Meitä on neljän tytön kiinteä kaveriporukka. Osalla meistä on jo vakiintunut seurustelusuhde poikaystävän kanssa (paitsi minulla). Kuitenkin tulen noiden miesten kanssa hyvin toimeen, ollaan kavereita. Paitsi tuo bestiksen avomies. Tiedä sitten onko häntä koskaan yritetty edes kasvattaa kohteliaaksi vai mikä on, mutta hän ei koskaan moikkaa tavattaessa, ei juttele niitä näitä vaikka ihan kohteliaisuudesta.
Tietääkseni en ole koskaan tehnyt tälle miehelle mitään henkilökohtaista pahaa. Tästä tyttökaveriporukasta yksi toinenkin tyttö on huomannut saman ilmiön. Miekkonen ei tervehdi, ei juttele tms.
Bestikseni ei joko huomaa koko ilmiötä tai sitten ignoraa täysin avokkinsa junttimaisuuden. Mielestäni on äärimmäisen epäkohteliasta olla tervehtimättä naisensa lähimpiä ystäviä.
Minua ei suoraansanottuna kiinnostaisi kutsua tuota miekkosta mihinkään illanviettoihin tai vastaaviin. Mutta se on vähän pakko. Muuten voisi bestis suuttua pahemman kerran... Vai pitäisikö sanoa suoraan että sorry nyt, mutta kun en oikeastaan tunne sun miestäs ollenkaan kun ei olla koskaan pahemmin juteltu...
Tietääkseni en ole koskaan tehnyt tälle miehelle mitään henkilökohtaista pahaa. Tästä tyttökaveriporukasta yksi toinenkin tyttö on huomannut saman ilmiön. Miekkonen ei tervehdi, ei juttele tms.
Bestikseni ei joko huomaa koko ilmiötä tai sitten ignoraa täysin avokkinsa junttimaisuuden. Mielestäni on äärimmäisen epäkohteliasta olla tervehtimättä naisensa lähimpiä ystäviä.
Minua ei suoraansanottuna kiinnostaisi kutsua tuota miekkosta mihinkään illanviettoihin tai vastaaviin. Mutta se on vähän pakko. Muuten voisi bestis suuttua pahemman kerran... Vai pitäisikö sanoa suoraan että sorry nyt, mutta kun en oikeastaan tunne sun miestäs ollenkaan kun ei olla koskaan pahemmin juteltu...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on täti jonka mies ei oikeastaan koskaan ole jutellut minulle, heiveröinen on tervehdyskin.
Ensin pidin häntä hiljaisena nyt tympeänä itseensäkäpertyneenä nahjuksena joka ei ota vastaan minun ja perheeni ystävällisiä huomionosoituksia.
Niin kävi että vuosien yritysten ja synttärilahjojen ja korttien lähettäminen kyllästytti kun vastakaikua ei tullut.
Arvaa kuinka sitten kävikään, oli kulunut kaksi vuotta kun en enää edes nimmarikorttia pistänyt ja on roihua kerrakseen.
"Kun ei muisteta..."
Sinulla voi olla ilkeästi sanottuna toivoa siitä että ehkä bestis löytäisi jonkun muun!
Ei tuollainen muutu sano mun sanoneeni, tosin pääset helpommalla kun kyseessä ei ole sukuun naitettu toope.
joka pääosin hoituu mulla sillä, että pyydän tosiaankin mukaan keimeihin vain ystäväni. Aluksi loi pientä nikottlua, mutta koska ystävä ON ystävä, hän otti sen hyvinkin rauhallisesti. Sitä en tiedä, mitä hän avokilleen kertoi, eikä se kiinnostakaan mua. Nähdään silti jossain kekkereissä ja olen oppinut olemaan, kuin häntä ei olisikaan. Taitaa nyt ite miettiä suhtautumistaan mua kohtaan.
voi keskustella tästä ongelmasta bestiksesi kanssa? Mikä se sellainen "bestis" on?!
Kyllä te naiset olette käsittämättömiä!
Kuules ny kaveri, toi sun miähes on mun mielestä aikas juntti, kunnei voi ees koskaan jutella tai moikata. Että mää en jatkosa kutsu sitä sit enää yhtää mihkää, että soppii tulla vaa iha yksinäns.
Ei se ole mun tehtävä, eikä kenenkään muunkaan, ruveta aikuista ihmistä kouluttamaan ja kertomaan edes niitä perusjuttuja jotka opitaan viimeistään ala-asteen ekalla luokalla, jos vanhemmat on kasvatuksensa jostain syystä jättäny välistä.
