Olen ihan kauhusta jäykkänä. Siis kun olen harkinnut kissan ottamista, niin siinähän on varmaan jonkunmoinen "haastattelu" eli se tyyppi tekee siis jonkun arvostelun minusta, että kelpaanko kissan ottajaksi? Olen miettinyt erään rotuista kissaa. Ja ongelma on se, että olen maailmankaikkeuden ujoin, aroin, hiljaisin ja epäsosiaalisin ihminen enkä tiedä, saanko siellä mitään järkevää sanottua. En ole yli 20 vuoteen kuullut kertaakaan mitään positiivista luonteestani, aina vain "liian ujo", "koe meni muuten hyvin, mutta olet niin ujo" jne. Pelkään, että tämä tulee nyt esteeksi kissan saamisessa, koska luultavasti en anna kovin hyvää kuvaa itsestäni?
Minkälaisia nuo tilaisuudet yleensä on? Mitä siellä kysytään ja milloin saa tietää, saako kissan? Siis tyyliin menenkö katsomaan pentuja ja sitten lähtöni jälkeen he alkavat palaveeraamaan, että tolle nyt ainakaan ei myydä kissaa, kun se on niin ällöttävän ruma ja ujo, ettei se varmaan kissaakaan osaa hoitaa.
Minulla on kyllä yli 20 vuoden kokemus kissoista. Olen vain hermoromahduksen partaalla, koska en ole koskaan ennen hankkinut rotukissaa saatika itsenäisesti hoitanut kissan ostoprosessia.
En ole vielä ollut yhteydessä kissan kasvattajaan. Kannattaisiko ensin ottaa yhteyttä sähköpostilla ja esitellä itsensä ja kissakokemuksensa, että niillä edes on jotain tietoa, että osaan kyllä hoitaa kissaa, vaikka puhua en osaakaan.
Anteeksi nyt vain, kun tuli näin idioottimaisia kysymyksiä, mutta olen aivan tosissani järjettömän peloissani, koska pelkään, että tässä nykymaailmassa, missä sosiaalisuus, esiintymistaito ja juttelutaito ovat valttia, jää ujo jopa kissanhankinnassa sivuun.
Ja jos olette kissan kasvattajia, niin myisittekö kissaa sellaiselle, joka on naamaltaan punainen ja hikoileva ja kaiken lisäksi änkyttää ja unohtaa sanoja?
Minkälaisia nuo tilaisuudet yleensä on? Mitä siellä kysytään ja milloin saa tietää, saako kissan? Siis tyyliin menenkö katsomaan pentuja ja sitten lähtöni jälkeen he alkavat palaveeraamaan, että tolle nyt ainakaan ei myydä kissaa, kun se on niin ällöttävän ruma ja ujo, ettei se varmaan kissaakaan osaa hoitaa.
Minulla on kyllä yli 20 vuoden kokemus kissoista. Olen vain hermoromahduksen partaalla, koska en ole koskaan ennen hankkinut rotukissaa saatika itsenäisesti hoitanut kissan ostoprosessia.
En ole vielä ollut yhteydessä kissan kasvattajaan. Kannattaisiko ensin ottaa yhteyttä sähköpostilla ja esitellä itsensä ja kissakokemuksensa, että niillä edes on jotain tietoa, että osaan kyllä hoitaa kissaa, vaikka puhua en osaakaan.
Anteeksi nyt vain, kun tuli näin idioottimaisia kysymyksiä, mutta olen aivan tosissani järjettömän peloissani, koska pelkään, että tässä nykymaailmassa, missä sosiaalisuus, esiintymistaito ja juttelutaito ovat valttia, jää ujo jopa kissanhankinnassa sivuun.
Ja jos olette kissan kasvattajia, niin myisittekö kissaa sellaiselle, joka on naamaltaan punainen ja hikoileva ja kaiken lisäksi änkyttää ja unohtaa sanoja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ujosteletko kissoja? Lienee tärkeintä, että tulet niiden kanssa juttuun. Kissan kanssa pitää myös käydä eläinlääkärillä. Onnistuuko se sinulta? Ja jos ulkoilutat kissaasi, aina joku voi tulla juttelemaan ja kyselemään lemmikistäsi.
Joka tapauksessa ottaisin sinuna tuon yhteydenoton kasvattajaan ihan elämänkokemuksena. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen sosiaalissa tilanteissa ja ujokin saa olla. Sähköpostin lähettäminen etukäteen on hyvä idea ja ihan normaalia kommunikointia sekin. Tekstareitakin voi käyttää, kun tutustuu paremmin. Ja jos sinulla on joku ystävä tai muu luottohenkilö, niin voitte mennä yhdessä kissaa katsomaan. Sekin on ihan normaalia, että on joku mukana. Yksin ei ole pakko selvitä. Mutta yksinkin saa liikkua :)
Miksi muuten ajattelet, että ihmiset eivät pidä ujoista? Minulla esimerkiksi on tosi ujo parturi/kampaaja. Hänen luonaan on ihana käydä, koska hän ei ole suuna päänä. Saa olla itsekin ujo ja pidättyväinen. En yhtään haluaisi vieraalle ihmiselle avautua, kun toinen on tukkani kimpussa. Myös eräs ystäväni on hyvin ujo ja hän on hienoimpia tuntemiani ihmisiä.
