuntui et nyt lähtee henki. kesti about minuutin verran ja meni ohi. eli kysymys kuuluukin et voiko panikkikohtaus iskeä rasituksessa?ja kuullostaako toi mun kohtaus paniikkikohtaukselta?tää ona kamalaa..
Rasituksessa
paniikki?
111331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sydänvaivathan on jo ihan out, tutustu TIA-kohtausten, neurologisten sairauksien ja aivokasvaimen ihmeelliseen maailmaan niin oireet vaihtuu.
myllynkivesi kanssa.
Siis, et on pakko irvailla toisten kustannuksella. :(
on henkinen uupumus, yritä luottaa siihen mitä lääkäri sanoo, ymmärrän mistä on kyse itsekkin plen käynyt läpi tuon vaiheen ja näin jälkeen päin ollaan jopa naurettu minun silloisilla luuloillani kun olin ihan varma että sydänvika on mutta lääkäri ei ole vaan sitä huomannut. Nämä pelot ottavat paljon energiaa sinulta sinun pitää yrittää kääntää tilanne. Niinkuin kuoleman pelkokin, jos ajattelee ihan realistisesti niin kaikki me joskus lähdetään täältä ja silloin ei auta jännittämiset. yritä rentoutua niin paljon kun voit ja kyllä se siitä järjestyy.
niinkin yksikertaisen asian syy kuin kehon maitohapoille meno.
Kun testaillaan ph-potilaita ja halutaan aikaansaada kohtaus, maitohappo-hommeli on yksi, toinen on kofeiini jne.
T.testeissä ja kokeissa käynyt
Sähän oot juuri kuin minä. Mulla on ihan käsittämätön kuolemanpelko ja pelkään nimenomaan, että sydän pysähtyy ja kuolen. En mielelläni rasita itseäni ollenkaan ja tilanne riistäytyikin vuosi sitten kokonaan käsistä. En enää uskaltanut olla yksin kotonakaan kun vain pelkäsin jatkuvasti kuolevani ja pelkään edelleen. Lenkillä on hankala käydä, koska kunto on nykyisellään todella huono ja hirveän usein on jokin flunssa päällä, koska vastuskyky on liikunnanpuutteen vuoksi mennyt niin huonoksi. Jos lähden lenkille tai esim pyöräilen kouluun, saan melkein joka kerta paniikkikohtauksen. Mittaan pulssiani ja säikähdän, kun se on ihan liian korkea. (johtuu varmasti nykysestä surkeasta kunnosta ja paniikista)
Nykyään on niin vaikeaa olla kotonakin. Ainoastaan silloin minua ei pelota, kun olen täysin varmasti terveenä. Niitä hetkiä ei paljon ole, koska pientä lämpöä on jatkuvasti päällä.
Olen käynyt psykologilla juttelemassa tilanteestani ja käyn siellä toistuvasti. Ehkä hieman on helpottanut. Enää en pelkää silloin, jos olen terveenä, mutta sairaana ollessa, kuten nyt, olen todella peloissani. Istun yksin kotona ja jännitän rintalihakseni niin kipeiksi, että alan saamaan rintatuntemuksia ja rintakipua. Pelottavaa. En kuitenkaan haluaisin aloittaa lääkkeiden käyttöä. Pelkään niiden sivuvaikutuksia.
Älä ystävä hyvä pelkää lääkkeiden sivuvaikutuksia.Ne ovat alussa hankalia hetken aikaa. Sen jälkeen olosi normalisoituu,mikä tarkoittaa sitä että elämän laatusi parantuu,asiat saavat oikeat mittasuhteensa ja kykenet elämään tavallista elämää.Itse sain paniikkihäiriölääkityksen (Cipralex joka on myös masennusläke) aloittaessani alun tueksi rauhoittavia ja vähän sairauslomaa.Näin pääsin hyvin alkuun ja katunut en ole päivääkään lääkityksen aloittamista.Olen oppinut sen että me jotkut ihmiset vain olemme rakennettu näin,tällaisiksi yliherkiksi. Toki taustalla meillä kaikilla voi olla omat rankat kokemuksemme elämästä. Uskon että kysymys on myös näistä serotoniinijutuista,välittäjäaineet pään sisällä eivät toimi niin kuin pitäisi,ja sillehän me emme paljon voi,mutta jotain silti.Vältä,tai pyri välttämään stressiä ja yleensä ylikierroksille menemistä,se kuluttaa pään sisustaa helposti ja oireet alkavat. On tosi hyvä kun saa keskusteluapua,itselläni ei sitä juuri nyt ole,ja täällä pienellä paikkakunnalla on vähän hankala sitä saada.Hyvää jatkoa sinulle ja jos vaikeutesi jatkuvat,älä turhaan odota,ota vastaan kaikki apu mitä saat.
on sinulla, mitä lääkäri on sanonut siitä ? Minulle sanottiin että ei se ole epänormaalia, joten vaikuttaa siltä että sitä pitää voida huonosti ja olla pientä lämpöä. Kun aikani olin ketkutellut lämmön nousun kanssa niin todettiin vikaa kilpirauhasessa, ja silloin voin huonosti mutta tuntuu että lääkärit vähättelee kun sanoo että voi huonosti. Niinkin pitkän koulutuksen jälkeen luulisi että ottaisivat kantaa vähän herkemmin ja käsittääköhän ne mitä se tarkoittaa kun ei jaksa, kuka sitä huvin vuoksi lääkäriin menee.
Mulla on ollut jo pitkään pientä lämpöä eikä ole löydetty yhtään mitään. Tehty on vaikka millaisia testejä ja kokeita mutta mitään ei löydy. Monta kertaa kilpparitkin otettu, ei niissäkään mitään ole.
että en ole ainoa ihminen maailmassa jolla on tälläinen ongelma. Ja tän ongelman kanssa eläminen on välillä TODELLA vaikeaa. Tulee hetkiä jolloin tulee vaan itku kun tuntuu ettei tästä tuu yhtään mitään.