Ja mistäs minä sen tietäisin, jos tuon miehen mielestä olen aivan kauhea ihminen tai muuten vain niin alempiarvoinen tai ruma tai mitä tahansa, ettei tämä välitä tervehtiä ja jutella.
Eipä tietenkään noin - esittämälläsi tavalla! Miksi pitää liioitella?
Mutta voithan sinä kysyä pohtivassa äänensävyssä, että "kuule "Lissu" (nimi muutettu...), onkohan minussa jotakin vikaa, kun jotenkin tuntuu, ettei tuo sinun "Lassesi" (nimi muutettu...) oikein pidä minusta? Onko hän sanonut jotakin siitä? Olenkohan tietämättäni jotenkin loukannut häntä?"
Eiköhän tuon jälkeen jo sukeudu luottamuksellinen ja ystävällismielinen keskustelu kahden "bestiksen" välillä, joka vie asiaa edes hiukan eteenpäin?
Olet oikeassa siinä, ettei ole sinun asiasi kouluttaa ketään aikuista ihmistä käytöstavoille. Mutta muuten taidat kantaa asiasta liikaa murhetta, vaikka sitten kuinka olisikin väkinäisiä tilanteita.
"... jos tuon miehen mielestä olen aivan kauhea ihminen tai muuten vain niin alempiarvoinen tai ruma tai mitä tahansa... "
Mitäs jos asia nyt sattuisikin olemaan noin eli jos miehellä on itsestään jotain ylempiä kuvitelmia, johon tavikset ei mahdu tasa-arvoisina ihmisinä? Et todennäköisesti ole yhtään tyytyväinen siiihenkään, jos saat tuommoisen vastauksen. Päinvastoin hiertää vaan sinun ja bestiksen välejä, kun hän seurustelee semmoisen hemmon kanssa, joka ajattelee sinusta noin. Jätä asia silleen ja hyväksy se, että meidän kaikkien ei tarvitse tykätä toisistamme, vaikka tykkäisimmekin ihmisistä, jotka meitä yhdistävät. Emmekä ole edes tunteistamme tilivelvollisia.
etteivät naiset oikeasti pyrikään ratkaisemaan ongelmia, vaan haluavat ylläpitää niitä ihan tarkoituksella, jotta voisivat sitten loputtomasti vatvoa niitä ja jaaritella niistä. Kyse on eräänlaisesta "ihmissuhdeviihteestä". Siksihän kaikki saippuasarjatkin menestyvät.
Herää muuten kysymys, miksi tänne tuosta ongelmasta sitten kirjoitettiin, elleivät mitkään ratkaisuehdotukset kelpaa? Mitä sitten oikein aloittaja toivoo, että me hänelle sanoisimme? Ai niin, varmaankin, että "ihan oikein olet tuon asian järkeillyt"...
sinua "ylempiarvoisenakin" ja ei siksi rohkene puhua mitään.
Oma mieheni on hiukan samantyyppinen, kuin kaverisi mies kertomasi perusteella.
Mieheni kyllä tervehtii tuttuja, useimmiten ihan sanallisesti, mutta usein myös vain nyökkäämällä tai muuten eleillä.
Isossa porukassa hän ei juurikaan osallistu keskusteluun. Vastaa kyllä jos joku kysyy häneltä jotain, mutta ei osallistu oma aloitteisesti.
Kun kysin mieheltä miksei hän osallistu keskusteluihin, hän vastasi: ettei hänellä useinkaan ole lisättävää muiden puheisiin tai hän ei oikein saa suunvuoroa. Lisäksi hän oli vähän ihmeissään miksi hänen pitäisi osallistua, eikö riitä että han nauttii juhlasta kuunlemalla muiden rupattelua ja vastaamalla kun kysytään.
Mitä piemäksi ihmismäärä menee sen puheliaampi hänestä tulee. Muutaman ihmisen porukassa hän osallistuu keskusteluihin jo useammin. Kahden kesken häntä ei voi erityisen hiljaiseksi moittia. Aika usein juhlista hänet löytää jostain sivummalta keskustemasta jonkun (yhden ihmisen) kanssa hyvinkin syvällisesti.
Olisin hyvin pettynyt jos minut kutsuttaisiin johonkin tilaisuuteen, mutta kaverini jätettäisiin kutsumatta ja paikan päällä huomaisin, että muiden avecit on kutsuttu. Luulvasti suuttuisin ystävilleni pahan päiväisesti.