Kissatkin voivat olla ujoja. Meillä yksi kissoista on ujosteleva. Se on mielellään sylissä, mutta antaa aina muiden tulla ennen sitä ja sittenkin hyvin varovaisesti lähestymällä hivuttautuu syliin. Kaikessa ujoudessaan se on aivan mahtava kissa.
vaan yhteyttä kasvattajiin,ensin vaikka sähköpostilla ja sitten toki soittamalla, ihan kumminpäin tahansa, mikä se rotu sitten lieneekään. Ensinnäkin kasvattajana kerron sinulle, että jos olet kiinnostunut pennun ostosta, niin ota yhteyttä rodun kasvattajiin ja kerrot, millaista haluat; lemmikki-näyttely-siitostasoista.
Tottakai kasvattaja haluaa tavata sinut henkilökohtaisesti varmaan ainakin siinä vaiheessa, kun haluat varata pennun itsellesi. Se ei ole mikään kauhea kuulustelujuttu, vaan lähinnä tavata henkilö, kelle minun kasvattama pentu lähtisi jatkamaan elämäänsä. Toki siinä käydään läpi, oletko kelvollinen ihminen ottamaan sen vastuun, mutta tuskin sinun tapauksessasi ole tästä asiasta kyse. Kyllä kasvattaja ymmärtää ujonkin ihmisen:-))
Vastaan nyt näin lyhyesti, mitä kysyit, mutta "ujous ja rumuus" ei ole este kissanhankinnalle.
Usko et ole ujo. Usko et ole ruma. Usko, että olet rohkea!!!
kannattaa ekaksi ottaa yhteyttä vaikka sähköpostilla ja kertoa itsestään, jos puhuminen on vaikeaa. Kannattaa vaikka kirjoitella enemmänkin ja siten tutustua kasvattajaan. Kyllä uskon että sinullekin kissa löytyy, ei sitä "haastattelua" kannata pelätä. Omistaja lähinnä haluaa nähdä että tulet toimeen kissan kanssa ja että hoidat kissan hyvin. Jos joku asia kasvattajan mielestä ei käy hänelle hän kyllä yleensä sanoo sen ihan suoraan ettei kissaa sinulle voi myydä. Esim. rotukissaa ei saa vapaasti ulkoiluttaa, tai ekaksi kysytään paljonko kissa maksaa tai kerrotaan pennutusaikeista (jos ei siis ole kasvattaja) Tärkeintähän tässä tapaamisessa on se että kasvattaja näkee että olet aidosti kiinnostunut kissoista ja niiden hoidosta. Tietoa kannattaa hankkia etukäteen kyseisestä rodusta ja kissoista ylipäätään. (esim. icatin forumilla käy paljon myös kasvattajia ja sieltä löytää paljon hyödyllistä tietoa). Uskon että kissoista jo tiedätkin paljon, mutta kannattaa silti oppia lisää:)
Tiivistettynä: Älä pelkää kasvattajan tapaamista, useimmat ovat mukavia ihmisiä. Osoita olevasi kiinnostunut ja luotettava. Tutustu ensin vaikka sähköpostilla, kun sopiva pentu löytyy mene innokkaasti tutustumaan siihen.
Ujous ei ole eikä saa olla este kissan ostamiselle. Kasvattaja siinä häviää jos ei sinua sen takia kelpuuta. Mutta, onhan minutkin kelpuutettu vaikka olen ollut todella ujo! Kokemuksen myötä kissapiireistä on tullut ystäviäkin:)
Voithan etukäteen jos vaikka sähköpostia vaihdatte niin kertoa että oot aika ujo, ettei kasvattaja sitten tavatessanne ihmettele jos punastelet etkä saa sanaa suustasi. Kuten sanoin, kasvattajat ovat ihan mukavia ihmisiä ja moni varmasti ymmärtää ongelmasi:)
Saako muuten udella mikä rotu olisi kyseessä?
Sitä "haastattelua" ei kannata jännittää. Itsekkin oo vähän hiljanen uusissa tilanteissa, mutta kissat on kuitenkin lähteneet mukaan kasvattajilta. Mulla on ollut avomies mukana, joka ei uusia tilanteita hätkähdä, siitä sai hyvän henkisen tuen mukaan.