Mulla tulee joskus syömisen jälkeen nopeampi syke (.120 luokkaa) ja se saatu nauhalle holterissa eikä ollut rytmissä vikaa eli normaali sinusrytmi mutta vähän korkea. Se ei ole kuulemma vaarallista. Mutta ite välillä kun tunnen että syke nousee iskee paniikki siitä että pelkään sen nousevan johki kahteensataan. Lisäksi joskus tuntuu että rasituksen jälkeen syke jää pomppiin sadan pintaan eikä laske normaaliksi kun tavallisesti. Noi tiheälyöntisyydet lietsoo paniikkia ja ahdistusta lisää.
Pitäisi taas mennä sinne jumppaan mis tuntui tykytyksiä niin ahdistaa pelkästään jo sen miettiminen. Kaikissa sanotaan aina että liikunta helpottaa ahdistusta, panikkiia yms. mutta mitäs kun juuri ne aiheuttaa lisää sitä. Mikä avuksi? Fyysisen terveyden kannalta olisi tietty toivottavaa liikkua mut haluaisin päästä tästä pelosta jotenkin eroon. Mut se ei varmaan helppoa ole. Tästä ongelmasta ei tiedä kukaan. Olen tosiaan alle 25v ja kaikki asiat on loistavasti päällisin puolin. Hyvä työ, asunto,koulutus, mies, vanhemmat..kaikki. Mutta pelot on alkanut ottaa voiton. Ennen en miettinyt mitään sydänjuttuja tai tms. joskus tietysti pelkäsin kuolemaa mutta se meni ohitse. Oon matkustellut yms. ja nyt pelkkä mökkiviikonloppu korvessa saa paniikin. Melki koko reissun ajan mietin, et mitäs jos saan jonkun sairaskohtauksen et tarvin sairaalaa tms. Hullua mutta välillä se tuntuu niin pelottavalta...
Ajattelin että ..keleen paniikki et lähen pyöräileen raikkaaseen ulkoilmaan. Pari pientä ylämäkeä kun poljin niin tunsin et sydän hakkaa..no ajattelin et hyvin tää tästä menee, ei hätää. Tuli vähän isompi ylämäki ja sydän hakkas vieläkin lujempaa. Tunsin kuinka oikeesti hakkas tosi nopeeta. Alkoi henkeä ahdistaa ja iski paniikki. Pakko kääntyä äkkiä kotia kohti etten pyörry ja kuole siihen jalkakäytävälle..Pikkuhiljaa, rauhassa poljin kotia kohti ettei syke ihan viillinny. Kotona kesti reilun vartin verran että syke pikkuhiljaa rauhoittui ja sit itkin.
Kohtalotoverit?
yhteyden fyysiseen rasitukseen. Itselläni on 'vain' hyperventilaatiotaipumus, enemmälle ei ph ole laajentunut. Nyt olen jo keski-ikäinen.
Alunperin en tiennyt ollenkaan, että ylihengitän, sepä on niin salakavalaa. Kuitenkin se saa mm. verenkierron kautta kaikenlaista kummallista oiretta. Kun happi-hiilidioksiditasapaino veressä häiriintyy, se vaikuttaa moneen! Pääsin sattumoisin tutkimuksiin, joissa tämä vaiva löytyi ja minua suunnattomasti helpotti. Ylihengittäminen tekee salaisesti myös väsymystä, semmoista outoa uupumukseen menoa, jolle ei meinaa käsittää syytä, että miksi nyt en meinaa tätä (työ)päivää jaksaa. Sain ohjeita ja vinkkejä polilta, mm. että psyko-fyysinen rasitus taustalla. Tai paremminkin asennevaikeudet ja herkkyydet asioihin. Sitten huomasin yhteyden, että kuukautisten yhteydessä uuvuin kamalasti ja siis ylihengitin huomaamattani itseni uuvuksiin. Johtui siis hormonien aiheuttamasta tilapäisestä rasitustilasta kehosta. Sepä teki 'hypistä'. Ei kuitenkaan näkyvästi, tuntuvasti; eikä puhettakan, että olisin tiennyt paperipussitekniikassa. Sillä varmaan olisin saanut työpäivät tehtyä fiksusti loppuun.
Sitten aloin huomata fyysisen rasituksen aiheuttaman oireiston laukeamisen kunsosaliharjoittelun jälkeen. Sitä kesti kauan, mutta huomasin kuitenkin, että kun kuntoni nousee, niin ylihengitykseen joutuminen lieventyy. Avuksi tuli vähittäinen fyysisen kunnon kohentaminen ja siinä pääsin niin pitkälle, että ylihengitykseen rasituksen jälkeen en joutunutkaan enää. Oli upea tunne.
Siis, sinulle vinkiksi, kokei alkaa vähittäistä "siedätyshoitoa": nosta kynnystä korkeammalle, huomaat, että voit rasittaa itseäsi (tehdä ehdottoman tärkeitä liikuntasuorituksia) vähitelleen enemmän ja enemmän. Opettelet sietämään pienen oireistoon joutumisen, mutta voit myöhemmin iloksesi todeta, että saat kestävyyttä. Paranet vähitellen! Tämän kautta saat elämääsi laajemmin apua ja varmuutta; uskallusta, rohkeutta, voimaa. Wau!
Siis, älä pelästy fyysisen rasituksen tuomaa oiretta, pidä se siedettävässä tasossa. Oireen takia et jätä liikkumatta, vaan lisäät kuntoasi vähitellen. Tsemppiä matkaan.