Hiljaisuus on luonteen piirre, ei ihminen sille paljoakaan mahda, jos kertakaikkiaa keksi mitään sanottavaa joka keskusteluun ja kestää mielummin vaikka kiusallisen hiljaisuuden. Tietenkin peruskäytöstavat kuten jonkinlainen tervehtiminen ja hyvästely täytyisi kuulua jokaisen perustapoihin.
Tuossa nyt on tullut jos jonkilaista teoriaa jätkän vaikutteista.. Itse, ronskina ihmisenä ottaisin tässä tapauksessa kyllä ihan huumorimielellä ohjat omaan käsiin. Kun kuitenkin kaverin tunnet, mene juttelemaan. Voihan olla, että tyyppi on introvertti, jonka on vaikea lähestyä ihmisiä. Ota asiasta selvää. Kysy suoraan, onko sinun olemuksessasi jotain, joka häntä ärsyttää ja kerro, että sinusta on outoa, ettei hän tervehdi. Ihan rakentavassa hengessä ja ystävällisesti.
Yritä muodostaa välillenne hyvä keskusteluyhteys.
Lukemani perusteella kaveri on joko todella ujo tai kokee olevansa "huonossa seurassa". Veikkaan ensimmäistä, jolloin häntä pitää avittaa tulemaan kuorestaan ulos tyyliin "moi, ei ollakaan juteltu pitkään aikaan, mitä sulle kuuluu...". Jos tuokaan ei toimi, anna tyypin olla omassa yksinäisyydessään.
häiritsee, ota asia reilusti puheeksi. Onko hän alusta asti käyttäytynyt samalla tavalla? Voihan myös olla, että hän pitää teitä typerinä kanoina, joiden kanssa on tekemisissä vain avokkinsa vaatimuksesta. Et muuten kertonut, eikö tyyppi keskustele kenenkään kanssa, edes muiden miesten? Kun seuraavan kerran olet järjestämässä juhlia, kutsu bestiksesi, mutta sano, ettei hänen miehensä tarvitse tulla, jos ei oikeasti halua.
tämä kaverin mies on ihan komea ja fiksun oloinen tyyppi, jonka _luulisi_ tulevan toimeen kaikkien kanssa. Ehkei nyt mikään hirveän puhelias ole mutta ei todellakaan mikään nysvä. Muiden kavereitteni miehekkeiden kanssa on hyvää pataa, tiedä sitten mitä he puhelevat, mutta ilmeisen hyvissä väleissä ovat.
Alusta asti on käyttäytynyt noin. Kyllä tupareissa kävi (jolloin tämän miekkosen ensimmäistä kertaa näin). Mutta hirveästi ei tullut tekemään tuttavuutta.
En pidä itseäni tai kaveripiiriäni mitenkään "kanoina", vaan fiksuina ja työtätekevinä opiskelijoina.
ja ei siksi voi jutella sinun kanssa koska ei voi olla mitenkään luonteva vaan todennäköisesti paljastuisi tunteet, tai niin hän ainakin pelkää...
....lukea liikaa harlekiineja!
Siskon poikaystävä samanlainen, ikää 30v ja akateemisesti koulutettu. Silmät pyörii vain päässä eikä puhu mitään, katselee ulos ikkunasta.
Jos on jokin psykiatrinen diagnoosi, ja sen kuulen, silloin ymmärrän. Mutta niin kauan kun on tietääkseni terveen kirjoilla niin pidän sitä vain ja ainoastaan ylimielisyytenä ja moukkana.
Tämä mies ei todellakaan ole mikään ujo ja hiljainen, se ei tässä ole syy. Hän on ammatiltaan ja harrastuksiltaan erittäin paljon esillä, pitää luentoja, jne, joissa pitää olla supliikki ja puhelahjat hallussa.
Mutta heti jos ollaan systerin perheen kanssa tekemisissä, suu on supussa, paitsi silloin kun röökin laittaa huuleen. Silloin tajuaa kyllä mennä ulos tupakoimaan.
sinä olet se ongelma. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla sinun loputtomasta asian vatvomisesta täällä.
Käy psykiatrilla.
Eikö tämä palsta ole juuri näitä pohdintoja varten, joissa kanssaihmiset saa antaa neuvoja toisilleen anonyymina? Tilanteissa, joita ei ihan voi suoraankaan kysyä.
mitään ratkaisuja vaan pyrkii loputtomiin jaarituksiin ajanvietemielessä ja huomionkipeyttään. Onhan tuota asiaa täällä jo pohdittu yllin kyllin (joten se siitä etteikö täällä muka saisi pohtia) mutta mikään ratkaisu ei tuolle neurootikolle kelpaa.