"Haastattelu" onkin aina ollut vaan yleistä juttelua ei mitään tenttaamista. Ollaan puhuttu kissoista ja kasvattajat siinä mielellään kertoo kaikkea mahdollista ja hyödyllistä. Omalla kokemuksella kasvattajat ovat ystävällisiä, eikä lainkaan pelottavia ei se mikään työhaastattelu kuitenkaan ole! :)
Sähköposti on kätevä keino ottaa yhteyttä ennen pentujen tapaamista. Ja kun pentu sitten jo on niin sähköpostilla on kätevä kirjoitella myöhemminkin kissan kuulumisia :) Reippaasti vaan! :)
Mielestäni ensimmäinen yhteydenotto kasvattajaan voi hyvin olla sähköpostitse. Ekaan kyselyyn kannattaa hiukan kertoilla itsestään, kokemuksista kissojen kanssa ja kertoa millaista pentua on etsimässä; sukupuolta, väriä, tasoa (lemmikki, näyttely, kasvatus). Itse ainakin kasvattajana sitten kyselen lisää ja kertoilen millaisia pentuja ehkä on tai onko suunnitelmissa ja mikäli jollain tutullani voisi olla sopiva pentu vapaana, kerron siitä. Sekä tietysti kyselen lisää ja kerron omia vaatimuksiani pentujemme uusille kodeille. Itse pidän meilailua ehkä puhelinta parempana tapana keskustella, ehkä itse hitaana hämäläisenä näin minullakin on aikaa miettiä vastauksiani (siis että tulisin oikein ymmärretyksi ;-)) ja kysymyksiäni. Pelkän meilailun perusteella en kyllä sitten tietenkään pentua myy - pennun kyselijän haluan toki tavata ihan nenäkkäin, ennenkuin varmasti pennun lupaan. Mitään kolmnnen asteen kuulustelua en pidä, tarkoituksenani on tutustua ihmiseen ja varmistua että hän osaa huolehtia kissalapsesta ja samalla luoda luottamuksellinen suhde, jonka toivon jatkuvan ainakin kissan eliniän ajan.
Mielestäni ensimmäinen yhteydenotto kasvattajaan voi hyvin olla sähköpostitse. Ekaan kyselyyn kannattaa hiukan kertoilla itsestään, kokemuksista kissojen kanssa ja kertoa millaista pentua on etsimässä; sukupuolta, väriä, tasoa (lemmikki, näyttely, kasvatus). Itse ainakin kasvattajana sitten kyselen lisää ja kertoilen millaisia pentuja ehkä on tai onko suunnitelmissa ja mikäli jollain tutullani voisi olla sopiva pentu vapaana, kerron siitä. Sekä tietysti kyselen lisää ja kerron omia vaatimuksiani pentujemme uusille kodeille. Itse pidän meilailua ehkä puhelinta parempana tapana keskustella, ehkä itse hitaana hämäläisenä näin minullakin on aikaa miettiä vastauksiani (siis että tulisin oikein ymmärretyksi ;-)) ja kysymyksiäni. Pelkän meilailun perusteella en kyllä sitten tietenkään pentua myy - pennun kyselijän haluan toki tavata ihan nenäkkäin, ennenkuin varmasti pennun lupaan. Mitään kolmnnen asteen kuulustelua en pidä, tarkoituksenani on tutustua ihmiseen ja varmistua että hän osaa huolehtia kissalapsesta ja samalla luoda luottamuksellinen suhde, jonka toivon jatkuvan ainakin kissan eliniän ajan.
Kannattaa ensin vaikka soittaa tai lähettää sähkpostitse kysely ko. rodun kasvattajille, että onko pentuja vapaana ja että olisit pennusta kiinnostunut.
Sitten sovitte käynnin. Ei se mikään "kuulustelu" ole. Ihan vain normaalia jutustelua kissoista. Hoidosta, rokotuksista, ruokinnasta, muusta hoidosta.
Voit jo puhelimitse tai sähköpostitse kertoa, että sinulla on "sosiaalinen" ongelma, että olet harvinaisen ujo ja että eivät kasvattajat sitten ihmettele.
Itse ujona olen huomannut, että ujoa pidetään usein väärin ylpeänä.
Kyllä se siitä. Muista vain kertoa. On ihanaa, kun maailmassa on ujojakin ihmisiä. Kaikki eivät edes pidä niistä jatkuvasti äänessä olevista huomion keskipisteistä.
Onnea sinulle kissanhankinnassa. Saati kivan kaverin!
Ujo minäkin, kohta täytän 40v eikä paljoa ole helpottanut iän myötä, jonkin verran kuitenkin. Olen huomenna menossa itse hakemaan kissaa. Itse tilanne ei kyllä minua pelota, tiedän että suoriudun siitä kyllä, vaikka saatankin seota sanoissa, vaikuttaa ääliöltä tai vaikka voi pyörryttää. Toisaalta kaikki voi mennä niin hyvin, että jälkeenpäin ihmettelen, että olinkohan se minä siinä puhumassa...kaikki riippuu oikeastaan siitä toisesta ihmisestä ehkä kaikkein eniten, millainen hän on.
Jutustasi päätellen vaikutit ehkä jopa vielä ujommalta kuin minä, tai ainakin nuoremmalta. Jos haluat että meilaillaan lisää asiasta- ja kenties kissakokemuksiakin, niin laitappa postia:
[email protected]